Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Talviaika.
Talviaika
Ja olemme tulleet taas tähän aikaan vuodesta,
jolloin kelloja pitää edelleen veivata.
Ja näin syksyisin
palaamme tunniksi kesään takaisin,
ja siirrämme kelloja tunnilla taaksepäin.
Voimme siis nukkua tunnin pitempään,
ellei sisäinen kellomme ala aiemmin herättämään.
Tämä kellojen siirtäminen vain turhauttaa,
kun järkeä tässä ei ole ollenkaan.
Eläimille tämä on vaikeaa,
enkä itsekkään meinaa sopeutua laisinkaan.
Ulla-Maija Mantere