Kuukausi: tammikuu 2022

Julkaistu

Pässi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pässi.

Pässi

Setää painoi huoli,
oli kotinurkilla tavattu haita.
Valmistetaan jousi ja viritetään nuoli,
vaan pitkin maita
tuli virkavaltaa tusina, tai ainakin puoli.
”Kuka jousen vuoli?
se piiloon laita!”
”Ei saa nuolella ampua haita,
tai tiesi on kaikkea muuta kuin kaita.”
kun virkavallalta tuli uusi huoli.
Ja koska setä oli kovin saita,
ei häirinnyt enää vedessä vilkkuva raita.
Piti sedän ottaa alleen tuoli,
uhkasakko,
jo kyynelistä kastui sedän paita.
Kurni jo suoli,
kotimatkaa jo pikaisesti taita.
Vielä kotona illalla pässikin naita.
Olihan tarinassa se hyvä puoli,
että tässä tuskin kukaan kuoli.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

Aurinko ja kuu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Aurinko ja kuu.

Aurinko ja kuu

”Taas aurinko nousee”
no, ainakin se valaisee,
mutta nousemista en ymmärrä.
Nouseeko se sängystä,
vai ties mistä?
Ja jos se nousee ylöspäin,
miksi pelkän auringon näin,
enkä aparaattia ollenkaan,
joka ehkä saa auringon nousemaan.
Ja kuulla sama asia,
puhutaan nousu- ja laskuajoista.
Jos kuu menee nukkumaan,
peitollako se valonsa sammuttaa?
(Ja missä sen sänky lienee,
muitakin kysymyksiä nouse mieleen,
mutta tämäkin jo riittänee.)

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

Pimeys

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pimeys.

Pimeys

Jos pimeys meinaa masentaa,
niin tahdon teitä muistuttaa:
jo ennen joulua päivät pitenevät,
vaikka vielä hetken illat hämärtyvät,
niin kohta taas valo voittaa,
joku lintukin jo laulaa koittaa,
siis joulukuussa,
pidetään vielä kausivaloja pihapuussa.
Pimeyden tarkoitus on kääntää katse sisäänpäin,
millaisen ihmisen peilistä näin?
Pidit siitä tai et,
silti muistanet,
että pimeyskin on ohimenevää.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

Koominen päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Koominen päivä.

Koominen päivä

Keitän yleensä puuron vedestä ja kaurajuomasta,
vaan nyt piti luopua tästä suunnitelmasta,
kaurajuomaa ei taloss näy,
onneksi pelkkä vesikin käy.
Kananmunille laitoin reilusti vettä kattilaan,
jo oli levy vettä pullollaan.
Pilkoin kasviksia ruokaan:
”laastaria mulle tuokaa!”
Jäi sormi vahingossa veitsen alle,
naarmulla selvisin, mutta se ei tuntunut mukavalle.
Lähdettiin kaatopaikkakuormaa viemään pois,
vaan kun huosut valuivat jalasta pois.
En ole aikoihin nauranut näin makeasti.
vaikka ruoka putosi, osa lensi lähes kattoon asti.
Opinko mitään tästä?
Sen, että elämä on värikästä.

Ulla-Maija Mantere