Hyvää veteraanipäivää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hyvää veteraanipäivää.

Säkkijärven polkka

Näin veteraanipäivänä muistellaan
tapausta Viipurin, Karjalanmaan,
sen historiaa nyt valoittaa
Säkkijärven polkka.
Jatkosodan aikana sattui kaupungissa kummia,
räjähti rakennus, toinenkin,
syy siihen oli mitä ilmeisin,
pelastusta nyt tuoda saa
Säkkijärven polkka.
Vihollinen koitti miinoillaan räjäyttää yhteydet Karjalanmaan.
Radiotaajuus vain varattiin,
Viipuri näin pelastettiin.
Yhäkin korvissa silti soi
Säkkijärven polkka.
Tule, tule tänne, tuokaa se auto,
josta se polkka helkähtää.
Tule, tule tänne,tuokaa se auto,
muuten tää leikki lyhyeks jää.
Tule, tule tänne,oi ystävämme,
Viipurissa jos juhlia vois,
miinat kun raivaamme kerralla pois,
kiitos Säkkijärven polkka.

Ulla-Maija Mantere

Äiti maa

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun Aiheena on äiti maa.

Äiti maa

Äiti Maa
itseänsä puhdistaa.
Lentoliikennettä ei enää paljoa ole,
ei niin moni ihminen keuhko-oireita pode.
Autoilukin vähenee,
maapallon paraneminen etenee.
Ei minkäänlaisia tapahtumia,
ei harrastuksia, ei huvia.
Meitä kyllä varoitettiin,
luonnonvarojen hupenemisesta monesti ilmoitettiin.
Uskoimmeko me?
No, emme.
Tai .
Oliko syynä itsekkyys,
ahneus vai inhimillisyys?
Nyt luonto pisti asialle stopin,
mitä minä tästäkin opin?
Toivottavasti kunnioittamaan luontoa,
ihailemaan sen värejä, sen kauneutta.
Ja ennenkaikkea opin kuuntelemaan itseäin,
tällä tavoin minä asian näin.

Ulla-Maija Mantere

Ilo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan ilosta.

Ilo

Ilo
Tämä mieleesi paina
ja pidä se tallessa aina:
elämä ei ole kovin vakavaa,
siitä nauttiminen on jopa suotavaa.
Kevennä elämääsi vähän
ja etsi hauskuutta päivään tähän.
Ilo saa sinut hehkumaan,
huolesi hetkessä kaikkoamaan,
iloon monesti tarvitaan kaksi,
tehdään yhdessä maailma paremmaksi.

Ulla-Maija Mantere

Hyvää pääsiäistä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hyvää pääsiäistä.

Hyvää pääsiäistä

Ilmojen halki käy noitien tie,
ylitse maan ja veen,
luutien viuhke ne nopsasti vie
päämäärään kaukaiseen..
Noitien mieli niin reipas on,
huoleton,
varma on.
Kaartaen luutiaan pilviin päin,
noidat ne laulavat näin:
Nyt luutani kauas liitää,
alla pilvien-
kuin uljas kotka kiitää,
noita iloinen.
Sinessä taivahan,
pääsiäistä odotan.
Jäynää ja taikaa,
hyvää pääsiäisen aikaa!

Ulla-Maija Mantere

Meri

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan merestä.

Meri

Meri:
aina se säväyttää,
niin paljon siitä piiloon jää.
Joskus meri raivoaa,
vaahtopäänä aaltoa kuljettaa.
Sortuu rantaveteen aalto pärskähtäen,
sitä rannalta rauhassa katselen.
Meri minua rauhoittaa,
katsella, kuinka tuuli kunnolla puhaltaa.
Silloin taivaskin on harmaa.
Toisinaan meri on kirkkaan sininen,
huolettomana katselen aaltoja sen,
jotka hiljaa rantaan lipuvat,
nuo aallot uljaat, mahtavat.
Meri minulle kertoo salaisuuden,
ikivanhan, ehkä uuden.
Harvoin kiirehdin pois luota sen,
kuin ystävää, kaipaan myös luokse sen.

Ulla-Maija Mantere

Miten minusta tuli henkinen?

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aiheesta miten minusta tuli henkinen.

Miten minusta tuli henkinen?

Aikoinaan,
kun jalkani leikattiin,
oli aikaa filosofisiin ajatuksiin:
Onko totta, että asiat ovat näin,
vai voiko se olla toisinpäin?
Kotona käsitys oli lähinnä pakanallinen,
kaikkea muuta huijaukseksi väittäen.
Vai, onko se totta kuitenkin,
tätä ajatusta mielessäni pyöritin.
Jokainen kokee asiat tavallaan,
minun asiani ovat jo mallillaan.
Kehoni on kyllä fyysinen,
mutta ajatukseni melkolailla henkinen.
Saarnaamaan?
Tuskin alan milloinkaan?

Ulla-Maija Mantere