Puli, joka muli

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puli, joka muli.

Puli, joka muli

Puli muli,
vain tuuli kuuli,
Sitä uimiseksi luuli.
Tuli paikalle muuli,
jolta aukesi huuli
Koiran kertoessa tarinaa:
Olin tullin tulilla lepäämässä
kun näin miehen paitaansa pesemässä.
Pitihän siihen katsomaan mennä,
no eikös siihen jo lintukin lennä
Vaan silloin jalkani menivät solmuun ,
Ja aloin sillalla kovasti horjuu.
Molskahdushan siitä tuli
Ja metsäaukealta lumikin suli
sitä vettä ravistellessa.
Siispä takaisin nuotion lämpimään
tilannetta ihmettelemään jään.
Tuli hiljalleen palaa,
se haisteli ilmaa salaa:
“Mikä savuaa täällä
tällaisella kevätsäällä?
Tuli tulesta tullin tuli.
Mummo ja Veli yksin metsässä asusteli.
Hekin näkivät tulen sankan
Ja kuulivat paukkeen rankan,
ja päättivät joukkoon sännätä.
Jo tuli huoli,
kun kaatui tuoli,
housuista repesi toinen puoli
Ja amorinnuoli pisti rintaan mummun.
Tuli paikalle Kalle
ja nalle.
Muuli otti jalat alle kun nallen näki,
kaikkosi siitä muukin väki.
Jäivät vain tulli ja tullin tuli,
sekä puli, joka muli.

Ulla-Maija Mantere

Arkijärki

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Arkijärki.

Arkijärki

Tämä on nykyaikaa,
ei tarvitse enää aivojansa rasittaa.
Haluan pastakastikkeen,
tai vaikka pizzapohjaa teen,
saa tuotteet kätevästi pussissa,
tai ainakin purkissa.
Senkuin sekoitan tuotteet kotonani,
ja mauton lisäainesotku on edessäni.
Vaan en yhtä asiaa oivalla,
olen monta kertaa kuullut radiosta,
kuinka se kehottaa Arkijärkeä käyttämään,
mutta ei sitä missään pussissa ABC:llä nää.

Ulla-Maija Mantere

Tavarat paikalleen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tavarat paikalleen.

Tavarat paikalleen

Miksi ihmeessä on niin vaikeaa
tavarat paikallensa asettaa?
Kuntosalilla, yleisillä paikoilla,
kengät tai tavarat jätetään miten sattuu,
ja kaatuessa minuun sattuu.
Taas meinasi käydä niin,
kompuroin jonkun tennariin.
laite, missä reisiä loitonnetaan,
lähtiessä selkoselleen avataan.
Olen kuullut jopa valmentajan siihen kehottavan,
ja minullehan se tuottaa ongelman.
Kun näkemisessä on ongelmia,
ei toisten jättämiä tavaroita osaa varoa.
Muistan lapsuudestani sen,
kun minulle jotain kauppasi kuulovammainen.
Näkövammainen ja kuulovammainen,
no, viimein selvitimme tilanteen sen.
Mutta noin yleensä,
touhutaan enemmän yhdessä.
Myös heikommat kanssaihmiset huomioidaan,
ja kaikki silloin paremmin voidaan.

Ulla-Maija Mantere

Kanavoitu runo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kanavoitu runo.

Kanavoitu runo

Rakas, ei eilistä saa enää takas.
Voi hukassa olla polla,
min voin siihen avuksi olla.
Vain avunpyyntö siihen tarvitaan
ja riennän oitis auttamaan.
Ja sinä tiedät kaiken tämän jo,
Uusia haasteita sinä kaipaat,
mistä löydät ajatukset uudet, raikkaat?
Mikä sinulle iloa tuottaa,
se tekemiseen voit kyllä luottaa,
sillä kun sinä iloitset,
kuulet paremmin enkeleiden kuiskaukset.
-oma enkelisi-

Ulla-Maija Mantere

Eino Leino

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Eino Leino.

Eino Leino

Armas Einar Leopold Lönnbohm
tunnetaan paremmin nimellä Eino Leino.
Tuottelias runoilija
ja kirjailija,
myös Runebergin teosten suomentaja.
Hän syntyi suureen perheeseen,
ja koki mielikuvitusmaailman omakseen.
Jäi orvoksi varsin nuorena,
Einolle traaginen oli varsinkin äidin kuolema.
Eino oli silloin 16-vuotias.
Koulukodit ja asuinpaikat vaihtuivat,
ihmissuhteet ja avioliitot ilmaan haihtuivat.
Ei osannut juurtua oikein mihinkään,
eivät avioliitot kestäneet muutamaa vuotta pidempään.
Sai vain yhden tyttären,
jonka ”hylkäämisestä” koki syyllisyyden.
Paljon tekstiä kirjoitti,
niistä valtio hänet kahdeksasti palkitsi.
Itsenäisyyttä rauhanomaisin keinoin kannatti,
ja siksi sisällissota häntä järkytti.
Siitäkään hän ei täysin koskaan toipunut,
herkkänä miehenä tilannetta ei ymmärtää voinut.
Sai viimein rauhan sielulleen,
kun 47-vuotiaana nukkui ikiuneen.

Ulla-Maija Mantere

Kesäsatu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesäsatu.

Kesäsatu

Tuulessa lämpimän kesän
teki lintu kotikoivuun pesän.
Sen touhuja aikani katselin,
ja samalla kukkapenkkiä kastelin.
Muille ruokaa tehdessäin
mä pikkupojan kaatuvan näin,
kauheaa huutoa kuuntelin,
kun veristä haavaa putsasin.
Kärpänen pörisi sisään,
minä makkaran grilliin lisään.
Ruuan jälkeen tiski odottaa,
toiset rantaan katoaa…
Kimppuuni hyttyset sain
ja sisältä hyttysmyrkyn hain.
Oli yksi harmi pois tieltä,
mutta jo toinen köpötteli sieltä.
Tuli ukko rannalta kaloineen:
”Huomenna kalakeittoa tee…”
Silloin mulla kiehu
kun paholainen sisällä riehu.
Ukko hölmönä katseli
kun eukko areenalle asteli…
Enkä muista viettäneeni toista
iltaa yhtä suuremmoista.

Ulla-Maija Mantere