Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puli, joka muli.
Puli, joka muli
Puli muli,
vain tuuli kuuli,
Sitä uimiseksi luuli.
Tuli paikalle muuli,
jolta aukesi huuli
Koiran kertoessa tarinaa:
Olin tullin tulilla lepäämässä
kun näin miehen paitaansa pesemässä.
Pitihän siihen katsomaan mennä,
no eikös siihen jo lintukin lennä
Vaan silloin jalkani menivät solmuun ,
Ja aloin sillalla kovasti horjuu.
Molskahdushan siitä tuli
Ja metsäaukealta lumikin suli
sitä vettä ravistellessa.
Siispä takaisin nuotion lämpimään
tilannetta ihmettelemään jään.
Tuli hiljalleen palaa,
se haisteli ilmaa salaa:
“Mikä savuaa täällä
tällaisella kevätsäällä?
Tuli tulesta tullin tuli.
Mummo ja Veli yksin metsässä asusteli.
Hekin näkivät tulen sankan
Ja kuulivat paukkeen rankan,
ja päättivät joukkoon sännätä.
Jo tuli huoli,
kun kaatui tuoli,
housuista repesi toinen puoli
Ja amorinnuoli pisti rintaan mummun.
Tuli paikalle Kalle
ja nalle.
Muuli otti jalat alle kun nallen näki,
kaikkosi siitä muukin väki.
Jäivät vain tulli ja tullin tuli,
sekä puli, joka muli.
Ulla-Maija Mantere