Lehmä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Lehmä.

Lehmä

Usein sanotaan:
”jos lehmät lentäisi!”
Siispä mietitäänpä hieman tarkempaa,
mitä se oikeasti tarkoittaa.
Lehmä on noin kaksisataa kiloinen,
valtavasti ruokaa mahtuu elimistöön sen,
ja kun lehmä taivaalta ulostaa,
on alapuolella ikävä tallustaa.
Tai jos sille tule pissahätä,
älä pyykkiä narulle kuivumaan jätä.
Mitä sitten tapahtuu, kun läjä tuulilasiin putoaa,
auttaako pyyhkijät silloin ollenkaan?
Näkökyky täysin katoaa,
vauhtia ei ajoissa lasketuksi saa.
Tässä voi käydä huonosti.
Miten lypsetään lentävä lehmä,
silloin kun se on pellolla heinää märehtivä?
Onneksi lehmät ovat pellollaan,
ihan oikealla paikallaan.
Välillä vain mielikuvitus karkaa
kaikkea hassua kuvittelemaan.

Ulla-Maija Mantere

Alzheimer

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Altzheimer.

Alzheimer

Alzheimerin tauti,
ei kai kukaan siitä nauti.
Hitaasti se etenee,
ei siis huomaamista helpoksi tee.
Dementiasairauksiin liitetään,
omaishoitajaa tuskin koskaan kiitetään,
vaikka hän joutuu tässä kaikkein rankimmalle,
moni koettaa lakaista ongelman maton alle.
Vaan tautiin ei ole lääkettä ollenkaan,
eikä potilas hahmota enää maailmaa.
Pää sisältää ”spekettia”.
Eikä mikään piuha enää toistaan kosketa.
Koita tässä itsesi koossa pitää,
vaikka toisenlaisiakin ajatuksia päässä itää,
huutaminen ei auta ollenkaan,
saa potilaan vain vieläkin enemmän sekoamaan.
Siis toimi itse harkiten,
löydät potilaan hymystä kiitoksen.

Ulla-Maija Mantere

Kukin

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kukin.

Kukin

”Jokaisen elämä on tärkeä!”
Näissä Lavin sanoissa on paljonkin järkeä.
Kukin määrätkööt itse omasta kehostaan,
ei siihen ilman lupaa koskea saa.
Kukin määrittäkööt itse omat rajansa,
hoitakoon itse oman tonttinsa.
Kukin kantakoon vastuun omista sanoistaan,
aivan kuten lain edessä myös teoistaan.
Kukin meistä voi toisen mielipidettä kunnioittaa,
toisen sanoilla kaataa, tai pilviin nostaa.
Kukin pitäkööt liiat mölyt sisällään,
lopulta negatiivisuudella satuttaa myös itseään.

Ulla-Maija Mantere

Pyrriäinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pyrriäinen.

Pyrriäinen

Pyrriäinen,
pyöriäinen,
kohta koira sitä muistuttaa,
jos ei ruokahalua hillittyä saa.
Kuulee jääkaapinoven varmasti,
jokaisen pienen rapsahduksen tarkasti.
Vaan koulutuskentällä ei sanaakaan,
ihan kun korvia ei olisi ollenkaan.
Ruokapöytää kyllä päivystää,
”eikö muruakaan minulle jää?”
Vaan käännäppä selkäsi ,
missähän lienee koirasi?
Muka oravia tässä tarkkailen,
ohimennen pöytää silmäilen,
onhan minunkin syötävä
ja hellittävä vatsaa tätä.

Ulla-Maija Mantere

Uusivuosi 2021

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uusivuosi 2021.

Uusivuosi 2021

Uusivuosi, uudet kujeet,
menneet ovat unohtuneet,
tai,
ainakin toivon niin,
astutaan innolla uusiin saappaisiin.
Opittiin vanhasta,
iloitaan uudesta,
kaikesta raikkaasta ja tuoreesta.
Vaikka vanhaan emme enää palaa,
ei kaikkea tarvitse tehdä salaa.
Oikeastaan, ei edes voi,
uusi aika uuden energian toi,
jossa kaikki kuprut paljastetaan,
ehkä yksi kerrallaan,
ehkä isommassa ryppäässä,
ja vaikka talvella pää voi ollakkin jäässä,
niin osaan kuitenkin toivottaa
kaikille uutta vuotta mahtavaa!

Ulla-Maija Mantere