Vainojen uhrien muistopäivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vainojen uhrien muistopäivä.

Tänään vainojen uhrien muistopäivää vietetään,
enkä ainakaan minä tunne sitä vieläkään.
Mitä ihmeen vainoja?
Tämä päivä vain yhteen vainoon kohdistuu,
ja se tuskin koskaan unohtuu.
Päivää vietetään holokaustin vapauttamisen muistolle,
ihmisarvoiselle elämälle.
Koska päivä ei ole liputuspäivä,
eikä kansallinen vapaapäivä,
ei sitä kunnolla tunneta.
Suomessa päivää alettiin vuonna 2002 viettämään,
ja 2003 se sai näkyvyyttä hieman pidempään.
Paikalla olivat ne kolme suomalaista,
jotka selvisivät keskitysleiriltä,
he varmaan tietävät, kuinka kallista on elämä.
Päivän ajankohta vaihtelee maittain,
ja selville sain,
että Suomessa ajankohta on tämä,
jolloin Auschwitz vapautettiin,
toivottavasti koskaan emme törmää samanlaisiin tapahtumiin.

Ulla-Maija Mantere

Rankka juttu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Rankka juttu.

Rankka juttu

”Lähde pois omalta mukavuusalueeltasi”,
vai opettele tuntemaan vihdoinkin itsesi.
Tämä on rankka juttu,
harvalle meistä vielä tuttu.
Ihminen tuntee itseään liian vähäisen,
omaa elämääni läpivalaisen.
Ja mitä sieltä huomaankaan,
se on raskasta oivaltaa.
Liikaa kiltteyttä toisia kohtaan,
ja itsensä kieltämiseen johtaa.
Turhaa alistumista,
omien kykyjen aliarvioimista.
Lapsuuden traumoja,
erilaisia haavoja.
Tämä tarina pitää kirjoittaa uudestaan,
minähän pystyn tarinani uudistamaan.
Olen luova,
toisille lämpöä suova,
Olen rakastettava,
olen itseäni arvostava.
Kunnioitan myös toisten tapaa elää,
en tahdo pahaa kenellekkään.
Minun vain halutaan oivaltavan
oman voimani valtavan.

Ulla-Maija Mantere

Avaruus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Avaruus.

Avaruus

Mietin opinko jotain uutta.
Onko avaruudessa elämää,
joka meiltä vain huomamatta jää?
Miten vieraaseen suhtautuu ihminen,
aseilla vastaanottaen?
Kuka sanoo, että vieras on paha,
käteen pitää silti saada ase, kirves tai saha,
tutkitaan vasta jälkeenpäin,
mitä muukalaisesta jälkeen jäi.
Onko ihminen sivistynyt,
vai ovatko aivomme pesty nyt,
kun kaikki outo pelottaa,
vaikka tilalle tulisikin pelkästään rakkautta suurempaa?

Ulla-Maija Mantere

Loppiainen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Loppiainen.

Loppiainen

Loppiainen,
perinteisesti joulun ajan lopettaa,
monesta tuvasta kuusi pihalle kannetaan.
Aikoinaan loppiainen oli jouluakin suurempi pyhä,
no vietetäänhän sitä vieläkin yhä,
Sitä vietetään itämään tietäjien Betlehemiin saapumisen muistolle,
vieläkin loppiaisena voi päästä vapaalle,
mutta palkkaa sitä ei enää saa,
ja työtunnit jollain muulla systeemillä korvataan.
Kaikki muuttuu,
montakohan vanhaa juhlapyhää meiltä nykyisin puuttuu?

Ulla-Maija Mantere

Uusivuosi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uusivuosi.

Uusivuosi

Uusivuosi,
rohkeutta suosi.
Älä turhaan mennyttä haikaa,
et sitä kuitenkaan saa palaamaan.
Tänävuonna pitää opetella jotain uutta,
jotain parempaa tulevaisuutta.
Vuoden sanoja ovat yhteisöllisyys,
rakkaus ja ystävällisyys.
Nämä uuteen aikaan liitetään,
kaikki tarpeeton menneeseen jätetään.
Mitä uusi tuo tullessaan,
sen varmaan vielä nähdä saan?

Ulla-Maija Mantere

Uusivuosi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uusi Vuosi.

Uusivuosi

Uusivuosi,
vaikka käki ei tähän aikaan vuodesta kuku,
niin monikaan ei ensiyönä nuku.
Nyt vietetään uutta vuotta,
ei siis valvota suotta.
Kuka tekee taikoja tulevalle,
toinen järjestää juhlia ystäville.
Ei tähänkään ole oikeaa tapaa,
kaikki tavat osuvat lapaan,
kunhan muistetaan pitää myös toisistamme huolta,
itse edustan luonnon puolta.
Minua surettaa,
kun luontoa roskataan,
vai oletko nähnyt jonkun raketin roskia keräävän?
No, motkotus pois,
vaikka eläimetkin huomioon ottaa vois.
Tänään kuitenkin tulevalle nousee malja,
oli sisältönä sitten kuohuva tai kalja.

Ulla-Maija Mantere

Jo riittää!

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Jo riittää!

Jo riittää!

Kuinka kauan kestää,
ennenkuin kansan pinna pettää.
Koska me opimme,
hoitamaan itse omat asiamme,
eivät päättäjät hoida omiamme,
hoidammeko me toisiamme!
Kyllä hoidamme,
valtio kovasti sitoo käsiämme.
Meitä huijataan,
muka suojellaan.
Terveyttämme vaarannetaan,
eikä luontaistuotteita käyttää saa.
Jo riittää holhous,
jo riittää kansan alistus.
Jo riittää sorto ja väkivalta,
sopusointu ja rauha tuntuu mukavalta.
Eläköön rakkaus ja yhteisöllisyys,
ja maailmanlaajuinen ystävällisyys.
Energia muka vähenee,
ja yhtiöt voitoissa rypee.
Selvää huijausta tämäkin, kusetusta, käsitin.
Jo RIITTÄÄ tämä pimeys,
pyydän, tulkoon valkeus.

Ulla-Maija Mantere

Joulupäivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulupäivä.

Joulupäivä

Joulupäivä olkoon rauhallinen,
eilisen hulinan jälkeen jopa hiljainen.
Leikkivät lapset uusilla leluillaan,
useimmat pitkään nukkua saa,
jolleivat Joulukirkkoon käy,
paljon muuta liiketta tiellä ei näy.
Monet Joulua mummolassa viettävät,
jo ehkä huomiseksi töihinsä rientävät.
Heille toivotamme turvallista matkaa,
toiset vielä lomaansa jatkaa.
Joulun opetuksista on syytä ottaa koppi,
ja rauhasta sisässämme ottaa oppi.
Hiljaa hyvä tulee, sanotaan,
ja liikenteessä tarkkaan katsotaan.
Väkeä on liikkeellä paljon,
ja liian monella kiire on suunnaton.
Vaan maltti on valttia,
ei vauhdista voi syyttää rattia.
Hyvää ja rauhalista Joulun jatkoa.

Ulla-Maija Mantere

Joulusatu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulusatu.

Joulusatu

Koira näki unta,
metsässä oli puhdasta lunta.
Sai siellä vapaana temmeltää
ja tavata taas montaa ystävää.
Oli paikalle tullut koko taivaallinen väki,
sopivasti jäätynyt oli jo pulkkamäki.
Koira sai lentää yksisarvisella,
pulkkamäessä lasketella,
Syödä enkeleiden keittämää Joulupuuroa,
muista erilaista ystävää, kuuroa,
sokeaa, rampaa,
nähdä, kuinka keiju heidän hiuksiansa kampaa.
Nelistivät siinä hevoset, kissat , lampaat ja possut,
iloisesti vilkkui piirissa tonttujen tossut.
Tuli Joulupukkikin paikalle,
toi lahjoja koko taivaalliselle väelle.
Rauhan hän metsään toi,
jo kuorossa Joululaulut soi.
Koira näki edelleen unta,
lahjan saanut oli koko luomakunta,
ei ollut kiire kenelläkään,
kaikki halasivat ystävää.
Ei tiennyt kotiväki,
millaista unta heidän koiransa näki.
Ovat eläimet tulleet maailmaan
meille rakkautta opettamaan.
Vain juoksuaskeleet kertoivat koiran uneksivan,
unisena haukahtelevan.
Halusi näin kaikille toivottaa,
hyvää Joulun aikaa rauhaisaa!

Ulla-Maija Mantere

Vaari

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vaari.

Vaari

”Reippahasti käypi askeleet,
vaan vaarin kulku käy verkalleen.
Hän on nähnyt jo
kiireet maailman,
tietä Joulun kuitenkin
saapuvan.
Ilman hoppua ja hulinaa,
jokainen viettäköön Joulua tavallaan.
Yksi koristaa jo joulukuusta,
toinen vasta aattona sisään tuo sen.
Kolmas ei hanki kuusta laisinkaan,
joku muovikuusta somistaa.
Onhan paljon väkeä,
jotka kaipaavat vain pulkkamäkeä,
eivätkä piittaa Joulusta ensinkään,
tai eivät nauti siitä mitenkään.
Oma valinta,
turha kenenkään tapaa on arvioida,
vaari tuumaa,
on meitä niin monenlaista Luojan luomaa.

Ulla-Maija Mantere