Harhaluulo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Harhaluulo.

Harhaluulo

Voiko olla niin,
että olemme sotkeutuneet harhakuvitelmiin?
Mitäpä, jos maailma ei olekaan todellinen,
mekö omassa mielessämme luomme sen?
Miksi sitten luomme kaikkea pahaa,
kuten: minulla on aivan liian vähän rahaa.
Mistä johtuu pelko ja väkivalta.
sota ja kaikki kauheus tämän taivaan alta?
Tätä on vaikea käsittää,
pitää oma mieli silloin hiljentää.
Liikkua enemmän luonnossa,
etsiä kaikkea kaunista.
Antaa anteeksi kaikille,
antaa anteeksi myös itselle,
kun on uskonut kaiken harhan,
luommeko oikeasti ajatuksillamme ruusutarhan,
tai, jotain vieläkin parempaa,
maailman, jossa pelkoa ei ole ollenkaan.

Ulla-Maija Mantere

Ei näin

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ei näin.

Ei näin

Katsokaa,
kuinka meitä hemmotellaan.
Vielä tuoksuu kesäinen maa,
lämmöstäkin nautitaan.
Kukkaset luontoa somistaa,
veden ääreen hakeudutaan.
Kuka kalastaa, toinen uimaan,
kolmas veneilee tai tekee muuta mukavaa.
Jokainen tavallaan
luonnosta nautitaan.
Ja silti
luontoa tuhotaan,
aivan liikaa rakennetaan,
turhaa luontoa roskataan.
Eikö olekin niin,
että retkeillessäkin törmää ihmisten jätteisiin?
Miksi on niin vaikeaa
tuoda roskat kotiin mukanaan?
Muoviahan on jo merikin pullollaan,
ja se saa eläimet muoviin tukehtumaan.
Ja me taas ihmetellään,
kun ei sitä tai tätä lajia näe enää ensinkään.
Missä on lintujen pesäpuut,
ne metsäkoneen alle joutuu.
Perhoset niittyjä kaipaa,
niityt etupäässä vesakoitua saa.
Koska ihminen oivaltaa,
että olemme osaa tätä tarinaa?
Ravintoketjun huipulla
nautimme itse vesiin päästetyistä saasteista.
Stressataan, kun ympäristö pauhaa,
me kaipaamme luonnon rauhaa,.

Ulla-Maija Mantere

Hyvinvointiyhteiskunta

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hyvinvointiyhteiskunta.

Hyvinvointiyhteiskunta

Meillä lapset syntyvät maailman terveimpinä,
ja kuollaan yhtenä kaikista sairaimpina.
Mitä oikein tapahtuu,
miksi ihminen sairastuu?
Suuri syy löytyy ruuasta,
se on aivan ala-arvoista.
Meitä kehotetaan kyllä tiettyjä ruoka-aineita välttämään,
mutta kuitenkin niitä suuhun mätetään.
Hyvinvointiyhteiskunta
on oikeastaan pelkää unta.
Meillä takerrutaan pienhiukkasiin,
ongelmia tuottaviin,
mutta syy sairastumiseen lakaistaan maton alle,
ja seuraukset näkyvät kaikkialle.
Otetaan nappia jos jonkinmoista,
tässä ei kyllä enää järki loista.
Ihminen on kokonaisuus,
millainen lienee ihmiskunnan tulevaisuus?

Ulla-Maija Mantere

Oma asia

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Oma asia.

Oma asia

Aivan oma asia,
miten tahtoo asiat kokea.
Onko elämä pelkkä kurjuutta ja raadantaa,
vai voisiko jostain taakasta irrottaa?
Meidät opetetaan niin,
että hyvän odottaminen johtaa pettymyksiin.
Siinä jo yksi harhaluulo,
opettele olemaan toisten mielipiteille kuuro,
ja usko enemmän omaa sisintäsi,
eli kuuntele hieman itseäsi.
Mikä saa sinut syttymään,
mitä ikinä se lieneekään,
olet unelmasi arvoinen,
voitko todeksi uskoa sen?
Voit olla rakas
ja rikas.
Voit saada täydellisen terveyden,
huolia tuskin muistaen.
Oma valinta,
ruikuttamalla asiat ei paremmaksi muutu,
älä suutu,
mutta kehotan ainakin kokeilemaan,
mitä kaikkea unelmointi aikaan saa.

Ulla-Maija Mantere

Koulutie

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Koulutie.

Koulutie

Taas koulutiellä vaeltaa
monta pientä kulkijaa.
Osa ensimmäistä kertaa yksinään,
eikä liikennettä osaa vielä varoa ensinkään.
Toisille koulutie on jo tuttua,
mutta vastaan voi tulla monta odottamatonta juttua.
Pieni ihminen ei kunnolla näy
ja liikenteen hahmottaminen vaikeaksi käy.
Lyhyenä ei itse kauaksi näe,
kaikukoon siis jokaisen autoilijan korvissa säe:
jokainen lapsi on arvaamaton,
ja aikuisen vastuulla pienten turvallisuus on.
Lapsi on elävä varoitusmerkki,
muistakoon sen jokainen Mirja ja Erkki,
ja kaikki muutkin liikenteessä,
jossa ”monta vaaraa ompi eessä.”

Ulla-Maija Mantere

Hajusteet

Hajusteet

Hajusteethan kehitettiin paha haju peittämään,
onko tästä kehtytty ensinkään?
Välillä tuntuu, että ei,
vai kemikaalitko hajuaistin vei?
Eikö ihminen itse hajuaan huomaa,
vai miksi turvaudutaan tuoksuun pullon suomaan?
Liiallinen käyttö monia herkkiä ihmisiä ärsyttää,
ja hienostuneesti käytettynä, pullohan kestää pitempään.
Mikä tässä on niin vaikeaa,
kun toistuvasti löyhkästä huomautellaan.

Ulla-Maija Mantere

Pikakirje

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pikakirje.

Pikakirje

Miten osaakaan sairaalan pikakirje säväyttää,
vaikka mammografiassa ei näy syövästä jälkeäkään?
Aamulla kävin sairaalassa,
yksivuotistarkastuksessa,
lähdin kotiin iloisena,
ja sain postin aivan kalpeana,
pikakirje,
sairaalasta,
tämä se tästä puuttui vasta!
Mikähän nyt on vialla,
vapisevin sormin koetin kirjettä avata.
”Teille varattu aika joudutaan siirtämään!”
murehtiminen ei kestänyt tämän pidempään.
Miksiköhän meitä kaikki tuntematon pelottaa,
saa silloin olla koko ajan varpaillaan.

Ulla-Maija Mantere

Tove Jansson

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tove Jansson.

Tove Jansson

Tove Marika Jansson syntyi 9,8 1914 Helsingissä
ja nautti pienestä pitäen taiteilijaelämästä.
Hänen isänsä oli bohemi kuvanveistäjä
ja äitinsä oli ruotsalainen piirtäjä.
Myös Toven kahdesta veljestä tuli taiteiijoita,
ei kai geeniperimää mikään voita?
Tove itse aloitti taiteilemisen jo nuorena,
15-vuotiaana toimi Gammi-lehden avustajana.
Suomen sisällissodan aikana
Tove äiteineen vietti aikaansa Ruotsissa.
Ruotsissa myös taiteita opiskeli hän,
tahtoi maalaamisesta oppia enemmän.
Kirjautui Ateneumiin,
ja kyllästyi sen opetuksiin.
Muutenkin aika kapinallinen,
luonnollisesti, kun on taiteellinen.
Teki suuria seinämaalauksia,
kirjoitti novelleja,
piirsi lehtiin sarjakuvia,
kirjoitti kirjoja.
Teki tilauksesta koristemaalauksia.
ja suunnitteli kirjojen kansia.
Tukholman saaristosta mallin sai muumilaaksoon,
muumien luojana Tove parhaiten tunnettakoon.
Lahjoitti Tuulikki Pietilän kanssa paljon erilaista tavaraa ,
joista Tampereen muumi-museo alkunsa saa.
1990-luvulla hän sairastui keuhko-sekä rinäsyopään,
ja vetäytyi julkisuudesta yksityiselämään.
2000-luvulla sai vaikean aivoverenvuodon,
ja koko seuraavan vuoden sairaalahoidossa on.
Tove kuoli 27.kesäkuuta 2001,
ja hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan haudattiin.
Ja nythän suositellaan,
että Toven muistolle liputetaan.

Ulla-Maija Mantere

Älä puutu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Älä puutu.

Älä puutu

Ei kukaan tullut neuvomaan,
kun oli kyse omasta hoidostani.
Vaan kylläpä neuvoa tarjotaan,
kun kyse on MINUN koirastani,
tai aikanaan minun vauvastani.
Älä suutu,
mutta älä toisten asioihin puutu.
Kannan vastuun teoistani,
kirjoituksistani ja sanoistani.
Et kuitenkaan maksa laskujani,
joten pyydän: kunnioita ratkaisujani.
Pyrin varmasti parhaaseen lopputulokseen,
olen pahoillani, jos huomaan vuodatukseni sinua häirinneen.

Ulla-Maija Mantere

Puli, joka muli

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puli, joka muli.

Puli, joka muli

Puli muli,
vain tuuli kuuli,
Sitä uimiseksi luuli.
Tuli paikalle muuli,
jolta aukesi huuli
Koiran kertoessa tarinaa:
Olin tullin tulilla lepäämässä
kun näin miehen paitaansa pesemässä.
Pitihän siihen katsomaan mennä,
no eikös siihen jo lintukin lennä
Vaan silloin jalkani menivät solmuun ,
Ja aloin sillalla kovasti horjuu.
Molskahdushan siitä tuli
Ja metsäaukealta lumikin suli
sitä vettä ravistellessa.
Siispä takaisin nuotion lämpimään
tilannetta ihmettelemään jään.
Tuli hiljalleen palaa,
se haisteli ilmaa salaa:
“Mikä savuaa täällä
tällaisella kevätsäällä?
Tuli tulesta tullin tuli.
Mummo ja Veli yksin metsässä asusteli.
Hekin näkivät tulen sankan
Ja kuulivat paukkeen rankan,
ja päättivät joukkoon sännätä.
Jo tuli huoli,
kun kaatui tuoli,
housuista repesi toinen puoli
Ja amorinnuoli pisti rintaan mummun.
Tuli paikalle Kalle
ja nalle.
Muuli otti jalat alle kun nallen näki,
kaikkosi siitä muukin väki.
Jäivät vain tulli ja tullin tuli,
sekä puli, joka muli.

Ulla-Maija Mantere