Uusivuosi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uusi Vuosi.

Uusivuosi

Uusivuosi,
vaikka käki ei tähän aikaan vuodesta kuku,
niin monikaan ei ensiyönä nuku.
Nyt vietetään uutta vuotta,
ei siis valvota suotta.
Kuka tekee taikoja tulevalle,
toinen järjestää juhlia ystäville.
Ei tähänkään ole oikeaa tapaa,
kaikki tavat osuvat lapaan,
kunhan muistetaan pitää myös toisistamme huolta,
itse edustan luonnon puolta.
Minua surettaa,
kun luontoa roskataan,
vai oletko nähnyt jonkun raketin roskia keräävän?
No, motkotus pois,
vaikka eläimetkin huomioon ottaa vois.
Tänään kuitenkin tulevalle nousee malja,
oli sisältönä sitten kuohuva tai kalja.

Ulla-Maija Mantere

Jo riittää!

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Jo riittää!

Jo riittää!

Kuinka kauan kestää,
ennenkuin kansan pinna pettää.
Koska me opimme,
hoitamaan itse omat asiamme,
eivät päättäjät hoida omiamme,
hoidammeko me toisiamme!
Kyllä hoidamme,
valtio kovasti sitoo käsiämme.
Meitä huijataan,
muka suojellaan.
Terveyttämme vaarannetaan,
eikä luontaistuotteita käyttää saa.
Jo riittää holhous,
jo riittää kansan alistus.
Jo riittää sorto ja väkivalta,
sopusointu ja rauha tuntuu mukavalta.
Eläköön rakkaus ja yhteisöllisyys,
ja maailmanlaajuinen ystävällisyys.
Energia muka vähenee,
ja yhtiöt voitoissa rypee.
Selvää huijausta tämäkin, kusetusta, käsitin.
Jo RIITTÄÄ tämä pimeys,
pyydän, tulkoon valkeus.

Ulla-Maija Mantere

Joulupäivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulupäivä.

Joulupäivä

Joulupäivä olkoon rauhallinen,
eilisen hulinan jälkeen jopa hiljainen.
Leikkivät lapset uusilla leluillaan,
useimmat pitkään nukkua saa,
jolleivat Joulukirkkoon käy,
paljon muuta liiketta tiellä ei näy.
Monet Joulua mummolassa viettävät,
jo ehkä huomiseksi töihinsä rientävät.
Heille toivotamme turvallista matkaa,
toiset vielä lomaansa jatkaa.
Joulun opetuksista on syytä ottaa koppi,
ja rauhasta sisässämme ottaa oppi.
Hiljaa hyvä tulee, sanotaan,
ja liikenteessä tarkkaan katsotaan.
Väkeä on liikkeellä paljon,
ja liian monella kiire on suunnaton.
Vaan maltti on valttia,
ei vauhdista voi syyttää rattia.
Hyvää ja rauhalista Joulun jatkoa.

Ulla-Maija Mantere

Joulusatu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulusatu.

Joulusatu

Koira näki unta,
metsässä oli puhdasta lunta.
Sai siellä vapaana temmeltää
ja tavata taas montaa ystävää.
Oli paikalle tullut koko taivaallinen väki,
sopivasti jäätynyt oli jo pulkkamäki.
Koira sai lentää yksisarvisella,
pulkkamäessä lasketella,
Syödä enkeleiden keittämää Joulupuuroa,
muista erilaista ystävää, kuuroa,
sokeaa, rampaa,
nähdä, kuinka keiju heidän hiuksiansa kampaa.
Nelistivät siinä hevoset, kissat , lampaat ja possut,
iloisesti vilkkui piirissa tonttujen tossut.
Tuli Joulupukkikin paikalle,
toi lahjoja koko taivaalliselle väelle.
Rauhan hän metsään toi,
jo kuorossa Joululaulut soi.
Koira näki edelleen unta,
lahjan saanut oli koko luomakunta,
ei ollut kiire kenelläkään,
kaikki halasivat ystävää.
Ei tiennyt kotiväki,
millaista unta heidän koiransa näki.
Ovat eläimet tulleet maailmaan
meille rakkautta opettamaan.
Vain juoksuaskeleet kertoivat koiran uneksivan,
unisena haukahtelevan.
Halusi näin kaikille toivottaa,
hyvää Joulun aikaa rauhaisaa!

Ulla-Maija Mantere

Vaari

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vaari.

Vaari

”Reippahasti käypi askeleet,
vaan vaarin kulku käy verkalleen.
Hän on nähnyt jo
kiireet maailman,
tietä Joulun kuitenkin
saapuvan.
Ilman hoppua ja hulinaa,
jokainen viettäköön Joulua tavallaan.
Yksi koristaa jo joulukuusta,
toinen vasta aattona sisään tuo sen.
Kolmas ei hanki kuusta laisinkaan,
joku muovikuusta somistaa.
Onhan paljon väkeä,
jotka kaipaavat vain pulkkamäkeä,
eivätkä piittaa Joulusta ensinkään,
tai eivät nauti siitä mitenkään.
Oma valinta,
turha kenenkään tapaa on arvioida,
vaari tuumaa,
on meitä niin monenlaista Luojan luomaa.

Ulla-Maija Mantere

Talvipäivänseisaus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo talvipäivänseisaus.

Talvipäivänseisaus

Jee! Taas päivät alkaavat pidentymään,
Minä kun en totu tähän hämärään.
Kun aamulla lähtee jonnekkin, on pimeää,
illalla palatessa mitään ei silloinkaan nää.
No, lumi hieman valaisee.
Vaan luminen aika vuosi vuodelta hupenee.
Miten ihmeessä ihmiset pärjäävät Lapissa.
Siellä kun ei aurinkoa näy reilussa kuukaudessa.
Eikä revontulistakaan apua saa,
ne tuskin joka ilta loimuaa.

Ulla-Maija Mantere

Pitkävihainen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pitkävihainen.

Pitkävihainen

Mitä hyötyä on olla pitkävihainen,
toinen osapuoli tuskin tietää syytä sen.
Pitkävihaisuus vain omaa energiaa kuluttaa,
ja itse sen seurauksista kärsiä saa.
Tee itsellesi palvelus
ja lopeta turha murjotus,
näin on kaikkien helpompi olla,
eikä turhaan sekoa omakaan polla.
Kaikki erehtyvät toisinaan,
voi anteeksianto tapahtuman puhdistaa.

Ulla-Maija Mantere

Lucia

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Lucia.

Lucia

Luulo ei ole tiedon värtti,
sanoi mummoni aikoinaan,
ja taas kerran se huomataan.
Luulin Lucian olleen ruotsalaisen,
mutta nyt huomaan hänen olleen sisilialaisen!
Lucia on suomeksi valotar,
ei siis mikään Jumalaatar,
mutta pyhimys kuitenkin,
jonka tekstistä kovin vähän ymmärsin.
Ei tiedetä hänen syntymäaikaansa,
enkä löytänyt hänen kotipaikkaansa.
Kuolinpäivänä Lucian päivää vietetään,
ja silloin usein Lucia-neidon nään.
Hän pukeutuu aina valkoisiin,
hiuksilleen kynttiläkruunu laitettiin,
ja punainen vyö kuuluu asuun tähän,
ja kädessä oleva kynttiläkin lisää valoa vähän.
Lucia-neito valitaan vuosittain,
tämänkin tiedon netistä sain.

Ulla-Maija Mantere

Propaganda

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Propaganda.

Propaganda

Sellaista sotaa ei olekkaan,
jossa ei käytettäisi propagandaa.
Ja me uskomme kaiken, mitä hallitus määrää,
vaikka se olisi kuinka väärää.
Miten lienee oman sananvapautemme laita,
olemmeko kehityksessä pidemmällä kehitysmaita?
Muistan vielä hyvin viimeisen pandemian,
ja kaiken sen probagandan valtavan,
millä ihmisiä peloteltiin,
jokaisessa uutislähetyksessä pelkoa voimistettiin.
Minua aina surettaa,
kun ihmiset valmiiseen muottiin sullotaan.

Ulla-Maija Mantere

Sibelius

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sibelius.

Sibelius

Johan Christian Julius Sibelius ,
eli Jean Sibelius,
tuttavallisemmin vain Janne,
jäi isästään orvoksi vain kaksivuotiaana,
valehteli sujuvasti jo pikkulapsena.
Omasi vilkkaan mielikuvituksen,
ja merimiessedän käyntikortit ruokkivat sen,
sedän nimi Johan oli kirjoitettu tyylikkäästi Jean,
ja näin hän nimesi itsensäkkin.
Janne oli varsin tuhlaavainen,
taiteellisena kai ailahtelevainen.
Hän ylellisyydestä nautti,
ja itsensä Saksaan ja Wieniin vapautti.
Yritti Wienin filharmooniseen orkesteriin,
mutta hermojen pettäminen johti omanlaiseen musiikkiin.
Palasi takaisin kotimaahan,
Tottisalmelle ja Karjalahan.
Siellä vihittiin Aino Järrefelt ja Janne,
häämätka tehtiin Suomalaiselle ”pikku Niegaralle!.
eli Imatran koskelle.
Janne vieraili Lontoossa ja Yhdysvalloissa,
luomistyö toimi hyväsä vauhdissa.
Velkapino vain jatkoi kasvuaan,
kun Janne rahoitti tuhlailuaan.
Sisällissodan aikana
perhe haettiin turvaan Ainolasta.
Janne sävelsi jääkärinmarssin,
josta punaiset hänet valkoiseksi luulivat,
ja tämän luulon onneksi jotkut viisaat kuulivat.
Sai mittavan rahasumman 60-vuotislahjakseen,
ja näin tiedetään Jannen köyhyyden päättyneen.
Hän sai aivoinfarktin 91-vuotiaana,
ja kuoli taloudellisesti rikkaana.
Hänet Ainolan pihalle haudattiin,
ehkä joskus palaamme Jannen tyttäriin.

Ulla-Maija Mantere