Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Arvot.
Arvot
Minua heräteltiin miettimään,
mikä minulle on tärkeää:
ensimmäinen tapaus
on luonnollisesti vapaus.
Toinen, mistä tingi en piiruakaan,
on, että toiseen ihmiseen luottaa saan.
Huijareita en sulata,
aivan liian karvasta.
Itseäni ja perhettäni puolustan,
vaikka rauhassa elää haluan.
Kieroilu, vehkeily ja salailu,
samoin perätön juoruilu,
pistää kyllä harmittamaan
minua aivan tosissaan.
Toisten hyväksikäyttöä en tajua,
rintavana tästä on jonkinlaista hajua:
kuka kuviani mihinkin haluaa käyttää,
se minusta naisten esineellistämiseltä näyttää.
Eikö olisi paljon mukavampaa
yhteisien asioiden eteen puuhastaa,
ilman vilpin häivääkään,
kestääkö tämä unelma päivääkään?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Juhannussauna.
Juhannussauna
Lauteilla kotoisen saunan
unohtaa pitkänkin kaunan.
Siellä lämpöisen löylyn hyväilyssä
ja vuoroin viileän joen syleilyssä
vihainen ei olla voi.
Saunan peittävät koivut somat,
sateen jälkeen vallattomat,
jotka kuistille mukavan varjon soi,
jolla lepotauon ottaa voi.
Tauosta ei pitkää tuu…
kun jo saunan kutsu kantautuu.
Aisteihin rentoutuneisiin,
jo tuli vilkasta kiirettä reisiin.
Alkukesän vastan
viileään veteen kastan,
ja vaikka jalassa ois nasta
ei se estäisi mua nauttimasta
ihmeestä ihmisen pesän,
saunasta kotoisen kesän.
Ja samalla huomataan,
että Suomen lippu tangossa liehua saa
koko päivän,
koko yön.
Juhannuksena vietetään myös Suomen lipun päivää.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesäpäivän seisaus.
Kesäpäivän seisaus
21.6 Kesäpäivän seisausta vietetään,
ja ainakin ennen oli hyvin tärkeää
viettää sitä yhdessä,
tanssia vierivieressä,
ehkä pelata jotain mukavaa,
tai vain porukalla kikattaa.
Ainakaan ei haluttu muistaa sitä tosiasiaa,
että tänään päivän pituus huippunsa saa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 3. presidentti Svinhufvud.
3. presidentti Svinhufvud
Pehr Evind (P. E.) Svinhufvud
Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä,
moni lapsi olisi luovuttanut vähemmällä.
Pojan ollessa 2-vuotiassä isä hukkui,
ja tuonen käki uudestaan kukkui,
kun poikaa huoltanut isoisä ampui itsensä,
äiti elätti Helsingissä konttoristina perheensä.
Svinhufvud kovasti isänmaallisena tunnettiin,
ja joutui usein venäläisten hampaisiin.
Oikeuden tuomarina
ajoi suomalaisten etuja.
Venäläiset hänet erottivat,
vaan Svinhufvud ei suostunut eroamaan,
joten hänet Siperiaan karkotetaan.
Siellä metsästeli, kalasti ja kirjoitti,
mitä lienee suunnitteli
ja vaimo kävi miestään katsomassa kolmekertaa,
oli Ellenilläkin rohkeutta sen vertaa.
Kun Venäjän vallankumous toteutettiin,
Svinhufvud luonnollisesti vapautettiin.
Tai oikeastaan,
meni Svinhufvud vangitsijoilleen ilmoittamaan:
”Minä lähden nyt kotiin!”.
Helsingin rautatieasemalla
häntä juhlittiin sankarina.
Senaatin johtajana
hän antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen,
4.12 1917,
ja 6.12 eduskunta hyväksyi sen.
Svinhufvud lähti Venäjältä tunnustusta itsenäisyydelle hakemaan,
ja sen jälkeen itsenäisyyden hyväksyivät muutkin maat.
Hänkin valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja myöhemmin myös maisteriksi.
Pääaine oli kuitenkin lakiopinnoissa.
Kaksi sortokautta hän näki,
samoin sen, kuinka veljeään vastaan nousi väki.
Joutui Svinhufvud jäänmurtaja Tarmolla pakenemaan,
sisällissotaa, kohti Tallinnaa.
Pariinkin otteeseen
kerrotaan hänen sotavankeja armahtaneen.
Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana,
Svinhufvud esiintyi kansalle myhäilevänä ikämiesampujana,
vaikka olikin politiikassa suora ja jyrkkä.
Tätä ominaisuutta tarvittiin,
kun Mäntsälän kapina tukahdutettiin.
Walt Street pörssiromahduksen aikana
oli täälläkin työttömyys vaivana.
Myös kumosi hän kieltolain,
tämänkin hänestä lukea sain.
Poliittinen kulmakivi oli Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen,
vaikka ulkopolitiikan hoitamisen jättikin ministereilleen.
Yhtään virallista valtiovierailua hän ei tehnyt,
mutta suhteita varsinkin Ruotsiin ja Viroon hän on ylläpitänyt.
Svinhufvud sai läksiäislahjakseen auton,
ja kun oli kortiton,
hän ilmoittautui Lappeenrannan autokouluun.
luokkansa vanhimpana oppilaana,
75-vuotiaana.
Ukko-Pekka kuoli kotonaan,
ja siunattiin Luumäen kirkossa.
Ellen oli myös tuomari
ja senaattori.
Kuusi lasta synnytti,
miehensä Siperian karkotuksen ajaksi kotinsa täysihoitolaksi muutti.
Kävi miestään Siperiassa katsomassa,
hoiti Kotkaniemessä puutarhaansa,
kasvatti kanoja ja lampaita,
ilman sarvia ja hampaita,
montako tuntia hänen vuorokaudessaan oli?
Presidentin linnassa
hän tarjoili kakkua mantelipohjaista,
ja kreemistä kahvin makuista.
Vaikka hän ei kakkua valmistanutkaan,
se hänen nimellään tunnetaan.
Ellen kuoli sodan jälkeen, vasta 50-luvulla,
Luumäellä, Kotkaniemessä.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 6. presidentti Mannerheim.
6. presidentti Mannerheim
Hieman lisää Mannerheimista:
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 4.6 Askaisessa,
hän palveli Venäjän puolustusvoimissa,
osallistui Venäjän ja Japanin sotaan.
Mannerheimin isä vararikkoon ajautui
ja rakastajattarensa kanssa Ranskaan rantautui.
Hänen äitinsä kuoli sydänkohtaukseen
ja Mannerheimin tiedetään jo nuorena kadettikouluun pyrkineen.
Hänet erotettiin Haminan kadettikoulusta,
ja häntä rangaistiin kurittomuudesta.
Hän opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi,
ja pääsi Venäjän kadettikouluun ratsastajaksi.
Mannerheim avioitui varakkaan venäläisen perijättären kanssa,
tämä ratkaisi Mannerheimin taloudelliset ongelmat.
Avioliitto ei kestänyt pitkään,
liekö syynä ollut Mannerheimin työajat?
Hän hankki armeijalle ja hoville hevosia,
ja matkusti näin ympäri Euroopan eriosia.
Mannerheim yleni Venäjällä,
palkittiin useammalla arvonimellä,
vaan kun Venäjällä vallankumous toteutettiin,
Mannerheim sotaväestä erotettiin.
Mannerheim vastusti sisällissodan aikana
ulkomaisten sotavoimien käyttöä.
Apua kuitenkin Saksalta pyydettiin
ja Mannerheim jälleen syrjäytettiin.
Toisen maailmansodan syttyessä hänet taas päälliköksi pyydettiin,
Venäjän tuntemusta varmasti nyt tarvittiin.
Hänestä tuli Suomen kuudes presidentti 1944,
1945 Mannerheimillä todettiin mahahaava,
ja tilanne oli leikkaukseen johtava.
Hän erosi presidentin tehtävistä,
ja vietti loppuelämänsä Sveitsissä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton ehti kuitenkin perustaa,
tekevänä miehenä myöskin paljon aikaan saa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puolustusvoimain lippujuhla.
Puolustusvoimain lippujuhla
Tänäänhän tietenkin liputetaan
ja Gustaf Mannerheimia muistetaan,
Miten hän liittyy tähän,
siitä kerron vähän:
Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö sodan aikana,
ja hän sai 75-vuotissytymäpäivälahjakseen marsalkan arvon,
joka vieläkin Suomen ainoa on.
Siis päivä on myös Mannerheimin syntymäpäivä.
Paraati tänävuonna Jyväskylässä järjestetään,
ja siellä myös keskiyön Hawk-näytös näytetään.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 2. presidentti Relander
2. presidentti Relander
Lauri Kristian Relander syntyi 31.5.1883 Laatokan rannalla,
Kurkijoen kunnassa.
Hänkin suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan,
ryhtyi maanviljelyskemiaa ja maataloutta opiskelemaan.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
myöhemmin myös maisteriksi.
Hänen oppejaan kuitenkin kritisoitiin,
ja näin hänet yliopistosta sivuutettiin.
Relander siirtyi politiikkaan,
ja Viipurin maaherrana häntä tarvitaan.
Maalaispuolueella oli miehelle käyttöä,
jonka kielitaidosta, esiintymiskyvystä ja korkeasta koulutuksesta oli näyttöä.
Kun Ståhlberg kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle,
päätyi Relander nuoren valtion toiseksi presidentiksi.
Virkaan astuessaan Relander oli 41-vuotias,
oikeastaan hän oli aika onnekas.
Häntä paljon arvosteltiin,
Ståhlbergiin verrattiin.
Miehet olivat samasta puolueesta,
mutta erimielisiä lähes kaikesta.
Relander herkästi mielensä pahoitti,
kansa ja ulkomaat hänen esiintymistaitoaan arvosti.
Kaikki pääministerit olivat häntä vanhempia,
ja politikot olivat myös keskenään riitaisia.
Relander otti tavakseen hyvien ulkosuhteiden luomisen,
”Reissu-Lasse” esiintyi ulkomailla edukseen.
Vain viisi matkaa hän matkusti
ja Suomea näin edusti.
Hän suhtautui uskontoon vakavuudella,
vaikeina hetkinä suhtautui suurella hartaudella.
Korkeimman opastukseen,
osallistui hän myös usein Jumalanpalvelukseen.
Hänen puolisonsa Signe Relander, oli edustava näky puolisonsa rinnalla,
kotimaassa ja ulkomaan matkoilla.
Signe käsitti roolinsa olevan vain edustaa,
politiikkaan hän ei puuttunut ollenkaan.
Relanderin kuoleman jälkeen Signellä oli taloudellisesti vaikeaa,
koska puolisolle ei annettu eläkettä laisinkaan.
Hänen lastensa ansiosta Signe sai pienen eläkkeen,
ja kerrotaan hänen suuresti lapsenlapsistansa iloineen.