Runoja ääneen lausuttuna ääniblogissa Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun aiheena on ihminen.
Tiedän sen,
kaikkea todellakaan ymmärrä en,
minä en ole pyhimys,
vaikka korkeammalle onkin pyrkimys.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
ne pientä kulkijaa jaksaa kyllä kummastuttaa.
Monen monta asiaa,
joita en hallitse laisinkaan.
Tiedän, ei minun tarvitsekkaan,
keskeneräisenä olla saan,
aivan omanlainen,
vailinainen,
ja sellaisenaan täydellinen,
maassa rämpivä ihminen.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hauskaa juhannusta.
Keskikesän aikaan
tehdään monenlaista juhannustaikaa.
Yksi kukkakimppua kerää,
toinen heinäpellosta herää.
Kolmas kaivon pintaan kurkistaa,
ehkä sieltä armaansa nähdä saa.
Ja jos sataakin vettä,
moni miettii silloin että
pilalle meni tämäkin Juhannus.
Ei silti aivan,
sateenvarjon vain esille kaivan,
laitan saunan päälle,
ei sentään voi lähteä jäälle.
Loma on loma,
aika ihan ikioma.
Viranomaiset voi silti helpommalla päästää,
ja höllmöilyt kuivalle maalle säästää.
Sataa tai paistaa,
makkaran kyllä voi haistaa.
Paistuuko se nuotiossa, grillissä
saunassa, onko sillä niin väliä,
kunhan lomalla voi itseänsä helliä.
Hauskaa Juhannusta kaikille,
aivan jokaiselle säädylle.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan kotkasta.
Kotkana tahdon kiitää,
korkealla taivaalla liitää,
tuntea maat, metsät, veet,
havaita suon silmäkkeet.
Tuntea ilmavirran nostavan,
sen korkeuksiin kantavan.
Olen uljas,
olen suuri,
ei minua pidättele Kiinanmuuri,
voin helposti ylittää sen,
vain siipeni lentoon avaten.
Voin aistia suuren vapauden,
huomata maailman kauneuden,
myös kuinka sitä tuhotaan,
onko minulle pesäpuuta ollenkaan?
Olen monilta paikoilta kadonnut jo kokonaan,
koska luonto täyteen rakennetaan.
Tähän kaikkeen tulee vielä stoppi,
on aika ottaa muutoksesta koppi
ja voin taas vapaana kiitää,
korkealla, korkealla taivaalla liitää.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan ihmiskaupasta.
Ihmiskauppaa – kamalaa,
miten sen voisi lopettaa?
Et saa kadulla kulkea,,
estää sen toinen ihminen julkea.
Et ihmisarvoa omistaa,
passista ei puhettakaan.
Vain ankaraa työtä,
usein jopa keskellä yötä.
Ihmisarvosi murenee,
ei se haittaa orjuuttajalle tee.
Vain vankikoppi pikkuinen
löytyy autotallista, kellarista,
auringonpaistetta vain unelmista.
Ulla-Maija Mantere