Kotka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan kotkasta.

Kotka

Kotkana tahdon kiitää,
korkealla taivaalla liitää,
tuntea maat, metsät, veet,
havaita suon silmäkkeet.
Tuntea ilmavirran nostavan,
sen korkeuksiin kantavan.
Olen uljas,
olen suuri,
ei minua pidättele Kiinanmuuri,
voin helposti ylittää sen,
vain siipeni lentoon avaten.
Voin aistia suuren vapauden,
huomata maailman kauneuden,
myös kuinka sitä tuhotaan,
onko minulle pesäpuuta ollenkaan?
Olen monilta paikoilta kadonnut jo kokonaan,
koska luonto täyteen rakennetaan.
Tähän kaikkeen tulee vielä stoppi,
on aika ottaa muutoksesta koppi
ja voin taas vapaana kiitää,
korkealla, korkealla taivaalla liitää.

Ulla-Maija Mantere