Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Talviaika.
Talviaika
Ja olemme tulleet taas tähän aikaan vuodesta,
jolloin kelloja pitää edelleen veivata.
Ja näin syksyisin
palaamme tunniksi kesään takaisin,
ja siirrämme kelloja tunnilla taaksepäin.
Voimme siis nukkua tunnin pitempään,
ellei sisäinen kellomme ala aiemmin herättämään.
Tämä kellojen siirtäminen vain turhauttaa,
kun järkeä tässä ei ole ollenkaan.
Eläimille tämä on vaikeaa,
enkä itsekkään meinaa sopeutua laisinkaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Söpöläinen.
Söpöläinen
Vaikeana aikana
monet himoitsivat koiranpentua.
Nyt tuo söpöläinen on kasvanut isoksi
ja käynyt kenties haastavaksi.
Silloin, kun söpöläinen oli pentu,
ei vieraita ihmisiä eikä koiria saanut tavata,
ei tuntemattomille sanaista arkkuaan avata.
Miten tämä vaikuttaa koiraan,
siten, ettei se ulkopuolisia kontakteja saa.
Ja nyt sitten rähjätään,
kun vastaantulijoita pelätään.
Jäin hölmönä tuijottamaan,
kun minua käskettiin koirani tiukemmalle hihnassa ottamaan.
Tajusin vasta jälkeenpäin,
että luultavasti tuollaisen söpöläisen näin.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suomen luonnon päivä.
Suomen luonnon päivä
Hups.
tämän meinasin unohtaa,
tai, en huomannut ollenkaan.
Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa
Suomen luonnolle virallisesti liputetaan.
Tämä päivä omistetaan Suomen luonnolle,
arvokkaalle ja kauniille.
Luonto antaa meille voimaa,
auttaa arjessa paremmin jaksamaan.
Luonto terveyttä ja kuntoa kohentaa,
luonnosta rauhaa saa.
Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä,
keskittymiskyky paranee,
syke ja verenpaine alenee.
Luonto edistää sosiaalista hyvinvointia,
ja toisten ihmisten kanssa kommunikointia.
Luonnossa mieliala kohenee,
ja jopa vastustuskykymme paranee.
Luonto meille paljon antaa,
ja mitä se saakaan kantaa!
Luontoa roskataan,
luontoa tuhotaan.
Luonto koetetaan ihmisen tahtoon alistaa,
tämä ei onnistu milloinkaan.
Luonto apuamme tarvitsee,
jotta luonto edelleen meitä ravitsee.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kevätpäiväntasaus.
Kevätpäiväntasaus
Tänään kevätpäiväntasausta vietetään,
ja hyvästit talvelle heitetään.
Tänään yö ja päivä ovat yhtä pitkiä,
ja tästä lähtien päivät ovat yötä pitempiä.
Valoa tulvii enemmän maahan,
pitenevästä päivästä toki nautitaanhan.
Kohta alkaa täällä etelässä hoppu,
talvisen hidastelun aika on loppu.
Lintujen pitää pesä laittaa,
oravillekkin leikki maittaa.
Lapsetkin ovat innoissaan,
kun paksuista talvivaatteista luovutaan.
Tervetuloa kevät, sinua on odotettu,
koko pitkän talven sinua on vartuttu!
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uusi Vuosi.
Uusivuosi
Uusivuosi,
vaikka käki ei tähän aikaan vuodesta kuku,
niin monikaan ei ensiyönä nuku.
Nyt vietetään uutta vuotta,
ei siis valvota suotta.
Kuka tekee taikoja tulevalle,
toinen järjestää juhlia ystäville.
Ei tähänkään ole oikeaa tapaa,
kaikki tavat osuvat lapaan,
kunhan muistetaan pitää myös toisistamme huolta,
itse edustan luonnon puolta.
Minua surettaa,
kun luontoa roskataan,
vai oletko nähnyt jonkun raketin roskia keräävän?
No, motkotus pois,
vaikka eläimetkin huomioon ottaa vois.
Tänään kuitenkin tulevalle nousee malja,
oli sisältönä sitten kuohuva tai kalja.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo talvipäivänseisaus.
Talvipäivänseisaus
Jee! Taas päivät alkaavat pidentymään,
Minä kun en totu tähän hämärään.
Kun aamulla lähtee jonnekkin, on pimeää,
illalla palatessa mitään ei silloinkaan nää.
No, lumi hieman valaisee.
Vaan luminen aika vuosi vuodelta hupenee.
Miten ihmeessä ihmiset pärjäävät Lapissa.
Siellä kun ei aurinkoa näy reilussa kuukaudessa.
Eikä revontulistakaan apua saa,
ne tuskin joka ilta loimuaa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puistojen Kotka.
Puistojen Kotka
Olimme puistokierroksella,
oikeastaan aivan mahtavalla.
Vaikka itse täällä asustan,
sain puistoihin aivan uuden tuntuman.
Oikeastaan, en edes ajatellut asiaa,
jokapäivä kun niitä katsella saa.
Kotka on kuitenkin puistoja pullollaan.
oli mielenkiintoista kuunnella niiden tarinaa.
Jokaisella on oma teemansa ,
jokaisessa voi jotain uutta katsella.
Vaikka kaupunki onkin ”pussinperällä”
ja siitä helposti ajaa ohi moottoritiellä,
on kaupunki tutustumisen arvoinen,
kesäisin varsin kaunis ja merellinen.
Kotkaa puistojen Kotkaksi sanotaan,
ja tämä nimitys todellakin ansaitaan.
Löytyy monta palkittua puistoa,
merenrantaa, jokisuistoa.
Jokaisesta voisi kirjoittaa erikseen,
mutta tämäkin kai riittänee?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suo.
Suo
Suo
monille lajeille turvaa suo.
Edelleen,
vaikka etelästä suot ovat lähes kadonneet.
Nitä on kuivatettu peltomaaksi,
tai turvetta on poltetu energiaksi.
Metsäteollisuuskin on kasvattanut puita siellä,
ja silloinhan suo on ihmisen tiellä.
Kuitenkin,
voiko suon arvon mitata vain rahassa?
Suolla on merkitystä ihmisten virkistyspaikkana,
monien eläinten turvapaikkana.
Hillat ja karpalot kasvavat vain soilla,
monet linnut pesivät vain paikoilla noilla.
Hirvet suolla ruokailee,
karhukin sieltä marjoja etsiskelee.
Koska ihminen tajuaa,
ettei ymparistoä tuhota saa?
Olemme osa luontoa,
siis luotoa pitää suojella.
Jos metsät ja suot tuhotaan,
onko niillä virkistyskäyttöä ollenkaan?
Suojellaan suo,
joka monille lajeille edelleen turvaa suo.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Harhaluulo.
Harhaluulo
Voiko olla niin,
että olemme sotkeutuneet harhakuvitelmiin?
Mitäpä, jos maailma ei olekaan todellinen,
mekö omassa mielessämme luomme sen?
Miksi sitten luomme kaikkea pahaa,
kuten: minulla on aivan liian vähän rahaa.
Mistä johtuu pelko ja väkivalta.
sota ja kaikki kauheus tämän taivaan alta?
Tätä on vaikea käsittää,
pitää oma mieli silloin hiljentää.
Liikkua enemmän luonnossa,
etsiä kaikkea kaunista.
Antaa anteeksi kaikille,
antaa anteeksi myös itselle,
kun on uskonut kaiken harhan,
luommeko oikeasti ajatuksillamme ruusutarhan,
tai, jotain vieläkin parempaa,
maailman, jossa pelkoa ei ole ollenkaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puli, joka muli.
Puli, joka muli
Puli muli,
vain tuuli kuuli,
Sitä uimiseksi luuli.
Tuli paikalle muuli,
jolta aukesi huuli
Koiran kertoessa tarinaa:
Olin tullin tulilla lepäämässä
kun näin miehen paitaansa pesemässä.
Pitihän siihen katsomaan mennä,
no eikös siihen jo lintukin lennä
Vaan silloin jalkani menivät solmuun ,
Ja aloin sillalla kovasti horjuu.
Molskahdushan siitä tuli
Ja metsäaukealta lumikin suli
sitä vettä ravistellessa.
Siispä takaisin nuotion lämpimään
tilannetta ihmettelemään jään.
Tuli hiljalleen palaa,
se haisteli ilmaa salaa:
“Mikä savuaa täällä
tällaisella kevätsäällä?
Tuli tulesta tullin tuli.
Mummo ja Veli yksin metsässä asusteli.
Hekin näkivät tulen sankan
Ja kuulivat paukkeen rankan,
ja päättivät joukkoon sännätä.
Jo tuli huoli,
kun kaatui tuoli,
housuista repesi toinen puoli
Ja amorinnuoli pisti rintaan mummun.
Tuli paikalle Kalle
ja nalle.
Muuli otti jalat alle kun nallen näki,
kaikkosi siitä muukin väki.
Jäivät vain tulli ja tullin tuli,
sekä puli, joka muli.
