Puistojen Kotka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puistojen Kotka.

Puistojen Kotka

Olimme puistokierroksella,
oikeastaan aivan mahtavalla.
Vaikka itse täällä asustan,
sain puistoihin aivan uuden tuntuman.
Oikeastaan, en edes ajatellut asiaa,
jokapäivä kun niitä katsella saa.
Kotka on kuitenkin puistoja pullollaan.
oli mielenkiintoista kuunnella niiden tarinaa.
Jokaisella on oma teemansa ,
jokaisessa voi jotain uutta katsella.
Vaikka kaupunki onkin ”pussinperällä”
ja siitä helposti ajaa ohi moottoritiellä,
on kaupunki tutustumisen arvoinen,
kesäisin varsin kaunis ja merellinen.
Kotkaa puistojen Kotkaksi sanotaan,
ja tämä nimitys todellakin ansaitaan.
Löytyy monta palkittua puistoa,
merenrantaa, jokisuistoa.
Jokaisesta voisi kirjoittaa erikseen,
mutta tämäkin kai riittänee?

Ulla-Maija Mantere

Suo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suo.

Suo

Suo
monille lajeille turvaa suo.
Edelleen,
vaikka etelästä suot ovat lähes kadonneet.
Nitä on kuivatettu peltomaaksi,
tai turvetta on poltetu energiaksi.
Metsäteollisuuskin on kasvattanut puita siellä,
ja silloinhan suo on ihmisen tiellä.
Kuitenkin,
voiko suon arvon mitata vain rahassa?
Suolla on merkitystä ihmisten virkistyspaikkana,
monien eläinten turvapaikkana.
Hillat ja karpalot kasvavat vain soilla,
monet linnut pesivät vain paikoilla noilla.
Hirvet suolla ruokailee,
karhukin sieltä marjoja etsiskelee.
Koska ihminen tajuaa,
ettei ymparistoä tuhota saa?
Olemme osa luontoa,
siis luotoa pitää suojella.
Jos metsät ja suot tuhotaan,
onko niillä virkistyskäyttöä ollenkaan?
Suojellaan suo,
joka monille lajeille edelleen turvaa suo.

Ulla-Maija Mantere

Harhaluulo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Harhaluulo.

Harhaluulo

Voiko olla niin,
että olemme sotkeutuneet harhakuvitelmiin?
Mitäpä, jos maailma ei olekaan todellinen,
mekö omassa mielessämme luomme sen?
Miksi sitten luomme kaikkea pahaa,
kuten: minulla on aivan liian vähän rahaa.
Mistä johtuu pelko ja väkivalta.
sota ja kaikki kauheus tämän taivaan alta?
Tätä on vaikea käsittää,
pitää oma mieli silloin hiljentää.
Liikkua enemmän luonnossa,
etsiä kaikkea kaunista.
Antaa anteeksi kaikille,
antaa anteeksi myös itselle,
kun on uskonut kaiken harhan,
luommeko oikeasti ajatuksillamme ruusutarhan,
tai, jotain vieläkin parempaa,
maailman, jossa pelkoa ei ole ollenkaan.

Ulla-Maija Mantere

Puli, joka muli

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puli, joka muli.

Puli, joka muli

Puli muli,
vain tuuli kuuli,
Sitä uimiseksi luuli.
Tuli paikalle muuli,
jolta aukesi huuli
Koiran kertoessa tarinaa:
Olin tullin tulilla lepäämässä
kun näin miehen paitaansa pesemässä.
Pitihän siihen katsomaan mennä,
no eikös siihen jo lintukin lennä
Vaan silloin jalkani menivät solmuun ,
Ja aloin sillalla kovasti horjuu.
Molskahdushan siitä tuli
Ja metsäaukealta lumikin suli
sitä vettä ravistellessa.
Siispä takaisin nuotion lämpimään
tilannetta ihmettelemään jään.
Tuli hiljalleen palaa,
se haisteli ilmaa salaa:
“Mikä savuaa täällä
tällaisella kevätsäällä?
Tuli tulesta tullin tuli.
Mummo ja Veli yksin metsässä asusteli.
Hekin näkivät tulen sankan
Ja kuulivat paukkeen rankan,
ja päättivät joukkoon sännätä.
Jo tuli huoli,
kun kaatui tuoli,
housuista repesi toinen puoli
Ja amorinnuoli pisti rintaan mummun.
Tuli paikalle Kalle
ja nalle.
Muuli otti jalat alle kun nallen näki,
kaikkosi siitä muukin väki.
Jäivät vain tulli ja tullin tuli,
sekä puli, joka muli.

Ulla-Maija Mantere

Kesäsatu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesäsatu.

Kesäsatu

Tuulessa lämpimän kesän
teki lintu kotikoivuun pesän.
Sen touhuja aikani katselin,
ja samalla kukkapenkkiä kastelin.
Muille ruokaa tehdessäin
mä pikkupojan kaatuvan näin,
kauheaa huutoa kuuntelin,
kun veristä haavaa putsasin.
Kärpänen pörisi sisään,
minä makkaran grilliin lisään.
Ruuan jälkeen tiski odottaa,
toiset rantaan katoaa…
Kimppuuni hyttyset sain
ja sisältä hyttysmyrkyn hain.
Oli yksi harmi pois tieltä,
mutta jo toinen köpötteli sieltä.
Tuli ukko rannalta kaloineen:
”Huomenna kalakeittoa tee…”
Silloin mulla kiehu
kun paholainen sisällä riehu.
Ukko hölmönä katseli
kun eukko areenalle asteli…
Enkä muista viettäneeni toista
iltaa yhtä suuremmoista.

Ulla-Maija Mantere

Kevät

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kevät.

Kevät

Taas luonto vihertää,
linnut iloisesti visertää.
Jo kukkivat monet kukkaset,
ja maahan työntyvät rukkaset,
uutta kasvua avittamaan,
mistä koko kesän nauttia saa.
Näin meillä täällä etelässä,
mutta Suomi on pitkä maa,
pohjoisessa ei keväästä vielä ole tietoakaan.
Tosin siellä päivä on pitempi kuin täällä,
ja pitempään voi siellä kuljeskella jäällä.
Meillä ei jäästä ole tietoakaan,
ainoastaan grogilasissa niistä nautitaan.
Jo sata kilometriä on pitkä matka,
siinä huomaa kevään etenemisen,
laajan maan erivaiheiden.
Vaan kun matkaa on kilometreissä tuhat,
on pohjoisessa tulvat ja toisenlaiset uhat,
mistä me vain radiosta kuunnellaan,
ja rikkaruohoja voivotellaan.

Ulla-Maija Mantere

Vesi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vesi.

Vesi

Meni uusiksi vesijohto keittiön,
ja tunsin olevani lähes ”kädetön”.
Mitä voin tehdä ruuaksi,
tai taikoa astiat puhtaaksi?
Haetaan vettä vessasta,
sieltä sitä kuitenkin tulee hanasta,
vain muutaman askeleen joudun ottamaan,
toisaalla maailmassa veden voi joutua kaukaakin noutamaan.
Tätähän piti ihan miettiä,
ilman kiirettä, ilman viettiä.
Jos ei koko ajan olisikaan hoppu,
olisiko se maalimanloppu?
Oikeastaan, meillähän on kaikki aivan hyvin,
olo kiitollisuus tunteistamme syvin.

Ulla-Maija Mantere

Luonto

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Luonto.

Luonto

Ystävä näin valittaa;
”en oikein mitään aikaan saa!”
Siis vinkki hyvä on mulla,
millä voi olo paremmaksi tulla.
Ulkoiluvaatteet päällesi laita,
luonto ei ole ollenkaan saita,
se verensokeria rauhoittaa,
korkeaa verenpainetta alentaa.
Stressistä ei jälkeäkään,
kun se metsään, luontoon häviää.
Luonto mielialaa parantaa
ja myös huolia alentaa.
Paljon ulkoilevat tuntevat itsensä onnelliseksi,
liikunta tekee ihmiset terveiksi.
Siis luontolenkille piipahda,
hörpi siellä vaikka kahvia.
Tuulelle ajatuksesi luovuta,
luonto lisää myös luovuutta.
Luontotietämyskin paranee,
eikä sekään varmasti haittaa tee.

Ulla-Maija Mantere

Pässi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pässi.

Pässi

Setää painoi huoli,
oli kotinurkilla tavattu haita.
Valmistetaan jousi ja viritetään nuoli,
vaan pitkin maita
tuli virkavaltaa tusina, tai ainakin puoli.
”Kuka jousen vuoli?
se piiloon laita!”
”Ei saa nuolella ampua haita,
tai tiesi on kaikkea muuta kuin kaita.”
kun virkavallalta tuli uusi huoli.
Ja koska setä oli kovin saita,
ei häirinnyt enää vedessä vilkkuva raita.
Piti sedän ottaa alleen tuoli,
uhkasakko,
jo kyynelistä kastui sedän paita.
Kurni jo suoli,
kotimatkaa jo pikaisesti taita.
Vielä kotona illalla pässikin naita.
Olihan tarinassa se hyvä puoli,
että tässä tuskin kukaan kuoli.

Ulla-Maija Mantere

Aurinko ja kuu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Aurinko ja kuu.

Aurinko ja kuu

”Taas aurinko nousee”
no, ainakin se valaisee,
mutta nousemista en ymmärrä.
Nouseeko se sängystä,
vai ties mistä?
Ja jos se nousee ylöspäin,
miksi pelkän auringon näin,
enkä aparaattia ollenkaan,
joka ehkä saa auringon nousemaan.
Ja kuulla sama asia,
puhutaan nousu- ja laskuajoista.
Jos kuu menee nukkumaan,
peitollako se valonsa sammuttaa?
(Ja missä sen sänky lienee,
muitakin kysymyksiä nouse mieleen,
mutta tämäkin jo riittänee.)

Ulla-Maija Mantere