Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo talvipäivänseisaus.
Talvipäivänseisaus
Jee! Taas päivät alkaavat pidentymään,
Minä kun en totu tähän hämärään.
Kun aamulla lähtee jonnekkin, on pimeää,
illalla palatessa mitään ei silloinkaan nää.
No, lumi hieman valaisee.
Vaan luminen aika vuosi vuodelta hupenee.
Miten ihmeessä ihmiset pärjäävät Lapissa.
Siellä kun ei aurinkoa näy reilussa kuukaudessa.
Eikä revontulistakaan apua saa,
ne tuskin joka ilta loimuaa.
Ulla-Maija Mantere
Hei Ulla-Maija,
Kiitos taas kivasta runosta.
Etelä -Suomen asukkaana minulla on pari upeaa muistoa Lapista kaamosajalta.
Ajoimme autolla yöllä ilman valoja upean täysikuun valaistessa maisemat. Se oli kuin unessa.
Toinen hieno kokemus oli kuutamohiihto.
T. Merja