Pimeys

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pimeys.

Pimeys

Jos pimeys meinaa masentaa,
niin tahdon teitä muistuttaa:
jo ennen joulua päivät pitenevät,
vaikka vielä hetken illat hämärtyvät,
niin kohta taas valo voittaa,
joku lintukin jo laulaa koittaa,
siis joulukuussa,
pidetään vielä kausivaloja pihapuussa.
Pimeyden tarkoitus on kääntää katse sisäänpäin,
millaisen ihmisen peilistä näin?
Pidit siitä tai et,
silti muistanet,
että pimeyskin on ohimenevää.

Ulla-Maija Mantere

Koominen päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Koominen päivä.

Koominen päivä

Keitän yleensä puuron vedestä ja kaurajuomasta,
vaan nyt piti luopua tästä suunnitelmasta,
kaurajuomaa ei taloss näy,
onneksi pelkkä vesikin käy.
Kananmunille laitoin reilusti vettä kattilaan,
jo oli levy vettä pullollaan.
Pilkoin kasviksia ruokaan:
”laastaria mulle tuokaa!”
Jäi sormi vahingossa veitsen alle,
naarmulla selvisin, mutta se ei tuntunut mukavalle.
Lähdettiin kaatopaikkakuormaa viemään pois,
vaan kun huosut valuivat jalasta pois.
En ole aikoihin nauranut näin makeasti.
vaikka ruoka putosi, osa lensi lähes kattoon asti.
Opinko mitään tästä?
Sen, että elämä on värikästä.

Ulla-Maija Mantere

Uusivuosi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Uudivuosi. Hyvää uutta vuotta kaikille toivotamme tällä runolla.

Uusivuosi

Taas on rauhoituttu,
mutta nyt joulu on lusittu.
Jo suunnataan katse tulevaan,
Uutta vuotta suunnitellaan.
Mitä kaikkea mahtavaa
tämä vuosi tuo mukanaan.
Sinä päätät, miten koet tämän vuoden.
otatko sen vastaan alla huolten vuoren,
vai odotatko vuodesta uutta ja jännittävää,
odota, mikä seikkailu vielä edessäsi siintääkään.
Kohta kuuluu jo räiskettä,
taivaalla näkyy välkettä.
Shamppanjalaseja kohotellaan,
kun uutta vuotta vstaanotetaan.
Aivan jokaiselle toivotan,
Hyvää uutta vuotta mahtavaa!

Ulla-Maija Mantere

Jouluruno 2021

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Jouluruno 2021. Toivotamme kaikille hyvää joulua.

Jouluruno 2021

Onhan maa valkoinen,
mielessä ainakin kuvittelen sen.
Timantit kimaltavat hangella,
puut ovat paksussa kuurassa,
kipakka pakkanen on ulkona,.
Lenkillä katson, kuinka koski höyryää,
kauneutta on vaikea kuvitella enempää.
Reippaan lenkin jälkeen lämpenevät jouluruuat,
pöydässä ovat kinkut, kalat ja vuuat,
kaikille omat herkut suon,
kuusen ehkä tupaan tuon.
Näin pääseekin jo joulun tunnelmaan,
ja voin aivan kaikille toivottaa
Oikein hyvää joulua!

Ulla-Maija Mantere

Joulusauna

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulusauna.

Joulusauna

Yksi ei joulusaunaa kaipaa ollenkaan,
toinen ei ilman sitä pääse joulun tunnelmaan.
Osa saunoo jo aatto-aamuna,
osa vasta joulupäivän iltana.
Ei ole olemassa oikeaa tapaa,
jokainen tehköön niin kuin haluaa.
Itse tykkään saunoa aattoiltana,
kun ei tarvitse enää vaatteita päälle pukea.
Toisaalta, eivät kaikki edes vietä joulua,
nauttivat vain siitä, ettei ole koulua.
Onko saunassa mukana vihta, vasta vai joku muu,
pääasia kai on, että saunassa rentoutuu.

Ulla-Maija Mantere

Hiivitään

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hiivitään.

Hiivitään

Hiljaa hiljaa hiivitään, SHHH,
hiljaa, hiljaa hiivitään me talvisessa yössä.
On kaikki kansa pötköllään, kun tontut raataa työssä.
Kun pakko on nyt kirjoittaa,
ken lahjat vastaanottaa saa.
Vaan pelkkää iloa tahtovat nähdä vain
Petra ja Laura ja Tarleena.
Ja kun me käymme joulukuuhun,
jo huomaa aivotonkin,
valot syttyy joulupuuhun,
taskunpohjaa ronkin.
En penniäkään siellä nää,
vaan vielä kaikki selviää,
kun avun jo tiedän mä olevan tuloss,
Petra ja Laura ja Tarleena.
Kinkkua ja makkaraa,
jo Jouluruoka valmistuu.
Ja lemmikeille purtavaa,
koko joukon napsaa suu.
Ei tonttua nyt vielä näy,
mut’ viellä kyllä lennähtää
ja paikalle kohta jo saapuvat
Peta ja Laura ja Tarleena.

Ulla-Maija Mantere

Apollo 13

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Apollo 13.

Apollo 13

Mitäpä, jos nakataan
kaikki negatiiviset asiat roskapakkaan?
Keskitytään kaikkeen toimivaan,
niinkuin Apollo 13 aikoinaan.
Positiivisuus osoitti silloin voimansa,
eikä sen voima ole vieläkään hukassa.
Kun keskitymme kaikkeen kauniiseen, uuteen,
keskitymme parempaan tulevaisuuteen.

Ulla-Maija Mantere

Sibelius

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sibelius . Hyvää Sibeliuksen päivää kaikille.

Sibelius

Johan Christian Julius Sibelius
kotoisammin tunnetaan Jannena,
syntyi 8.12 1865 Hämeenlinnassa.
Oppi lukiossa Suomen kielen,
ei sisäistänyt koskaan normeja mielen.
Hän vietti lapsuutensa Hämeenlinassa, Loviisassa ja Turussa,
huvitteli vaaanimalla satuolentoja metsien pimennoissa.
Jean-nimen hän otti sedältään,
jota Sibelius ei ehtinyt koskaan näkemään.
Janne oli varsin värikäs veikko,
jolle oopperan kirjoittamisesta jäi oikeastaan peikko.
Jo hänen isänsä oli boheemi,
ja oli hän sitä kyllä itsekkin.
Hän kierteli ympäri maailmaa,
vaikutteita noutamaan,
ja omia sävellyksiään johtamaan.
Kolmilapsiseen perheeseen syntyi hän,
sai itse lapsia enemmän,
kuusi tytärtä synnytti vaimonsa Aino
viisi kai selvisi aikuiseksi asti.
Rahankäytössä täysin holtiton
tuo säveltäjä-mestarimme ollut on.
Eli pitkän ja värikkään elämän,
tämänkin päivän sankari on hän.
20.9.1957 Sibelius sai aivoverenvuotokohtauksen
Sai Ainolan pihamaalle lepopaikan viimeisen.

Ulla-Maija Mantere

Itsenäisyyspäivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Itsenäisyyspäivä. Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyys,
sanaan sisältyy päättäväisyys.
Tätä maata on haluttu suojella.
tarmokkaasti ja huolella.
Ihan koko kansa osallistui talkoisiin,
että me saamme tänään pukeutua parhaimpiin.
Juhlitaan itsenäistä maata,
jonka historiaa ei toki unohtaa saata.
Tänään kaikki on toisin:
pöydät notkuvat herkuista.
ei tarvitse vaatteita tehdä lumpusta.
kaupat ovat täynnä tavaraa.
meillä on syytä katsantokantaamme avartaa.
Tänään meillä on rauha,
eivät ulkona aseet pauha,
vaalitaan itsenäisyyttä jokaisen,
niin valtion, kuin yksittäisen ihmisen.

Ulla-Maija Mantere

Näkymätön

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Näkymätön.

Näkymätön

No nythän mä hokasin,
sanoisin, että vihdoinkin.
Olen ollut rakkailleni hajuton, väritön,
oikeastaan, näkymätön,
tilannehan on aivan järjetön!
Enkä varmasti ole ainoa,
joka koettaa toisia miellyttää
ja itse pimentoihin jää.
Rajoituksia kun mietitään,
mitä kaikkea niitä lieneekään.
Onneksi vuorotyön tekijöitä riittää,
heitä saan tästä oivalluksesta kiittää.
Vastuu on kuitenkin omani,
nyt vasta tajuan voimani.
En tahdo olla enää näkymätön ninni,
vaan rohkea ja voimallinen mimmi.

Ulla-Maija Mantere