Runoja ääneen lausuttuna ääniblogissa Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee
En yritä esittää neroa,
tiedän jo meissä olevan eroa.
Sinun totuutesi on kenties erilainen,
silti sekin on satumainen.
Pitää kaikkia oppia sietämään,
vaikkemme koskaan tule kaikkea tietämään.
Elämä meitä opettaa
omaa katsantokantaamme avartamaan.
Ulla-Maija Mantere
”Sisältäni portin löysin”.
Vaikka vuosia sitä etsiskelin,
silti porttia joskaan löytänyt en.
Meditaatio ei oikein onnistunut,
olin johonkin asiaan jumittunut.
Vasta kun neuvottiin omaatuntoa kuulemaan,
alkoi lyyli kirjoittamaan!
Ahaa,
eihän tämä olekkaan vaikeaa.
Pitää vain istua hiljaa ja kuunnella sisäisiä viestejä,
ja johan muuttuu koko elämä.
Ulla-Maija Mantere
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari syntyi 23 kesäkuuta 1937 Viipurissa,
kuoli 16,10 Helsingissä,ja vietti varhaislapsuutensa Kuopiossa.
lähti evakkoon Viipurista,
Kuopioon äitinsä kanssa ,
isän sotiessa rintamalla.
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa,
opiskeli siellä opettajaksi valmistavassa seminaarissa.
Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys Maraa kiinnosti,
uteliaaksi,rohkeaksi ja seuralliseksi netti häntä luonnehti.
Hän tutustui Pakistanissa kehitysyhteistyön käytännön ongelmiin,
ja tästä hänet myöhemmin myös palkittiin.
Opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa,
ja toimi Ylioppilaiden Kansainvälisen Avun toiminnanjohtajana
.Martti työskenteli Afrikassa kehtitysaputoimiston sihteerinä,
sitten jaosto-ja toimistopäällikkönä,
ja työskenteli kehtitysyhteistyöosaston apulaisosastopäällikkönä.
Oli mukana pohjoismaiden yhteistyöhankkeessa,
erilaisia kouluja kehittämässä Tansaniaan.
Tapasi nuoruudenystävänsä uudelleen,
ja kerrotaan Martin Eevaa käyntikortilla kosineen.
Jo Kuopion aikana
Martti tapasi tulevan vaimonsa.
Eeva ja Martti vuonna 1968 vihittiin,
ja seuraavana vuonna Marko-poika kastettiin.
Martti lähetysneuvokseksi nimitettiin
ja samana vuonna jo häntä suurlähettilääksi kutsuttiin.
Seurasi Namivian itsenäistymishankkeen etenemistä,
nautti Namibialaisten luotttamusta,
hänet Namibia-valtuutetuksi nimitettiin,
mutta Ahtisaarien matka jatkui New Yorkkiin.
Siellä Mara työskenteli Yhdistyneissä Kansakunnissa,
jatkoi työtä Namibian tueksi Yhdysvalloissa,
joka ei silloin vielä kyennyt itsenäistymään,
joten Mara palasi Suomeen kehityshankkeiden arvostusta kehittämään.
Namibia-prosessin etenemisen seuraaminen jatkui edelleen,
kylmän sodan rintamalinjojen murtuminen johti hankkeen etenemiseen.
YK-n pääministerin eritystarkkailijaksi nimitettynä Mara taas Namibiaan matkusti,
ja maan itsenäisyyteen johdatti.
Tätä tapausta Namibialaiset arvostivat niin,
että Martti ja Eeva Namibian kunniakansalaisiksi nimitettiin.
Maartista tuli Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri,
ja tätä tehtävää Mara mieluisaksi luonnehti.
1994 oli Suomessa voimaksa lama,
politiikkojen maine oli vaakalaudalla.
Presidentiksi pyydettiin kokenutta johtajaa,
joka ei politiikkojen ryvettyneisyydestä kärsi ollenkaan.
Mara voitti sosiaalidemokraattisesessa puolueessa käydyssä esivaaleissa
pääministerinä toimineen Kalevi Sorsan,
ja kävi läpi ahkeran presidenttikamppanjan.
Nyt käytettiin ensimmäistä kertaa suoraa, kaksivaiheista presidentinvalia,
Elisabeth Rehnin ja Ahtisaaren välillä käytiin taistoa loppusuoralla.
Martti teki paljon ulkomaanmatkoja,
edisti ulkomaankaupan suhteiden luomista.
Lupasi vaalikamppanjassaan,
että maakuntamatkoillaan
kerran kuussa tulisi tavallista kansaa tapaamaan.
Ahtisaaren aikana
Suomesta tuli osa EU.ta.
Maran keskeisiä ulkopoliittisia linjauksia olivat
Eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän ja pohjoismaisen yhteistyön edistäminen,
tärkeimpiin tehtäviin kuului myös Kosovon rauhanneuvottelijan tehtävissä toimiminen.
Kun jatkosodan päättymisestä tuli 50-vuotta,
antoi presidentti ensimmäisen rauhanaikaisen päiväkäskyn,
jakoi tunnustusta sotilaille ja lotille,
heidän työstään itsenäiselle suomelle.
Hän oli osallistunut presidenttikaudellaan useisiin kansainvälisiin välitystehtäviin,
ja presidenttikausi yhteen kauteen päätettiin.
Kautensa jälkeen Mara rauhantyöhön keskittyy,
ja enemmän neuvotteluihin syventyy.
Hän perustaa CMI_:n,
joka ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja epävirallisen neuvottelun ja vuoropuhelun avulla
kaikkialla maailmassa,
nykyisin CMI on johtavia toimijoita maailmassa.
Hänet useammallakin palkinnolla palkitaan:
Pyhän Olavin ritarikunta Norja,
Norjan kuninkaallinen ritarikunta,
Marianmaan ristin rititarikunta, Viro,
Islannin Haukan ritarikunta,
Italian tasavallan ansioritarikunta,
Isabella Katollilaisen ritarikunta, Espanja,
Australian ritarikunta,
Hyväntoivonniemen ritarikunta, Etelä-Afrikka,
Oliver Tambon seuralaisten ritarikunta, Etelä-Afrikka
Kansallisen lipun kunniamerkki, Albania.
UNESCO.n rauhanpalkinto,
Nobelin rauhanpalkinto,
Martti perustaa myös Ahtisaari-päivän koululaisille,
rauhankasvatuspäivän lapsille.
Ahtisaari oli usein ivan ja pilkan kohteena,
mm- ylipainonsa takia.
Tätä runoa kun kirjoitin,
niin itseni suuttuvan huomasin.
Ei näin saa ketään kohdella,
emme tiedä taustalla olevia faktoja.
Maraa erilaisiin rauhantyöhön tarvittiin,
häntä edelleen YK:ssa tarvittiin
Mara oli mukana Jimmy Carterin valtuuskunnassa,
Kevättalvella 2009 Ahtisaari sai 50 000 euroa CMI:n toimintaan,
eihän Mara toimettomana olla osaa.
Maralla oma nimikkokoulut Kuopion Saaristokaupungissa,
Namibiassa ja Sudanissa.
Ahtisaaren aukio löytyy Katajanokalta,
mielestäni tämäkin tieto välttyi suurelta huomiolta.
Enkä muista puhutun tästäkään,
että Mara kunniatohtoriksi vihittiin,
hänet maailmanrauhan hyväksi tehdystä työstä palkittiin,
Kunniatohtorin arvo on Suomesta, Thaimaasta, Argentiinasta,
Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista.
Kuopion yliopisto vihki tohtoripromootiossaan Ahtisaaren yhteiskuntatieteiden kunniatohtoriksi hänen maailmanrauhan hyväksi tekemästään työstä. Ahtisaarella on kunniatohtorin arvonimiä Suomen lisäksi Thaimaasta, Argentiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista,
Reservissä hän on saavuttanut kapteenin arvon,
onko hän oikeasti suuri tuntematon?
Ahtisaari tuli presidentiksi politiikan ulkopuolelta,
eikä tahtonut politiikkaan sopeutua.
Kai siksi häntä niin arvosteltiin,
tai, ehkä häntä kadehdittiin?
Mara on altzheimerin tautiin sairastunut,
ja julkisuudesta vetäytynyt.
Hänenkin viimeinen leposijansa Hietaniemen hautausmaa on,
seurassa Rydin, Kekkosen ja Mauno Koiviston.
Eeva Irmeli Hyvärinen syntyi 18.6 1936 Varkaudessa,
en löydä tietoa hänen lapsuudesta enkä sisaruksista.
Hän kuitenkin ylioppilaaksi valmistui,
Historiaa opiskeli.
humanististen tieteiden kandidaatiksi itsensä luki.
Filosofian maisteriksi valmistui,
Kasvatustieteiden kunniatohtoriksikin sukeutui.
(Ennen maisterin sanottiin kandidaatiksi.)
Eeva työskenteli historian opettajana,
ja asuin eripuolilla Suomea.
Hän oli Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkönä,
Lapin kesäylipiston sihteerinä,
Espoon kotiseutusihteerinä,
Helsingin yliopiston harjoittelijana,
ja toimi jsenenä Suomen Kotiseutuliiton valtuuskunnassa.
Eeva Marttiin jo nuorena tutustui,
mutta vasta kolmekymppisenä pari avioitui.
ja Marko-poika heille siunaantui,
Perhe asui pitkiä aikoja Namibiassa,
Eeva toimi myös historioitsijana
eduskunnan rahoittamassa entisiä kansanedustajia koskeneessa tutkimuksessa.
Eeva oli monessa mukana,
kuten voimme seuraavasta todeta:
Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun suurristin,
Ruotsin pohjantähden ritarikunnan suurristin,
Tanskan Danebrogin ritarikunnan suurristin.
Pelastakaa Lapset ry.n kunniapuheenjohtaja,
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kunniajäsen,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton hopeinen Arvo Ylppö-mitalli,
Suomen Kotiseutuliiton kunniajäsen
Tapaseuran Vuoden käyttäytyjä,
Suomen Unifem-yhdistyksen kunniajäsen,
Joensuun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori,
Tiedekeskus Heurekan kunniajäsen.
Eeva näytti mallia Afrikassa,
että nainen voi olla tasa-arvoinen miehensä kanssa.
Viimeisin hänestä löytämäni tieto on,
että Eeva sairastui koronaan,
mitään uutta tietoa ei olekkaan.
Ulla-Maija Mantere
Jälleen isänpäivää vietetään,
ja isälle jotain hauskaa keksitään.
Isälle kortteja tuodaan,
ehkä joku lahjakin suodaan.
Kahvit sänkyyn kannetaan,
ja isälle halauksia annetaan.
Näinhän se pitäisi olla,
vaan jos jossain vaiheessa kaatunut on jolla,
eikä isää enää elämässä näy,
miten silloin tälle ihannekuvalle käy?
Tiedän kyllä jonkun yksinhuoltaja-isänkin,
jotka lapsistaan huolehtivat hyvinkin.
Joka tapauksessa, tänään isälle liputetaan,
ja toivottavasti sitä poissaolevaa isääkin muistetaan.
Ulla-Maija Mantere
Pyhäinpäivä,
aiemmin pyhäinmiestenpäivä
ja Vieporin kekri tänävuonna samalle päivälle sattuvat,
ja hieman samankaltaiset ovat myös tapahtumat.
Pyhäinpäivänä vainajia muistetaan,
kynttilöitä haudoille roudataan.
Kekrin ajankohta taas vaihtelee vuosittain,
tälläisen käsityksen netistä sain.
29.9 – 6.11 aikana juhlitaan maatalouden syystoimien päättymistä,
kekriaika aikaa vietetään Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään,
Kekri oli vielä 1900 -luvun alussa
kovassa huudossa:
se oli joulua ja pääsiäistäkin tärkeämpi juhla,
jonka nyt on annettu hiipua.
Miten kekri liittyy vainajiin,
tai muihin uskomuksiin?
Kekrinä piti hillitysti käyttäytyä,
ja arvokkaana näyttäytyä.
Kekrin toisena päivänä perinteisiin kuului kekrin kiertäminen,
naamareihin ja nurin käännettyihin turkkeihin pukeutuminen.
kekrittäret kulkivat talosta taloon vaatimassa kestitystä uunin särkemisen uhalla,
ja illalla tanssittiin ja pidettiin hauskaa kekritulilla.
Ulla-Maija Mantere
Vielä, kun luonto kauneuttaan tuhlaa,
vietetään yhdistyksen 80-vuotisjuhlaa.
Yhdistys alkoi pienestä,
vain 20 ihmisestä.
Nyt yhdistys on paljon suurempi,
myös vastoinkäymisissä kokeneempi.
Kaikki ei aina mene kuin Ståmsöössä,
eteen tulee myös yllättäviä käänteitä.
Näistä on yhteistyöllä selvitty,
onpa meitä ulkopuoleltakin kiitelty.
Silti, yhdistys edistää yhdessä tekemistä,
ja erilaisiin tilaisuuksiin menemistä.
Yhdistyksestä vertaistukea saa,
ja yhdistys näkövammaisten etuja puolustaa.
Tästä on hyvä eteenpäin ponnistaa,
katsotaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.
Olkoon tulevaisuus valoisa,
ja yhdistystoiminta jäsenilleen mieluisa.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hallowen.
Nimi on lyhenne englanninkielisistä sanoista
All Hallowens, Eve kaikkien pyhien aatto.
Hallowenin syntyyn on vaikuttanut tapa muinainen,
talven alkamisen päivä muinaisten kelttien.
Tällöin vainajahenkien uskottiin liikkuvan,
ja meitä silloin vahingoittavan.
Tapa on alkuisin Euroopasta,
vaikka meille se tulikin Amerikasta.
Irlantilaiset ja skotit ja britit aikoinaan
veivät tapansa rapakon taa.
Ja nyt meilläkin Hallowenia juhlitaan,
koti ja juhlapaikat kauheuksilla koristellaan.
Kaiverrettu kurpitsa lienee jo kaikille tuttu,
samoin luurankoa muistuttava nuttu.
Mitä uutta ja kamalaa
tänävuonna nähdä saa?
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Talviaika.
Ja olemme tulleet taas tähän aikaan vuodesta,
jolloin kelloja pitää edelleen veivata.
Ja näin syksyisin
palaamme tunniksi kesään takaisin,
ja siirrämme kelloja tunnilla taaksepäin.
Voimme siis nukkua tunnin pitempään,
ellei sisäinen kellomme ala aiemmin herättämään.
Tämä kellojen siirtäminen vain turhauttaa,
kun järkeä tässä ei ole ollenkaan.
Eläimille tämä on vaikeaa,
enkä itsekkään meinaa sopeutua laisinkaan.
Ulla-Maija Mantere
Toisille hieman enemmän voimaa suotiin,
mutta silti tasa-arvoisiksi meidät tänne luotiin.
Joku osaa enemmän jotain asiaa,
toinen taas osaa jotain muuta taitoa arvostaa.
Silti, meitä kaikkia täällä tarvitaan,
tätä kokonaisuutta muodostamaan.
Vaikka olemme ehkä ulkoisesti erilaisia,
ehkä jollainlailla vailinaisia,
Tämä on meissä oleva ominaisuus,
ja pitää silti löytää itsessä oleva arvokkuus.
Ei saa antaa kenenkään käyttää itseä kynnysmattona,
elämä ei todellakaan ole sen arvoista,
vaan paljon, paljon rikkaampaa,
kuin osaamme kuvitellakkaan.
Ulla-Maija Mantere
Sade rummutti yöllä ikkunaan,
pari tuntia ukkonen raivoaa,
ja pitää meitä hereillä,
joten aamu oli hieman nihkeä.
Suihkussa ihmettelin,
kun veden kohoavan huomasin.
Vessanpönttö oli tukossa,
käy nyt siinä vessassa!
Isäntä soittamaan Sakalle,
joka pääsee vasta seuraavana aamuna paikalle.
Mitäs nyt ?
Olo oli hieman hämmentynyt.
Vuokrataan mökki yhdeksi yöksi,
tämän päivän suunnitelmat menivät uusiksi.
Ja aamulla pitäisi matkustaa,
monien satojen kilometrien taa.
Siispä kamat kasaan ja evakkoon,
mutta eihän tämä nyt niin helppoa oo.
Liinavaatteet kotiin unohtui,
tästähän varsinainen farssi sukeutui.
Viimein pääsimme nukkumaan,
olihan päivässä tapahtumaa kerrassaan.
Ulla-Maija Mantere