Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään runoillaan aiheesta rajaton.
Rajaton
Olen ajaton,
sieluni on rajaton,
ei minua kahlitse mikään,
ei uskonto länteen tai itään.
En kuulu minnekkään
ja kuulun kaikkialle,
voin ajatuksissa lentää taivahalle,
voin nähdä linnunradan,
pikkuhiljaa tajuamaan alan,
mitä tarkoittaa olla ääretön,
mutta ei todellakaan äänetön.
Opin itseäni rakastamaan,
muille toki rakkautta jaan,
mutta niin,
etten sovi yhteenkään muottiin,
älä turhaan rajoita,
voin kyllä rakentaa pilvilinnoja.
Tiedän, luulen, tunnen
tuulen jo kutsuvan,
tunnen kiitollisuuden valtavan.
Eikä tämä tähän jää,
tämä on vasta alku, eikä mikään matkan pää.
Ulla-Maija Mantere