Pistekirjoitus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pistekirjoitus.

Pistekirjoitus

Avain itsenäiseen elämään
on oma lukutaito,
jos et tekstiä silmillä nää,
voit pistekirjoitusta yrittää.
Se kuudesta pisteen kuviosta muodostuu,
koholla olevia merkkejä lukemaan harjaantuu
erilaiset pisteet erottamaan,
ei, helppoa tämä ei ole ollenkaan.
Korityöt sormenpäitä kovettavat,
ne pisteiden lukemista haittaavat,
joten kovettumat pitää hangata pois,
jotta lukeminen helpompaa ois’.
Pistekirjoitus kuitenkin mahdollistaa,
että luetusta tekstistä selvää saa.
Näin voi itsenäisesti opiskella,
tai hyvästä kirjasta nautiskella.
Monelle ihmiselle tämä on tärkeä tapa hankkia tietoa,
minulla ei ole tätä taitoa.

Ulla-Maija Mantere

Avustaja

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Avustaja.

Avustaja

Jos on vaikeaa,
niin yksin ei tarvitse tallustaa.
Avustajia on tarjolla nykyisin,
yhdessä kun jaksaa helpommin.
Kenelle apua tarjotaan?
Vammaisille, kehitysvammaisille, pitkäaikaissairaille,
lapsiperheille ja vanhuksille.
Avustaja voi auttaa arjessa,
hän on tukena myös juhlassa,
vaikka vapaa-aikana.
Avustaja kohtaa avustettavan aina lämmöllä,
toisena ihmisenä.
Avustaja kunnioittaa avustettavan oikeutta itsenäiseen elämään,
annettu lupaus ei lupaukseksi jää.
Avustaja on tietenkin vaitiolovelvollinen,
ei puhu edes palvelunsaajien
kanssa avustettavan asioista.
Jos avustajan ja avustettavan kemiat vielä kohtaavat,
olet löytänyt aarteet mahtavat.

Ulla-Maija Mantere

Helpottaa

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Helpottaa.

Helpottaa

Niin, jos toisella keran on hätä,
älä häntä silloin yksinään jätä.
Joskus hymykin voi auttaa,
toisinaan jo puhuminen helpottaa.
Tai voi vaikka oven toiselle avata,
ehkä päivän lehden hänelle tavata?
Onko tämä muka vaikeaa,
hieman toisen tilannetta helpottaa?

Ulla-Maija Mantere

Akka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään aiheena on akka.

Akka

Syrjäisessä mökissä asui akka.
Akkaa kiehtoi rakka.
Piti mennä rakkaa Lappiin katsomaan,
oli siinä kiveä kerrassaan!
Vaan tunturissa kylmästi tuulee,
kylmyyden luihin asti tunkeutuvan luulee.
Siispä kotiin matkusti akka,
roihusi pian iloisesti takka,
pöydällä odotti kynsilakka,
tekemistä antoi korttipakka.
Nälän tyydytti perunoita vakka,
vaan sijtä maha sekaisin meni.
Pian kaartoi pihaan Sakka,
ja mahtui taas jätekaivoon kakka.

Ulla-Maija Mantere

Erilainen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään aiheena on erilainen.

Erilainen

Tässä ei liene kenellekkään mitään uutta,
mutta nyt tarvitaan suvaitsevaisuutta.
Et tiedä toisen kokemuksista,
et saavutuksesta, tai opeista.
Et tunne hänen vastoinkäymisiään,
tai mikä häntä määrittää.
Jokainen meistä on erilainen,
jokaisella taito on erilainen.
Toinen on hyvä jossain muussa,
joku haluaa vain istua sormi suussa.
Tuomita ei ketään saa,
se toimi toisille lankeaa.
Olen jo sen kokenut,
jokainen on jonkin taidon oppinut.
Miten sitä hyödyntää,
jokaisen pohdittavaksi jää.

Ulla-Maija Mantere

Keho

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun aiheena on keho.

Keho

Miksi ihmiset eivät hyväksy kehoaan?
Minua ei puukoteta ainakaan.
Arvostan kaikkea luonnollista,
alkuperäinen on kaunista.
Leikkauksesta rumat arvet jää
mitkä sitten vaatteilla peitetään?
Ymmärrän toki sen,
jos on loukkaantunut ihminen,
että häntä joutuu auttamaan,
tai sairautta parannetaan,
tuo toisen näkökulman tähänkin asiaan,
Mutta pelkkä kehonsa hyväksyminen,
mikä siinä on niin vaikeaa, käsitä en?

Ulla-Maija Mantere

Ihminen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun aiheena on ihminen.

Ihminen

Tiedän sen,
kaikkea todellakaan ymmärrä en,
minä en ole pyhimys,
vaikka korkeammalle onkin pyrkimys.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
ne pientä kulkijaa jaksaa kyllä kummastuttaa.
Monen monta asiaa,
joita en hallitse laisinkaan.
Tiedän, ei minun tarvitsekkaan,
keskeneräisenä olla saan,
aivan omanlainen,
vailinainen,
ja sellaisenaan täydellinen,
maassa rämpivä ihminen.

Ulla-Maija Mantere

Itsensä rakastaminen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aiheesta itsensä rakastaminen.

Itsensä rakastaminen

Voi, kuinka vaikeaa
onkaan itseänsä rakastaa!
Kuitenkin, se on erittäin tärkeää,
monta asiaa huomaamatta jää,
jos ei itseänsä rakasta.
Vedä siis jokin ässä pakasta,
ajatuksesi täysin muuta,
lakaiskoon kotiasi uusi luuta:
”Minä itseeni luotan,
kauneutta ympäristööni tuotan.
Pystyn toiveeni saavuttamaan,
sillä kykenen itseäni rakastamaan!”

Ulla-Maija Mantere

J. V. Snellman

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hyvää J. V. Snellmanin päivää.

J. V. Snellman

Snellman,
piti ihan tarkistaa,
miksi häntä juhlitaan.
Hänet filosofina tunnetaan,
suomenkielen edistäjänä muistetaan.
Hän oli myös lehtimies ja kirjailija,
tunnettiin hänet myös fennomaanina.
Hän vaikutti markan käyttöönottamiseen,
valtiomies ,ja niin edelleen.
Yhtenä kansallisista herättäjistä hänet myös tunnetaan,
häntä tänään juhlapäivällä muistetaan.

Ulla-Maija Mantere

Äitienpäivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hyvää äitienpäivää.

Äitienpäivä

Taas muistetaan äitiä,
kuinka hän onkaan tärkeä.
Meitä hellii, huoltaa, hoivaa niin,
hukuttaa meidät lämpöisiin ajatuksiin.
Äiti aina kannustaa ja rohkaisee,
ei itsestään liikaa numeroa tee.
Monet surut hän kuuntelee,
kyyneleet poskilta pois suutelee.
Äiti, kotiäiti tai uranainen,
jollainlailla samanlainen.
Käsipareja on kai tuhansittain,
vapaapäiväkö muka sunnuntai?
Monet hommat luontuu juoksuaskelin,
äidillä on aina syli lämpimin.
Tästä kaikesta tahdon äitiä kiittää,
kiitoksiin vielä mukaan kukkakimpun liittää.

Ulla-Maija Mantere