Runoja ääneen lausuttuna ääniblogissa Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee
taas tänään sinulle liputetaan.
Arvostetaan sotien veteraaneja
ja kunnioitetaan lottia.
Eikä unohdeta työtä kotirintaman,
heillekkin arvostusta antaa haluan.
Ilman näiden ihmisten panosta
ei heiluisi tänään Suomen lippu salossa.
Nyt voimme olla ylpeitä vakaasta ja itsenäisestä isänmaasta,
jossa nautitaan vapaudesta ja rauhasta.
Ulla-Maija Mantere
Pyhäinpäivä,
aiemmin pyhäinmiestenpäivä
ja Vieporin kekri tänävuonna samalle päivälle sattuvat,
ja hieman samankaltaiset ovat myös tapahtumat.
Pyhäinpäivänä vainajia muistetaan,
kynttilöitä haudoille roudataan.
Kekrin ajankohta taas vaihtelee vuosittain,
tälläisen käsityksen netistä sain.
29.9 – 6.11 aikana juhlitaan maatalouden syystoimien päättymistä,
kekriaika aikaa vietetään Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään,
Kekri oli vielä 1900 -luvun alussa
kovassa huudossa:
se oli joulua ja pääsiäistäkin tärkeämpi juhla,
jonka nyt on annettu hiipua.
Miten kekri liittyy vainajiin,
tai muihin uskomuksiin?
Kekrinä piti hillitysti käyttäytyä,
ja arvokkaana näyttäytyä.
Kekrin toisena päivänä perinteisiin kuului kekrin kiertäminen,
naamareihin ja nurin käännettyihin turkkeihin pukeutuminen.
kekrittäret kulkivat talosta taloon vaatimassa kestitystä uunin särkemisen uhalla,
ja illalla tanssittiin ja pidettiin hauskaa kekritulilla.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hallowen.
Nimi on lyhenne englanninkielisistä sanoista
All Hallowens, Eve kaikkien pyhien aatto.
Hallowenin syntyyn on vaikuttanut tapa muinainen,
talven alkamisen päivä muinaisten kelttien.
Tällöin vainajahenkien uskottiin liikkuvan,
ja meitä silloin vahingoittavan.
Tapa on alkuisin Euroopasta,
vaikka meille se tulikin Amerikasta.
Irlantilaiset ja skotit ja britit aikoinaan
veivät tapansa rapakon taa.
Ja nyt meilläkin Hallowenia juhlitaan,
koti ja juhlapaikat kauheuksilla koristellaan.
Kaiverrettu kurpitsa lienee jo kaikille tuttu,
samoin luurankoa muistuttava nuttu.
Mitä uutta ja kamalaa
tänävuonna nähdä saa?
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Talviaika.
Ja olemme tulleet taas tähän aikaan vuodesta,
jolloin kelloja pitää edelleen veivata.
Ja näin syksyisin
palaamme tunniksi kesään takaisin,
ja siirrämme kelloja tunnilla taaksepäin.
Voimme siis nukkua tunnin pitempään,
ellei sisäinen kellomme ala aiemmin herättämään.
Tämä kellojen siirtäminen vain turhauttaa,
kun järkeä tässä ei ole ollenkaan.
Eläimille tämä on vaikeaa,
enkä itsekkään meinaa sopeutua laisinkaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 9. presidentti Koivisto.
Mauno Henrik Koivisto syntyi 25.11 1923 Turussa,
hän kuoli 12.5 2017 pääkaupungissa.
Mauno syntymäån aikaan perhe asui pienessä hellahuoneessa,
Turun keskustassa.
Maunon ollessa 10-vuotias,
lienee ollut kolmella lapselle kohtalokas,
heidän äitinsä menehtyi,
ja laivapuuseppä-isä perheineen jotenkin menestyi.
Jo nuorena poikana
Mauno oli kirjakaupan juoksupoikana.
15-vuotiaana hän pääsi apupojaksi telakalle,
siltäkö johtui poliittinen suuntaus vasemmalle?
Toimi talvisodan aikana 16 vuotiaana vapaaehtoisena
kotirintamalla sammutusyksikössä.
Siltä hän lähti varusmiespalvelusta Hyrylään suorittamaan,
puolen vuoden koulutuksen jälkeen siirtyi Lauri Törnin jääkärikomppaniaan,
Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti,
ja jälkeenpäin viisaita sodasta lausahti:
”Kun on ollut mukana pelissä,
missä oma henki on panoksena,
niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä!”
Puumies-nimimerkillä lehteen kirjoitti,
ja satamassa satamakonttorinhoitajana kommunistien ylivaltaa murensi.
Mauno kävi iltaoppikoulua työn ohessa,
opiskeli lukiossa ja Turun yliopistossa,
valmistui filosofian kandidaatiksi ja lisenssiaatiksi,
ja siitä vielä tohtoriksi.
Opiskelujen ohessa
hän oli ahtaajana satamassa.
Työskenteli hetken opettajana
ja ammatinvalinnanohjaajana.
Mauno siirtyi Helsinkiin Työväen Säästöpankin toiseksi johtajaksi,
parin vuoden jälkeen hän nousi pankin toimitusjohtajaksi.
Sosiaalidemokraattisen puolueen hajaannuksen aikana
Mauno ajoi suhteiden solmimista
presidentti Kekkoseen, Neuvostoliittoon ja kommunisteihin,
ja pääsi näin valtakunnan sisäpiireihin.
Valtiovarainministerinä Koivisto sai kritiikkiä osakseen,
Koiviston keskittyessä markan arvon vakauttamiseen.
Hallitusneuvottelijan tehtävät Koivistolle vähän vahingossa tulivat,
kun kokeneempien ehdokkaiden luottamukset sulivat.
Hän nousi nopeasti Suomen suosituimmaksi poliitiikoksi,
koska esiintyi arkisesti ja kansanomaisesti.
Presidentti Kekkonen olisi halunnut Kalevi Sorsan seuraajakseen,
mutta Koiviston huomattiin presidentin tehtäviä tuuranneen
Kekkosen dementtian aikana,
Koivisto oli pääministerinä vallassa.
Hänellä oli näin etulyöntiasema nousta maan presidentiksi,
jota vielä Neuvostoliittokin pönkitti.
Koiviston aikana
vahvistettiin Suomen demokratiaa,
jo pääministerikaudella Koivisto uudistuksia aikaan saa.
uudistettiin rikoslaksia,
aborttil laillistettiin
ja tuotiin keskiolut maitokauppaan.
Manu mielellään taka.alalla pysytteli
ja tilannetta tarkkaili.
Hän tarttui itse ohjaksiin
vasta kun häntä tarvittiin.
Idänänsuhteita aluksi vaali niin,
että hänet Leninin kunniamerkillä palkittiin.
Suomen hakemus Euroopan Unioniin jätettiin,
ja presidentin toimikaudet kahteen kauteen rajattiin.
Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen
ja Euroopan neuvoston jäsen.
Koivisto suhteita länteen lämmitti
ja varovaisuutta idän suhteissa noudatti.
Kekkonen nimitti tehtäviin kavereitaan,
ja Koiviston mielestä tähän muutosta tarvitaan.
Vain kerran
hän antoi periksi sen verran,
että tuki Holkeria pääministeriksi,
ja sekin vain siksi,
että ns. kassakaappisopimus oli paljastunut,
ja siitä Koivisto oli suuttunut.
Tarkoitus kun oli maahan porvarihallitus muodostaa,
ja tämä ei Koivistolle sopinut laisinkaan.
Koivisto maan demokratiaa vahvisti,
ja maan yhtenäisyyteen vaikutti.
Manu joutui usein fundeeraamaan
ja sanansa tarkkaan asettamaan.
Maailma oli muuttumassa,
Neuvostoliitto hajoamassa,
USA.n presidentti oli vaihtunut,
Berliininmuuri oli sortunut,
Balttianmaat olivat itsenäistyneet,
ja suurvaltojen välit olivat kitistyneet.
Koivisto teki lopun Neuvostoliiton Suomen asioihin puuttumisesta,
vaikka ystävän saikin Mihail Gorbatdovista..
Neuvostoliiton hajoamisen aikana sanottiin irti YYA-sopimus,
sekä Pariisin sopimuksen aserajoitukset.
Hän ajoi Suomen liittymistä Euroopan unioniin,
sopimus Manun presidenttikauden jälkeen ratifioitiin,
tosin samana vuorokauden aikana,
vaikka Ahtisaari olikin jo vallassa.
Manu pelasi vielä lentopalloa,
ikämiesluokasa.
Koiviston isä oli uskovainen,
ja Manu oli saanut uskonnollisen kasvatuksen.
Titteli presidentinkään,
ei voi suojata sairauksilta mitenkään:
Manu altzheimarin tautiin sairastui,
ja lopulta hoitokotiin joutui.
Manu kuoli 93-vuotiaana,
Meilahden sairaalassa.
Hänetkin Hietaniemen hautasusmaalle haudattiin,
ja hänen kunniakseen erilaisia patsaita ja paikkoja nimettiin.
Taimi Tellervo Koivisto,
omaa sukuaan Kankaanranta
syntyi 2.tammikuta 1929 Punkalaitumen kunnassa,
vaikuttaa kai vieläkin pääkaupungissa.
Hänestä löytyy tietoa todella vähän,
joten meidän on tyydyttavä tähän.
Koulumatkaa piti kymmenen kilometriä taivaltaa,
ennenkuin pääsi matkaa bussikyydillä jatkamaan.
Telle luki itsensä ylioppilaaksi,
ja valmistui aikanaan ekonoomiksi.
Miehensä perutuissa tanssiaisissa tapasi,
ja melko nopeasti Manu Tellen kihlasi.
Vain yhden tyttären pari sai,
oli muutto Turusta Helsinkiin syynä kai?
Tellervo sukupuolten tasa-arvoa puolusti,
Suomen Kuvalehdessä pakinoita kirjoitti,
Rouva Koiviston päiväkirjaa julkaisi.
Telle kansanedustajaksi valittiin,
ja eduskuntatyö yhden kauden jälkeen lopetettiin.
Pyrki ja pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon,
oli hänellä kiinnostusta asioiden hoitoon.
Miehensä presidenttikauden aikanaan
Tellervo oli valitsijamiesten ääniharava.
Hän omat luottamustehtävänsä lopetti
kun Manu presidentin tehtävät aloitti.
Telle hyväntekeväisyyteen suuntasit tarmoaan,
etsinnöistä huoimatta, tästä en löydä sanaakaan.
Tellervo kesämökilleen karkasi,
kun presidentinlinnan virallisuutta vierasti.
Hänen huumorintajuaan kehutaan,
ihastutti monia suorasukaisuudellaan.
Manu ja Tellen Inkoon kotinsa Tähtelä
on nyt Asiin ja hänen perheensä käytössä-
Tellervo ensimmäisenä julkisuuden henkilönä mainitaan,
joka suostui masennuksesta ja koulukiusaamisesta puhumaan.
Häntä uskonnonopettaja pappilassa remmillä löi
ja tämä Tellen voimia söi,
Joutui aikuisena käymään terapiassa,
masennustaan hoitamassa.
Silloin vielä Manu häntä tuki,
myöhemmin oli Tellervon huki
tukea sairasta puolisoaan,
joka ei ilman Telleä mennyt edes nukkumaan.
Kirjoittaminen pelasti hänet kotirouvan titteliltä,
oli konsti purkaa tuntoja ja pelasti samalla ties miltä.
Maunon kuoleman jälkeen Tellervo vetäytyi julkisuudesta,
ja viettää nyt eläkepäiviä Helsingissä.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Miina Sillanpää.
Miina Sillanpää syntyi 4.6 1866,
hän kuoli 3.4 1954.
Hän nousi torpparista ja piiasta tärkeäksi vaikuttajaksi,
ja heikompiosaisten puolustajaksi.
Nyt hänen kunniakseen virallisestikkin liputetaan,
ja nostetaan samalla kansalaisvaikuttaminenkin kunniaan.
Nyt on myönnettävä,
että tunne on hieman hävettävä,
sillä en hänestä tiennyt ollenkaan,
ennenkuin ryhdyin kalenteria selaamaan.
Siispä hieman taustaa,
mitä hänestä lukea saa.
Miina toimi 38 vuotta kansanedustajana ,
siis merkittävänä vaikuttajana.
Hän oli ensimmäinen Suomalainen naisministeri,
Miina piikoja, vanhuksia , naisia ja yksinhuoltajia puolusti.
Hän perusti myös ensikodit,
ja jos itse arkuutta podit,
Miina sinua muistuttaa:
”Ei koskaan saa sanoa minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän.”
Miina oli rohkea edelläkävijä,
josta voisi ottaa esimerkkiä.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 8. presidentti Kekkonen.
”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen.Kekkonen,Kekkonen,Kekkonen”
Urho Kaleva Kekkonen syntyi 3.9 1900 Pielavedellä,
hän kuoli 31.8 1986 Helsingissä.
Urho syntyi perheen esikoisena,
siis vanhimpana kolmesta lapsesta.
Asuinpaikkakunta vaihtui useita kertoja,
kuriton ja vallaton poika piti kirjoittamisesta.
Liittyi lukiolaisena suojeluskuntaan
ja joutui näin sisällissotaan.
Johti Haminassa 9 punaisen teloitusta,
suoritti asevelvollisuuden autopataljoonassa,
ja kotiutui kersanttina.
Hänkin lakitiedettä opiskeli
ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi.
Urho oli myös hyvä urheilijana,
Suomen mestari korkeushypyn saralla.
Varatuomarina työskenteli Etsivässä Keskusrikospoliisissa,
jossa Sylvi oli konekirjoittajana kansliassa.
Urho kuului Akateemiseen Karjalaseuraan,
jolla Suur-Suomea tavoitellaan.
Kekkonen toimi Kallion hallituksessa oikeusministerinä,
Cajandrin hallituksessa sisäasiainministerinä.
Suomen Kuvalehteen pakinoita kirjoitti,
niissä Pekka Peitseksi itseään nimitti.
Liittyi rauhanopposition kannattajiin,
josta monet henkilöt nousivat Suomen vaikuttajiin.
Paasikivi nimitti oikeusministerikseen Kekkosen,
ja sai tehtäväkseen sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen.
Suomen Pankin johtukunnan jäsenenä hänet mainitaan,
ja erilaisissa tehtävissä eduskunnassa toimia saa.
jossain lähteessä Kekkonen pyrkyriksikin mainitaan,
mutta siitä en nyt löydä sanaakaan.
Kekkosen valinta presidentiksi merkitsi uuden kauden alkua,
hänen ensimmäisen virkakautensa lopussa
yksikään hänen edeltäjistään ei ollut elossa.
Neuvostoliiton tuella
Kekkonen istui toisella presidenttikaudella.
Myöhemmin hän oli lähes yksivaltainen johtaja,
joka kuitenkin osasi käsitellä Neuvostoliittoa,
ja sai Suomen pidettyä länsimaisena valtiona.
Ulkopolitiikassa Kekkosen apuna
olivat vain Kekkosen valitsemat avustajat,
jotka Urho ulkoministeriöön junaili,
kun lähes diktaattorina maata hallitse.
Kekkonen ajoi Yhdinaseetonta Pohjolaa,
tahtoi Norjan kanssa rajarauhaa lujittaa.
Teki aloitteen Euroopan turvallisuus-ja yhteistyökokouksesta,
tavoitteena välttää YYA-sioimuksen sotilaallisten artiklojen soveltamista.
Kekkonen ilmotti Neuvostoliitolle,
ettei hän jatka presidenttinä, eikä YYA-sopimusta uusita,
jollei Neuvostoliitto tunnusta Suomen puolueettomuutta.
Etyk-kokousta isännöi hän,
loi idän ja lännen väliin tilan lämpimän.
Vaan Neuvostoliittopa ei oikeastaan
meinaakkaan Suomen puolueettomuutta tunnustaa.
Kekkonen uhkaa taas erollaan,
ja tilanteen jälleen rauhoittumaan saa.
Seuraavana vuonna Neuvostoliitto ehdottaa yhteisiä sotaharjoituksia.
joihin Kekkonen ei myökään tahdo suostua.
Kekkonen hiihti, metsästi
ja kalasti,
ja vieraita suhteita harrasti.
Kekkosella oli useita rakastajattaria,
vaikka hän rakastikin vaimoa.
Oli Suomen presidenttinä yli 25-vuoden ajan,
ja sai turvattua maamme pitkän itärajan.
Viimeisellä presidenttikaudellaan
hänen terveytensä alkaa horjumaan,
Hänellä oli muistikatkoksia,
eikä enää valtavaa auktoriteettia.
Kekkonen olisi halunnut pääministeri Koiviston eroavan,
mutta Koiviston nähtiin pääministerinä jatkavan
ja myöhemmin Kekkosen toimikauden lopulla presidentin tehtäviä hoitavan.
Kekkonen kuolee Tamminiemessä
sairaana ja vanhana miehenä.
Hänenkin hautansa on Hietaniemen hautausmaalla.
Sylvi Kekkonen
Sylvia Salome Uino syntyi 12.3 1900 Pieksämäellä,
hän kuoli 2.12 1974 Helsingissä.
Tuohon aikaan oli varsin harvinaista
löytää ylioppilaaksi opiskellutta naista.
Kirkkoherra isän avulla se Sylviltä onnistui,
ja Sylvi ylioppilaaksi valmistui.
Työskenteli Suomen Käsityön Yståvisså,
ja Etsivän Keskuspoliisin kansliassa, missä
Urho Kekkoseen tutustui,
ja myöhemmin pari myös avioitui.
Heille kaksospojat syntyivät,
ja Sylvin työtehtävät silloin jäivät.
Luonteeltaan pidättyväinen, älyllinen ja sisäänpäin kääntyvä Sylvi,
miehensä kiukunpuuskiin rauhallisuutta kylvi.
Hän oli ainoa kriitikko, jota Kekkonen kuunteli,
Sylvin mielipidettä näin arvosti.
Kekkosella ei koskaan ollut ajokorttia,
mutta Sylvipä kävi salaa autokoulua,
ja pääsi Kultarantaan livahtamaan,
tai perheen kesämökkiä katsastamaan.
Sylvi harrasti syvällistä kirjallisuutta,
proosaa ja jotain muuta.
Hän sairasti perinnöllistä nivelreumaa,
eikä muodollisuuksista pitänyt ollenkaan.
Sylvi kuoli Meilahden sairaalassa,
sepelvaltimotaudin takia
heti Joulukuun alussa,
eikä sinä vuonna juhlittu presidentinlinnassa.
Sylvi Hietaniemen hautausmaalle saateltiin
ja vanhempiensa viereen hänet laskettiin.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ei oo todellista.
Kuuntelin hiljattain radiota,
jossa käsiteltiin asiaa, jota
ei yleensä missään käsitellä,
lääkäritkin tahtovat vain käsiänsä levitellä.
Mielenterveysongelmat,
kuinka usein ne onnettoman lopun saavat?
Minusta on aivan uskomatonta,
että maastamme löytyy monta onnetonta,
joille sanotaan:
”Tule parin vuoden pästä uudestaan!”
Kuinka monta ihmistä on mielenterveysasioiden takia murhattu,
kuinka monta laitoksiin on unohdettu?
Yleisesti ihmetellään,
kun ei vastuuta ole näköjään kenelläkään.
Sairas ihminen voi pitkäänkin hakea apua,
onko väkivalta vain hätähuuto?
Ja kun ei hätää oteta tosissaan,
lopulta vain uhri hautaan saatetaan.
Näinkö toimii hyvinvointiyhteiskunta,
vai, onko se sittenkin pelkää unta?
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Autismi.
Olipa ravistavaa
omaa katsotakantaansa avartaa.
Katsoin ohjelmaa autismista,
saman tarinan voi kertoa muistakin sairaista.
Jos ei pysty omia puoliaan pitämään,
yhteiskunnan puolelle jätetään.
Tai ainakin kaikki sairaat samaan laatikkoon laitetaan,
vaikka ei apu tavoittaisi ollenkaan.
”Meillä on tälläiset määräykset!”
kuulet byrokraatin vastaukset.
Jokainen ihminen,
sairas, terve, vammainen,
on omanlaisensa, yksilöllinen,
pystyykö yhteiskuntamme hyväksymään sen?
Kuka Soteasiosta oikeasti päättääkään,
katsokoon peiliin hieman pidempään.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Jo riittää!
Kuinka kauan kestää,
ennenkuin kansan pinna pettää.
Koska me opimme,
hoitamaan itse omat asiamme,
eivät päättäjät hoida omiamme,
hoidammeko me toisiamme!
Kyllä hoidamme,
valtio kovasti sitoo käsiämme.
Meitä huijataan,
muka suojellaan.
Terveyttämme vaarannetaan,
eikä luontaistuotteita käyttää saa.
Jo riittää holhous,
jo riittää kansan alistus.
Jo riittää sorto ja väkivalta,
sopusointu ja rauha tuntuu mukavalta.
Eläköön rakkaus ja yhteisöllisyys,
ja maailmanlaajuinen ystävällisyys.
Energia muka vähenee,
ja yhtiöt voitoissa rypee.
Selvää huijausta tämäkin, kusetusta, käsitin.
Jo RIITTÄÄ tämä pimeys,
pyydän, tulkoon valkeus.
Ulla-Maija Mantere