Opimmeko milloinkaan

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Opimmeko milloinkaan.

Opimmeko milloinkaan

Aikoinaan mustia ihmisiä sorrettiin,
heidät orjiksi myytiin ja kahlehdittiin.
Intiaanit omalta maalta karkoitettiin,
ja heidät sullottiin reservaattiin
Latino Amerikassa
on vieläkin vähän hukassa.
Entä Aasia,
onko siellä ihmisarvoa?
Eipä kovin hyvältä näytä sielläkään,
ihmisiä joukolla nöyryytetään.
Australian Aboriginaalit
ja muut vähemmistö-marginaalit
jollain huonolla maapalalla
koettavat tulla toimen jollain tavalla.
No Eurooppa sentään on toista maata,
älä unta keskellä päivää nähdä saata:
muistetaan toinen maailmansota,
kidutus ja vainot ihmisten,
ihmiskokeet myös pienten lapsien.
No, tuohan on kaikki historiaa,
kai sen jo sentään unohtaa saa?
Eipä vielä saa unohtaa
ihmisoikeuksia ollenkaan.
Nyt maskitonta vainotaan,
hänen läheisyyttään kammotaan.
Äänioikeusko jokaisella,
täysikasvuisella aikuisella?
Mihin katosi demokratia,
saako erilaisuutta solvata?
Antaako maskittomuus luvan pahoinpitelyyn,
herjailuun ja syyttelyyn?

Ulla-Maija Mantere