Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Maapallo.
Maapallo
Maapallo,
sininen planeetta,
olet joutunut kokemaan kovia.
Sinusta on puristettu ulos
öljyä, metallia, puuta
ja vaikka mitä muuta
ja mikä onkaan lopputulos!
Sademetsät tuhotaan,
pellot kemikaalein muokataan.
Meresstä liikaa kalastetaan,
luontoa suruitta roskataan.
Muka työtä.
Kun metsät tuhotaan,
loppuu happi.
Pyydetään silloin paikalle pappi.
Tuli ehkä työtä,
mutta voimme sanoa ikuisesti:
hyvää yötä.
Maapallo,
planeettamme sininen,
on tiesi ollut raskas, kivinen.
Missä ovat dodot, mammutit,
pussihukat ja siniantiloopit?
Ne metsästettiin kaikki pois,
kunpa ihminen muuttua vois!
Voisi kuunnella lintujen laulua,
saisi kuunnella puhtaan veden pauhua,
pystyisi ilmaa rauhassa hengittämään,
ilman ahdistuksen häivääkään.
Ihminen tuhoaa luonnon kauneuden
vuoksi oman ahneuden.
Ulla-Maija Mantere