Ihme

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ihme.

Ihme

Kuka ei usko ihmeisiin?
Eihän käveleminenkään ole itsestäänselvyys,
ei tahaton laihuus, taikka pyylevyys,
Ei kaikilla ole käsiä,
enkä nyt tarkoita vain pässiä.
Ihme on jokainen vauva ,
ihminen, kissa, tai hauva.
Ihme on sauva vanhuksen,
jo Rautavaara totesi laulussaan sen.
Ihme on käsiä liikuttaa,
ihme, että puhdasta ilmaa hengittää saa.
Ihme on jokaisen taideteos,
jokaisen valokuvan koevedos.
Ihme, joka lauluna kurkusta kimpoaa,
ihme saa joet virtaamaan.
Katso tarkkaan ja huomaat sen,
ilman ihmeitä on vaikea olla ihminen.

Ulla-Maija Mantere

Yksi vastaus artikkeliin “Ihme”

  1. Hieno ja ajatuksia herättävä runo jälleen. Kiitos Ulla.

Kommentit on suljettu.