10. Presidentti Ahtisaari

10. presidentti Ahtisaari

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari syntyi 23 kesäkuuta 1937 Viipurissa,
kuoli 16,10 Helsingissä,ja vietti varhaislapsuutensa Kuopiossa.
lähti evakkoon Viipurista,
Kuopioon äitinsä kanssa ,
isän sotiessa rintamalla.
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa,
opiskeli siellä opettajaksi valmistavassa seminaarissa.
Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys Maraa kiinnosti,
uteliaaksi,rohkeaksi ja seuralliseksi netti häntä luonnehti.
Hän tutustui Pakistanissa kehitysyhteistyön käytännön ongelmiin,
ja tästä hänet myöhemmin myös palkittiin.
Opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa,
ja toimi Ylioppilaiden Kansainvälisen Avun toiminnanjohtajana
.Martti työskenteli Afrikassa kehtitysaputoimiston sihteerinä,
sitten jaosto-ja toimistopäällikkönä,
ja työskenteli kehtitysyhteistyöosaston apulaisosastopäällikkönä.
Oli mukana pohjoismaiden yhteistyöhankkeessa,
erilaisia kouluja kehittämässä Tansaniaan.
Tapasi nuoruudenystävänsä uudelleen,
ja kerrotaan Martin Eevaa käyntikortilla kosineen.
Jo Kuopion aikana
Martti tapasi tulevan vaimonsa.
Eeva ja Martti vuonna 1968 vihittiin,
ja seuraavana vuonna Marko-poika kastettiin.
Martti lähetysneuvokseksi nimitettiin
ja samana vuonna jo häntä suurlähettilääksi kutsuttiin.
Seurasi Namivian itsenäistymishankkeen etenemistä,
nautti Namibialaisten luotttamusta,
hänet Namibia-valtuutetuksi nimitettiin,
mutta Ahtisaarien matka jatkui New Yorkkiin.
Siellä Mara työskenteli Yhdistyneissä Kansakunnissa,
jatkoi työtä Namibian tueksi Yhdysvalloissa,
joka ei silloin vielä kyennyt itsenäistymään,
joten Mara palasi Suomeen kehityshankkeiden arvostusta kehittämään.
Namibia-prosessin etenemisen seuraaminen jatkui edelleen,
kylmän sodan rintamalinjojen murtuminen johti hankkeen etenemiseen.
YK-n pääministerin eritystarkkailijaksi nimitettynä Mara taas Namibiaan matkusti,
ja maan itsenäisyyteen johdatti.
Tätä tapausta Namibialaiset arvostivat niin,
että Martti ja Eeva Namibian kunniakansalaisiksi nimitettiin.
Maartista tuli Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri,
ja tätä tehtävää Mara mieluisaksi luonnehti.
1994 oli Suomessa voimaksa lama,
politiikkojen maine oli vaakalaudalla.
Presidentiksi pyydettiin kokenutta johtajaa,
joka ei politiikkojen ryvettyneisyydestä kärsi ollenkaan.
Mara voitti sosiaalidemokraattisesessa puolueessa käydyssä esivaaleissa
pääministerinä toimineen Kalevi Sorsan,
ja kävi läpi ahkeran presidenttikamppanjan.
Nyt käytettiin ensimmäistä kertaa suoraa, kaksivaiheista presidentinvalia,
Elisabeth Rehnin ja Ahtisaaren välillä käytiin taistoa loppusuoralla.
Martti teki paljon ulkomaanmatkoja,
edisti ulkomaankaupan suhteiden luomista.
Lupasi vaalikamppanjassaan,
että maakuntamatkoillaan
kerran kuussa tulisi tavallista kansaa tapaamaan.
Ahtisaaren aikana
Suomesta tuli osa EU.ta.
Maran keskeisiä ulkopoliittisia linjauksia olivat
Eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän ja pohjoismaisen yhteistyön edistäminen,
tärkeimpiin tehtäviin kuului myös Kosovon rauhanneuvottelijan tehtävissä toimiminen.
Kun jatkosodan päättymisestä tuli 50-vuotta,
antoi presidentti ensimmäisen rauhanaikaisen päiväkäskyn,
jakoi tunnustusta sotilaille ja lotille,
heidän työstään itsenäiselle suomelle.
Hän oli osallistunut presidenttikaudellaan useisiin kansainvälisiin välitystehtäviin,
ja presidenttikausi yhteen kauteen päätettiin.
Kautensa jälkeen Mara rauhantyöhön keskittyy,
ja enemmän neuvotteluihin syventyy.
Hän perustaa CMI_:n,
joka ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja epävirallisen neuvottelun ja vuoropuhelun avulla
kaikkialla maailmassa,
nykyisin CMI on johtavia toimijoita maailmassa.
Hänet useammallakin palkinnolla palkitaan:
Pyhän Olavin ritarikunta Norja,
Norjan kuninkaallinen ritarikunta,
Marianmaan ristin rititarikunta, Viro,
Islannin Haukan ritarikunta,
Italian tasavallan ansioritarikunta,
Isabella Katollilaisen ritarikunta, Espanja,
Australian ritarikunta,
Hyväntoivonniemen ritarikunta, Etelä-Afrikka,
Oliver Tambon seuralaisten ritarikunta, Etelä-Afrikka
Kansallisen lipun kunniamerkki, Albania.
UNESCO.n rauhanpalkinto,
Nobelin rauhanpalkinto,
Martti perustaa myös Ahtisaari-päivän koululaisille,
rauhankasvatuspäivän lapsille.
Ahtisaari oli usein ivan ja pilkan kohteena,
mm- ylipainonsa takia.
Tätä runoa kun kirjoitin,
niin itseni suuttuvan huomasin.
Ei näin saa ketään kohdella,
emme tiedä taustalla olevia faktoja.
Maraa erilaisiin rauhantyöhön tarvittiin,
häntä edelleen YK:ssa tarvittiin
Mara oli mukana Jimmy Carterin valtuuskunnassa,
 Kevättalvella 2009 Ahtisaari sai 50 000 euroa CMI:n toimintaan,
eihän Mara toimettomana olla osaa.
Maralla oma nimikkokoulut Kuopion Saaristokaupungissa,
Namibiassa ja Sudanissa.
 Ahtisaaren aukio löytyy Katajanokalta,
mielestäni tämäkin tieto välttyi suurelta huomiolta.
Enkä muista puhutun tästäkään,
että Mara kunniatohtoriksi vihittiin,
hänet maailmanrauhan hyväksi tehdystä työstä palkittiin,
Kunniatohtorin arvo on Suomesta, Thaimaasta, Argentiinasta,
Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista.
 Kuopion yliopisto vihki tohtoripromootiossaan Ahtisaaren yhteiskuntatieteiden kunniatohtoriksi hänen maailmanrauhan hyväksi tekemästään työstä. Ahtisaarella on kunniatohtorin arvonimiä Suomen lisäksi Thaimaasta, Argentiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista,
Reservissä hän on saavuttanut kapteenin arvon,
onko hän oikeasti suuri tuntematon?
Ahtisaari tuli presidentiksi politiikan ulkopuolelta,
eikä tahtonut politiikkaan sopeutua.
Kai siksi häntä niin arvosteltiin,
tai, ehkä häntä kadehdittiin?
Mara on altzheimerin tautiin sairastunut,
ja julkisuudesta vetäytynyt.
Hänenkin viimeinen leposijansa Hietaniemen hautausmaa on,
seurassa Rydin, Kekkosen ja Mauno Koiviston.
Eeva Irmeli Hyvärinen syntyi 18.6 1936 Varkaudessa,
en löydä tietoa hänen lapsuudesta enkä sisaruksista.
Hän kuitenkin ylioppilaaksi valmistui,
Historiaa opiskeli.
humanististen tieteiden kandidaatiksi itsensä luki.
Filosofian maisteriksi valmistui,
Kasvatustieteiden kunniatohtoriksikin sukeutui.
(Ennen maisterin sanottiin kandidaatiksi.)
Eeva työskenteli historian opettajana,
ja asuin eripuolilla Suomea.
Hän oli Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkönä,
Lapin kesäylipiston sihteerinä,
Espoon kotiseutusihteerinä,
Helsingin yliopiston harjoittelijana,
ja toimi jsenenä Suomen Kotiseutuliiton valtuuskunnassa.
Eeva Marttiin jo nuorena tutustui,
mutta vasta kolmekymppisenä pari avioitui.
ja Marko-poika heille siunaantui,
Perhe asui pitkiä aikoja Namibiassa,
Eeva toimi myös historioitsijana
eduskunnan rahoittamassa entisiä kansanedustajia koskeneessa tutkimuksessa.
Eeva oli monessa mukana,
kuten voimme seuraavasta todeta:
Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun suurristin,
Ruotsin pohjantähden ritarikunnan suurristin,
Tanskan Danebrogin ritarikunnan suurristin.
Pelastakaa Lapset ry.n kunniapuheenjohtaja,
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kunniajäsen,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton hopeinen Arvo Ylppö-mitalli,
Suomen Kotiseutuliiton kunniajäsen
Tapaseuran Vuoden käyttäytyjä,
Suomen Unifem-yhdistyksen kunniajäsen,
Joensuun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori,
Tiedekeskus Heurekan kunniajäsen.
Eeva näytti mallia Afrikassa,
että nainen voi olla tasa-arvoinen miehensä kanssa.
Viimeisin hänestä löytämäni tieto on,
että Eeva sairastui koronaan,
mitään uutta tietoa ei olekkaan.

Ulla-Maija Mantere

Huolehdi itsestäsi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Huolehdi itsestäsi.

Huolehdi itsestäsi

Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa
itsensä ykköseksi asentaa?
Tiedän kyllä jo sen,
että minun pitää olla itselleni armollinen,
huolehtia ensin omista tarpeistani
ja ennenkaikkea omasta kehostani,
siis juoda riittävästi,
liikkua kiitettävästi,
syödä vain minulle sopivaa ruokaa,
ja kun keho väsymyksestä huokaa,
pitää levätä kunnolla,
niin, että itsellä on hyvä olla.
Ja vasta sen jälkeen voi auttaa toisia,
mutta muistetaan välillä kunnolla koisia.

Ulla-Maija Mantere

Pitkäperjantai

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pitkäperjantai.

Pitkäperjantai

Tänään Jeesuksen kärsimyksiä muistellaan,
miten hän joutui oman ristinsä raahaamaan
ja lopulta hänet ristille naulittiin,
kun papisto turvauti suoranaisiin valheisiin.
Kirkoissa alttarikin verhotaan mustiin,
yleensä urkuja tai kirkonkelloja ei soiteta,
päivä oli varsinkin ennen kertakaikkiaan ankea.
Musiikkia ei saanut soittaa baarissa tai ravintolassa,
eikä ennen iltaisin voinut käydä edes kaupassa.
Ovatko muutokset hyviä vai huonoja,
riippuu tietenkin katsojan katsontakannasta.

Ulla-Maija Mantere

Sanaleikki

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sanaleikki.

Sanaleikki

Mietin noita huolia,
en noitahuolia.
Kulkee taakse, vaikka sataa,
kulkee taakse vaikka sataa.
Olen riippumaton
ja ripustin riippumaton,
pyysin Anna-Liisan kirjan,
anna Liisan kirja.
Ei enää noitavainoja,
enkä mieti noita vainoja.
Vetinen suo,
minulle turvaa suo.
Hauska tavata kaimaani,
hauska tavata, kaimaani. (krokotiili)
Olen kuullut, että musta aurinko nousee,
musta aurinko nousee.
Auto oli pellossa,
auto oli Pellossa.
Olli jokseenkin karu selli,
oli hauska karuselli.
Sanoilla voi leikkiä loputtomiin,
vaikka nyt sanonkin kuulemiin.

Ulla-Maija Mantere

Ennen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ennen.

Ennen

Kun ennen meni ostamaan huonekaluja,
olivat tuotteet kaupassa valmiina.
Sama koski rautakauppaa,
autokaupasta nyt puhumattakaan.
Toisin on nyt:
Meneppä huonekaluja ostamaan,
kai kaupan jälkeen vasta puita kaadetaan.
Rautakaupan hyllyltä harvoja tuotteita saa,
autokaupassa vasta malmia louhitaan,
kun ensin tuotteen varaat,
se kuukausien jälkeen toimitetaan.
Jos nopeasti jotain tarvitaan,
suosittelen kirpputorilta katsomaan.
Vaikka maailma on muutoin hektinen,
tätä epäkohtaa ymmärrä en.

Ulla-Maija Mantere

Autoilu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo  Autoilu.

 Autoilu

Mitä ihmeessä autokoulussa opetetaan,
Aku Ankkaako siellä nykyisin luetaan?
Meidät ohitetaan jatkuvasti oikealta,
Vanhojen oppien mukaan se tuntuu laittomalta.
Vilkkua ei osata käyttää,
nopeusrajoitukset suuntaa antavia olevan näyttää.
Tietyömaalla ovat työntekijät vaarassa,
Vika tuskin lienee kaarassa.
Pitääköhän omaat tiedot päivittää,
Kun ei liikennettä tajua enää ensinkään?

Ulla-Maija Mantere

Kaikki on mahdollista

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kaikki on mahdollista.

Kaikki on mahdollista

Elämässä kaikki on mahdolllista.
Kaikkeen ei voi koskaan varautua,
niin paljon yllätyksiä voi sattua.
Liikenteessä et voi kaikkea tapahtuvaa ennakoida,
eikä elämässä yleensäkkään kaikkeen varautua voida.
Sattui oma kirjanpitäjä vakavasti sairastumaan,
ja samalla veroilmoitukseni unohtamaan.
Tämähän on inhimillistä.
Miten verottaja suhtautuu asiaan,
hän mätkyllä minua muistuttaa.
Suhteutetaan hieman asiaa:
minulta menee vain pelkkää rahaa,
enkä todellakaan halua kirjanpitäjälleni mitään pahaa.
Ei hän tätä tahallaan unohtanut,
missä lie mielikuvitus jo laukannut?

Ulla-Maija Mantere

Luovuus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Luovuus.

Luovuus

Musiikin ilosanomaa,
kuinka tylsää täällä olisikaan,
jos ei voisi tanssia,
eikä musiikkia kuunnella.
Jos kelloja taaksepäin kääntää vois,
niin ainakaan musiikkia en antaisi pois.
Olisin joko muusikko, näyttelijä, tai tanssija,
kaikkihan näistä ovat luovia.
Jokainen noista terveyttä edistää,
jokainen leikki-aikaa pidentää.
Katsotaanpa Aira Samulia tai Jorma Uotista,
miten irrottelu lähtee vieläkin kummastakin ”tuutista”.
Ja musiikin voimaa,
voiko parempaa kuvitellakkaan?

Ulla-Maija Mantere

Pimeys

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pimeys.

Pimeys

Jos pimeys meinaa masentaa,
niin tahdon teitä muistuttaa:
jo ennen joulua päivät pitenevät,
vaikka vielä hetken illat hämärtyvät,
niin kohta taas valo voittaa,
joku lintukin jo laulaa koittaa,
siis joulukuussa,
pidetään vielä kausivaloja pihapuussa.
Pimeyden tarkoitus on kääntää katse sisäänpäin,
millaisen ihmisen peilistä näin?
Pidit siitä tai et,
silti muistanet,
että pimeyskin on ohimenevää.

Ulla-Maija Mantere

Koominen päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Koominen päivä.

Koominen päivä

Keitän yleensä puuron vedestä ja kaurajuomasta,
vaan nyt piti luopua tästä suunnitelmasta,
kaurajuomaa ei taloss näy,
onneksi pelkkä vesikin käy.
Kananmunille laitoin reilusti vettä kattilaan,
jo oli levy vettä pullollaan.
Pilkoin kasviksia ruokaan:
”laastaria mulle tuokaa!”
Jäi sormi vahingossa veitsen alle,
naarmulla selvisin, mutta se ei tuntunut mukavalle.
Lähdettiin kaatopaikkakuormaa viemään pois,
vaan kun huosut valuivat jalasta pois.
En ole aikoihin nauranut näin makeasti.
vaikka ruoka putosi, osa lensi lähes kattoon asti.
Opinko mitään tästä?
Sen, että elämä on värikästä.

Ulla-Maija Mantere