Hiivitään

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hiivitään.

Hiivitään

Hiljaa hiljaa hiivitään, SHHH,
hiljaa, hiljaa hiivitään me talvisessa yössä.
On kaikki kansa pötköllään, kun tontut raataa työssä.
Kun pakko on nyt kirjoittaa,
ken lahjat vastaanottaa saa.
Vaan pelkkää iloa tahtovat nähdä vain
Petra ja Laura ja Tarleena.
Ja kun me käymme joulukuuhun,
jo huomaa aivotonkin,
valot syttyy joulupuuhun,
taskunpohjaa ronkin.
En penniäkään siellä nää,
vaan vielä kaikki selviää,
kun avun jo tiedän mä olevan tuloss,
Petra ja Laura ja Tarleena.
Kinkkua ja makkaraa,
jo Jouluruoka valmistuu.
Ja lemmikeille purtavaa,
koko joukon napsaa suu.
Ei tonttua nyt vielä näy,
mut’ viellä kyllä lennähtää
ja paikalle kohta jo saapuvat
Peta ja Laura ja Tarleena.

Ulla-Maija Mantere

Steppi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Steppi.

Steppi

Steppi 5, 6, vai 76?
Ainakin mahdollisuus on taas aivan uusi.
Pähkäilin ja mietin,
mietin ja pähkäilin,
omassa mielessäni tuumailin,
voisiko olla niin,
kuten meille asiat syötettiin,
vai, onko asia ehkä toisinpäin,
tätä pyöritin mielessäin.
Kuka hyötyy mistäkin,
huijauksenko viimein käsitin?
Vai, huijaanko nyt itseäin,
tätä pohdin mielessäin.

Ulla-Maija Mantere

Sokeri

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sokeri.

Sokeri

”Lääkkeenkin karvaan saa alas sokerilla vaan!”
Vaan kun sokerin vaarat tunnustetaan,
miksi sitä vieläkin käytetään,
ja kuluttajille väärää infoa näytetään?
Rasvasta on tehty paha,
sitä syödessä kasvaa vain maha.
Ei sokerin, ei laisinkaan,
siitä vain iloisen mielen saa?
Sokeri voi hidastaa oppimista,
ja vaikeuttaa myös muistamista.
Sokeri kyllä koukuttaa,
mutta ei välttämättä kylläiseksi saa.
Sokerin ahmiminen voi aiheuttaa ryppyisyyttä,
kollageenin katoaminen on sokerin syytä.
Sokeri muuntuu elimistössä rasvaksi,
voi muuttua diabetekseksi, sydän-ja verisuonitaudiksi,
ylipainosta puhumattakaan,
ja silti meille sokeria tuputetaan.
Fruktoosi kiihdyttää happettumisprosessia soluissa,
mikä voi ilmetä maksasairautena, munuaisten vajaatoimintana ja kaihina.
Sokeri stressiä aiheuttaa,
(loppuukohan lista ollenkaan?)
Sokeri energiapiikin aiheuttaa,
mutta vain hetken hyvästä olosta nauttia saa,
sillä vaikutus on hetkellinen,
ja seuraus lisää sokeria himoiten.
Tämä tiedetään
ja osin jopa myönnetään,
vaan etsippä sokeritonta tuotetta,
suosittellen katsomaan vaippa-osastolta.
Oli joulu, ystävänpäivä tai mikä vaan,
sokerittomana ilman herkkuja olla saan.

Ulla-Maija Mantere

Tekniikka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tekniikka.

Tekniikka

Tekniikan tempuistako opin ,
voiko tästäkin ottaa kopin?
Lupasin asian hoitaa tänään,
vaan kun tekniikka tekee tenää,
minkäs asialle sitten teen,
pyörittelen peukaloita edelleen.
Ja mietin, onko näin,
vai tajusinko jotain taas väärinpäin?
Kannattaako mitään ehdottomasti luvata milloinkaan,
huomisesta kun ei tiedä kuitenkaan.
Vaikka kuinka toiselle on lainaa,
annetut lupaukset varmasti painaa.

Ulla-Maija Mantere

Vetovoiman laki

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vetovoiman laki.

Vetovoiman laki

Usko tai älä,
älä runoa tätä lukematta jätä.
Kaikki, mihin keskittyy,
se elämässäsi lisääntyy.
Rahaako murehdit,
murheeseenko energiasi keskitit.
Terveys rakoilee,
ja niin terveys heikkenee edelleen. 
Ystäviä et ympärilläsi nää,
yksinäisyys vielä seuraksesi jää.
Vaan luotappa iloon, rakkauteen,
huomaat huoliesi kadonneen.
Näin vetovoiman laki toimii,
vastaamme siitä, mitä kukin omaan ”koriinsa” poimii.

Ulla-Maija Mantere

Pohdinta

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pohdinta.

Pohdinta

Kukin meistä on vastuussa vain omasta kehityksestään,
jokainen pitäköön ensin huolta itsestään.
Ei toki niin, etteikö muista välitetä,
vaikka nyt muotia onkin kaikki etä,
vaan oikeastisinä olet itsellesi se ykkönen,
pystytkö sinä sisäistämään sen?
Opettajan kehitys hidastuu,
jos oppia ottaa joku muu.
Turha saarnata miten tehdä mitäkin,
jokainen oppii tavallaan, sen käsitin.
Vastuu on jokaisen oma,
on tämä maailma oikeasti aika soma.

Ulla-Maija Mantere

Äänirunopuro

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Äänirunopuro.

Äänirunopuro

Äänirunopurolla voit ilahduttaa
montaa erilaista tapahtumaa:
sopii esimerkiksi pikkujouluun,
tai jopa leirikouluun.
Polttareissa sitä voi kuunnella,
tarpeenntullen runoa voi muunnella.
Yritysten illanviettoihin sen voi tilata,
enkä aio silloin aikaanne pilata.
Runo toiveista ja tarrpeista rakentuu,
toivon, että runon lopussa hymyssä on suu.
Häihin pientä extraa
äänirunolla tuotua saa.
Tuote on uniikki, ainutlaatuinen,
ja sinä voit päättää sisällön sen.
Tarvittaessa runoa muokataan,
niin saadaan se tilanteeseesi mahtumaan.
Saunaillan ratoksi,
tai ihan omaksi iloksi.
Yritysten palaveria keventämään,
mitä tarpeita lieneekään?
Runo taipuu tietenkin myös suruun,
enkä silloinkaan turvaudu guruun,
vaan koetan runolla lohduttaa,
luoda uskoa tulevaan.
Tekniikkaa Tuomo hoitelee,
itselleni tekniikka tuskin aukenee.
Yhteistyötä, sillä pärjätään,
tuodaan hieman väriä elämään.

Ulla-Maija Mantere

Sydämen aarre

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sydämen aarre.

Sydämen aarre

On piilossa sydämen
aarre tuo kaunis ja kultainen,
Pintaa kun vain raaputat,
saat esiin kyvyt mahtavat,
vain kuoresi peittää sen.
Illan tullen piilostaan
haaveet saapuu kertomaan,
mitä sisälläsi piileekään.
Unet kyllä kertovat,
saat niistä kartat upeat,
kunhan luotat sisimpään.
On aika nyt tullut sen
kuunnella viestiä sydämen.
Takkatulen loimussa,
taikka meren rannassa,
sydän kertoo totuuden.
Kokeilkaapa kuningaskobran tahtiin.

Ulla-Maija Mantere

Vanha ovi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vanha ovi.

Vanha ovi

Vanha ovi lukkoon naksahtaa,
uusi edessäni aukeaa.
Hieman arkailen,
kurkistan sisään varoen:
näen edessäni kaikkea ihanaa,
vanha rauhassa jäädä saa.
Tänne haluan tulla,
täällä parempi on mulla.
On iloa ja riemua,
toivon, että eteenpäin virta vie mua.
Näin pystyn auttamaan muitakin paremmin,
sitä juuri tahtoisin.

Ulla-Maija Mantere

Akka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään aiheena on akka.

Akka

Syrjäisessä mökissä asui akka.
Akkaa kiehtoi rakka.
Piti mennä rakkaa Lappiin katsomaan,
oli siinä kiveä kerrassaan!
Vaan tunturissa kylmästi tuulee,
kylmyyden luihin asti tunkeutuvan luulee.
Siispä kotiin matkusti akka,
roihusi pian iloisesti takka,
pöydällä odotti kynsilakka,
tekemistä antoi korttipakka.
Nälän tyydytti perunoita vakka,
vaan sijtä maha sekaisin meni.
Pian kaartoi pihaan Sakka,
ja mahtui taas jätekaivoon kakka.

Ulla-Maija Mantere