Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aiheesta miten minusta tuli henkinen.
Miten minusta tuli henkinen?
Aikoinaan,
kun jalkani leikattiin,
oli aikaa filosofisiin ajatuksiin:
Onko totta, että asiat ovat näin,
vai voiko se olla toisinpäin?
Kotona käsitys oli lähinnä pakanallinen,
kaikkea muuta huijaukseksi väittäen.
Vai, onko se totta kuitenkin,
tätä ajatusta mielessäni pyöritin.
Jokainen kokee asiat tavallaan,
minun asiani ovat jo mallillaan.
Kehoni on kyllä fyysinen,
mutta ajatukseni melkolailla henkinen.
Saarnaamaan?
Tuskin alan milloinkaan?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan teestä.
Teeleidi
Teetä, tuoksuvaa,
arjen hetkeksi unohtaa saa.
Löytyy montaa erilaista,
monista kaukaisista maista.
Oppia on haettu kaukaa,
vihdoin jotain jo oivaltaa,
mikä tee mihinkin vaivan auttaa,
mistä parheen rentouden saa.
Miten käsittelen veen,
mitä tarjota kanssa teen,
onko se suolaista vai makeaa,
raakakakkua maistuvaa,
vai gluteenitonta aivan,
toivottavasti maksaa poikkeamisen vaivan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Aiheena on valoraita.
Raita
Sormet näppäimistölle laita,
onkohan tämä tie kaita?
Taas kaatuu yksi raja-aita.
Ei tarvitse olla saita
eikä omistaa paljoa maita,
vain pieni säde, valoraita,
sen voima kasvoille taita,
pue päällesi uusi paita
anna sen hymynä loistaa,
näin pienellä voi jonkun murheet poistaa.
Tällä kertaa Tuomo juttelee ja Ulla-Maija satuilee.
Arki arkki
Oli ihan tavallinen keskiviikko,
siis ihan arkipäivä.
Kaisa keitteli aamupalaa
ja kattoi pöytään arkikupit,
leivälle tietenkin arkijuustoa,
ja sitten arkivaatteet päälle,
olihan tavallinen arki.
Töissä toimistossa
pyöritellään paperiarkkia
niitä kopioidaan ja arkistoidaan,
niihin myöhemmin palata voidaan
Illalla palataan omaan taloon,
jonka suunnitteli arkkitehti,
siinäkin kääntyi jokunen lehti,
Vihdoin perheelle tehdään arkiruokaa.
Mutta kuinka sattuikaan
pikkupoika kätensä polttamaan.
Siitä sitten lääkäriin,
vaan eihän se niin helppoa ollutkaan,
koska oli jo arki-ilta.
Vihdoin saapui paikalle arkkiatri.
Joka totesi, että tarpeeton on katetri,
palovamma paranee kyllä aikanaan,
”Pyydä herkkuja parempaa mieltä antamaan”.
Ja taas arkkitehdin suunnittelemaan taloon takaisin,
mielelläni tämän kokemuksen jonkun kanssa jakaisin.
Mietti poika väsyneenä.
”Äiti, mikä on arkkienkeli?”
”Arkkienkeli suojelee sinun untasi..Hyvää yötä.”
”No, mikä sitten on arkkipiispa?”
”Eräänlainen pappien esimies, hyvää yötä!”
Yöllä satoi kaatamalla,
tuli äidille mieleen Nooan arkki
ja arkkivihollinen,
mikä sai aikaan vedenpaisumuksen?
Kaiken tään pohdinnan tulos.
Pää on aivan pyörällä,
eikä edes Arkhimedeskeltä voi kysellä,
hän harrasti matematiikkaa ja filosofiaa,
ja voisi varmasti jotain opettaa.
Ulla-Maija Mantere
Tässä on Ulla-Maijan ja tuomon Äänirunopuron testi julkaisu. Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Taustalla kuuluva puron solina on Ylen äänitehoste.
On aurinkoa ikävä
Minne katosit,
vanha kunnon aurinko,
olen pitkään kaivannut sinua takaisin.
Minne katosit,
ihana poutapäivä,
minulla on sinua ikävä.
Minne katosit,
vanha kunnon talvisää,
täällä nykyisin vain myrskyää.
Minne katosit,
mennyt aika?
Silti, tervetuloa nykyhetki.
Ulla-Maija Mantere