Kategoria: Yhteiskunta

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ruoka.

Ruoka

Hyvä ruoka?
Parempi mieli,
niin mainoksessa väitetään,
vaan mitenköhän asia lieneekään?
Minulla ruokaan liittyy paljon rajoitteita,
siinä lienee teollisuudelle haasteita.
Tai oikeastaan parempi, etteivät tee,
joudun itse kokkaamaan edelleen.
Joten tiedän, mitä syön,
tiukkaanko, vai löysäänkö vyön.
Ainakin ruoka on puhdasta,
vapaa lisäaineista.
Kiitos siitä, etten juuri mitään valmiina saa,
pitäisi jokaisen sen verran itseänsä arvostaasen

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kännykkä.

Kännykkä

Nythän voisi kertoa siitä,
ettei nykylapsille vanhempien aika riitä.
Puhelinluettelosta he eivät ole kuulleetkaan,
vaikka vanhemmat selaavat kaikenmaailman mediaa,
Kuka ottaa lapsen syliin,
kun yksinäisyys peittyy kyyneliin?
Kuka lasta lohduttaa,
kun ei vanhemmilla ole korvia ollenkaan?
Olen kuullut äidistä,
joka vei lapsensa Serenaan,
että itse laatuaikaa viettää saa!
Siis mitä?
Meidän omat lapsemme olivat onnekkaita,
kun saivat kirmata pitkin peltoja ja maita,
eikä kännykästä ollut vielä tietoakaan,
mihin tämä johtaa, katsotaan.

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Esteetön.

Esteetön

Mitä teet,
jos et näe?
Jos silmäsi ovat jotenkin vioittuneet
tai näköhermosi ehkä surkastuneet?
Voitko kuvitella maailmaa,
jos näköä ei ole koskaan ollutkaan?
Mitä teet,
jos et kuule?
Tyhjäksikö maailman luulet?
Mitä teet,
jos jalat eivät kanna?
Pyörätuolistako apu , kyselee Sanna.
Vaan entäs katukivet ja muut esteet,
miten niistä selvitään,
tuokin paljon rajoituksia elämään!
Mitä teet,
jos olet jollain lailla erilainen,
kehityhäiriö, tai joku muu,
miten silloin suu mutristuu?
Meitä on paljon,
rajoittuneita, vaillinaisia,
ei meistä ehkä saa kokonaisia,
mutta oloamme voi kyllä helpottaa,
kun ympäristöä oikein rakennetaan.
Poistetaan esteitä,
saavutettavuuteen panostetaan,
vammaiset kanssaihmisinä huomioidaan.

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Opimmeko milloinkaan.

Opimmeko milloinkaan

Aikoinaan mustia ihmisiä sorrettiin,
heidät orjiksi myytiin ja kahlehdittiin.
Intiaanit omalta maalta karkoitettiin,
ja heidät sullottiin reservaattiin
Latino Amerikassa
on vieläkin vähän hukassa.
Entä Aasia,
onko siellä ihmisarvoa?
Eipä kovin hyvältä näytä sielläkään,
ihmisiä joukolla nöyryytetään.
Australian Aboriginaalit
ja muut vähemmistö-marginaalit
jollain huonolla maapalalla
koettavat tulla toimen jollain tavalla.
No Eurooppa sentään on toista maata,
älä unta keskellä päivää nähdä saata:
muistetaan toinen maailmansota,
kidutus ja vainot ihmisten,
ihmiskokeet myös pienten lapsien.
No, tuohan on kaikki historiaa,
kai sen jo sentään unohtaa saa?
Eipä vielä saa unohtaa
ihmisoikeuksia ollenkaan.
Nyt maskitonta vainotaan,
hänen läheisyyttään kammotaan.
Äänioikeusko jokaisella,
täysikasvuisella aikuisella?
Mihin katosi demokratia,
saako erilaisuutta solvata?
Antaako maskittomuus luvan pahoinpitelyyn,
herjailuun ja syyttelyyn?

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Byrokratia.

Byrokratia

Byrokratiaa
minä en jaksa oivaltaa.
Tärkeämpää kuin potilaan hoitaminen
on erilaisten papereiden täyttäminen.
Jos jotain tarvitaan,
anomus kolmena kappaleena vaaditaan.
Missä on inhimillisyys ja järjenkäyttö?
”Pitää ensin olla näyttö!”
Miksi sitten paperille piirtää saa
ihan mitä huvittaa?
Minä tahtoisin nähdä kovin
insinöörin istuvan edes tovin
rekan repsikaksi,
voisi liikenne muuttua sujuvammaksi.

Ulla-Maija Mantere