Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Oma voima.
Oma voima
Olet onnekas, jos et tästä mitään tiedä,
ei silloin kukaan voi voimaasikaan viedä.
Olen itse kokenut tämän,
koska rakastin itseäni liian vähän.
Jos sinua usein paleltaa,
etkä oikein mitään aikaan saa,
ruokakaan ei energiaa tuo,
kyseessä voi olla upottava suo.
Kaikki ulospäin hyvin olevan näyttää,
vaan jospa joku toinen energiaasi käyttää?
Omaa energiaa on silloin syytä vahvistaa,
kunnon suojat ympärilleen rakentaa.
Usein korvani auki hankasin,
toisten puheet vaijentaa näin halusin.
Onneksi en sentään viillellyt itseäin,
tässä olisi myös voinut käydä näin.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Äänirunopuro.
Äänirunopuro
Muistan sen päivän,
jolloin Tuomo asiaa ehdotti,
ja minut runoilemaan siihen kelpuutti.
Onneksi näin,
itselläni kun tekniikka toimii väärinpäin.
Tuomo sen kyllä hallitsee ,
ja nyt näistäkin runoista moni ihminen iloitsee.
On silti käsittämätöntä,
että näitä on väännetty jo kolme vuotta,
ja vieläkin uusia ideoita on täynnä runoudennuotta.
Jokainen harrastus maksaa,
eihän tästä mitään korvausta saa,
vieläkään,
kuinkahan kauan jaksamme yrittää?
Ainakin toistaiseksi runoillaan,
ehkä iloista tai vakavampaa asiaa,
tai jotain aivan muuta,
vaikka ihaillaan täysikuuta.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ystävänpäivä.
Ystävänpäivä
Muistetaan tänäänkin ystävää,
joka sydämessä viivähtää,
ehkä tavallista pidempään.
Vaikka päivä nykyään onkin kaupallinen,
on se silti muistamisen arvoinen.
Ystävyys pimeää tietä valaisee,
ja monet esteet tieltämme lakaisee.
Todellisen ystävän tuntee vuosien takaa,
eikä silloin välimatkakaan voi erottaa.
Aina jatketaan siitä,
mihin viimeksi jäätiin.
Ystävä lohduttaa,
ystävä saa naurun raikumaan.
Ystävyydessä on voimaa ja valoa,
yhdessä voimme kulkea korpea ja saloa,
puhua pälpättää loputtomiin,
tai vain vaipua hiljaa ajatuksiin.
Ystävyys ei tunne sanoja,
eikä ystävyydessä ole rajoja.
Ainoa sääntö olkoon tämä:
ystävyyttä pitää kunnioittaa,
on yhdessä vaikeudetkin helpompi voittaa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Runeberg.
Runeberg
Runeberg, Johan Ludvig
(1804 – 1877)
Mitä uutta hänestä kirjoitan,
saanko uuden näkökulman avaramman?
Hän syntyi Pietarsaaressa,
opiskeli eripuolilla Suomessa.
Hän Suomesta ihannekuvan loi,
sen kansaa ja luontoa jumaloi.
Lähes kaikki suomalaiset suurmiehet
olivat ruotsinkielisiä,
niin myös Runeberg.
Hän pikkuserkkunsa nai,
kahdeksan lasta sai,
joista kuusi poikaa jäi eloon.
Runeberg kirjoitti runoja,
toimi professorina ja lehtorina.
Hän Maamme laulun kirjoitti
ja itsetuntoamme vahvisti.
Pitkänä ja komeana,
hän herätti huomiota.
Tiedetään hänen useastikin rakastuneen,
ja ainakin yhden suhteen pitempäänkin jatkuneen.
Runeberg ensimmäisenä suurmiehenä mainitaan,
ja kyllähän häntä paljosta kiittää saa.
Hän kansan itsetuntoa vahvisti,
ja lehtorina kansaa valisti.
Hänet myös maisterina mainitaan,
papiksikin valmistui aikanaan.
Opettajana oli ankaravanhan ajan opettaja.
Hänen mukaansa nimettyjä katuja ja aukioita on eripuolella,
kaukaisin niistä jopa ruotsissa.
Hänen runojaan on käännetty usealle kielelle,
toi näin iloa myös ulkomaisten mielelle.
Saksa, Tanska, Ranska ja Englanti mainitaan,
italiaksikin jotain runoa lukea saa.
Hän monta virttä valmisti ja korjasi,
harrastuksenaan metsästi.
Metsällä hän myös aivoinfarktin sai,
ja loppuikänsä ihmisiä ikkunasta katsella sai.
Hän kuoli Porvoossa,
hautajaisissa oli tungosta:
Helsingistä tuli kolme junanvaunullista väkeä,
koko valtiopäivät kiipesi hautauspaikan mäkeä.
Runeberg korkeimmalle kummulle haudattiin,
hautajaisreitti pikkukuusilla ja kuusenoksilla koristeltiin.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vainojen uhrien muistopäivä.
Tänään vainojen uhrien muistopäivää vietetään,
enkä ainakaan minä tunne sitä vieläkään.
Mitä ihmeen vainoja?
Tämä päivä vain yhteen vainoon kohdistuu,
ja se tuskin koskaan unohtuu.
Päivää vietetään holokaustin vapauttamisen muistolle,
ihmisarvoiselle elämälle.
Koska päivä ei ole liputuspäivä,
eikä kansallinen vapaapäivä,
ei sitä kunnolla tunneta.
Suomessa päivää alettiin vuonna 2002 viettämään,
ja 2003 se sai näkyvyyttä hieman pidempään.
Paikalla olivat ne kolme suomalaista,
jotka selvisivät keskitysleiriltä,
he varmaan tietävät, kuinka kallista on elämä.
Päivän ajankohta vaihtelee maittain,
ja selville sain,
että Suomessa ajankohta on tämä,
jolloin Auschwitz vapautettiin,
toivottavasti koskaan emme törmää samanlaisiin tapahtumiin.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Rankka juttu.
Rankka juttu
”Lähde pois omalta mukavuusalueeltasi”,
vai opettele tuntemaan vihdoinkin itsesi.
Tämä on rankka juttu,
harvalle meistä vielä tuttu.
Ihminen tuntee itseään liian vähäisen,
omaa elämääni läpivalaisen.
Ja mitä sieltä huomaankaan,
se on raskasta oivaltaa.
Liikaa kiltteyttä toisia kohtaan,
ja itsensä kieltämiseen johtaa.
Turhaa alistumista,
omien kykyjen aliarvioimista.
Lapsuuden traumoja,
erilaisia haavoja.
Tämä tarina pitää kirjoittaa uudestaan,
minähän pystyn tarinani uudistamaan.
Olen luova,
toisille lämpöä suova,
Olen rakastettava,
olen itseäni arvostava.
Kunnioitan myös toisten tapaa elää,
en tahdo pahaa kenellekkään.
Minun vain halutaan oivaltavan
oman voimani valtavan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Avaruus.
Avaruus
Mietin opinko jotain uutta.
Onko avaruudessa elämää,
joka meiltä vain huomamatta jää?
Miten vieraaseen suhtautuu ihminen,
aseilla vastaanottaen?
Kuka sanoo, että vieras on paha,
käteen pitää silti saada ase, kirves tai saha,
tutkitaan vasta jälkeenpäin,
mitä muukalaisesta jälkeen jäi.
Onko ihminen sivistynyt,
vai ovatko aivomme pesty nyt,
kun kaikki outo pelottaa,
vaikka tilalle tulisikin pelkästään rakkautta suurempaa?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Jo riittää!
Jo riittää!
Kuinka kauan kestää,
ennenkuin kansan pinna pettää.
Koska me opimme,
hoitamaan itse omat asiamme,
eivät päättäjät hoida omiamme,
hoidammeko me toisiamme!
Kyllä hoidamme,
valtio kovasti sitoo käsiämme.
Meitä huijataan,
muka suojellaan.
Terveyttämme vaarannetaan,
eikä luontaistuotteita käyttää saa.
Jo riittää holhous,
jo riittää kansan alistus.
Jo riittää sorto ja väkivalta,
sopusointu ja rauha tuntuu mukavalta.
Eläköön rakkaus ja yhteisöllisyys,
ja maailmanlaajuinen ystävällisyys.
Energia muka vähenee,
ja yhtiöt voitoissa rypee.
Selvää huijausta tämäkin, kusetusta, käsitin.
Jo RIITTÄÄ tämä pimeys,
pyydän, tulkoon valkeus.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Joulupäivä.
Joulupäivä
Joulupäivä olkoon rauhallinen,
eilisen hulinan jälkeen jopa hiljainen.
Leikkivät lapset uusilla leluillaan,
useimmat pitkään nukkua saa,
jolleivat Joulukirkkoon käy,
paljon muuta liiketta tiellä ei näy.
Monet Joulua mummolassa viettävät,
jo ehkä huomiseksi töihinsä rientävät.
Heille toivotamme turvallista matkaa,
toiset vielä lomaansa jatkaa.
Joulun opetuksista on syytä ottaa koppi,
ja rauhasta sisässämme ottaa oppi.
Hiljaa hyvä tulee, sanotaan,
ja liikenteessä tarkkaan katsotaan.
Väkeä on liikkeellä paljon,
ja liian monella kiire on suunnaton.
Vaan maltti on valttia,
ei vauhdista voi syyttää rattia.
Hyvää ja rauhalista Joulun jatkoa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vaari.
Vaari
”Reippahasti käypi askeleet,
vaan vaarin kulku käy verkalleen.
Hän on nähnyt jo
kiireet maailman,
tietä Joulun kuitenkin
saapuvan.
Ilman hoppua ja hulinaa,
jokainen viettäköön Joulua tavallaan.
Yksi koristaa jo joulukuusta,
toinen vasta aattona sisään tuo sen.
Kolmas ei hanki kuusta laisinkaan,
joku muovikuusta somistaa.
Onhan paljon väkeä,
jotka kaipaavat vain pulkkamäkeä,
eivätkä piittaa Joulusta ensinkään,
tai eivät nauti siitä mitenkään.
Oma valinta,
turha kenenkään tapaa on arvioida,
vaari tuumaa,
on meitä niin monenlaista Luojan luomaa.
