Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Arvot.
Arvot
Minua heräteltiin miettimään,
mikä minulle on tärkeää:
ensimmäinen tapaus
on luonnollisesti vapaus.
Toinen, mistä tingi en piiruakaan,
on, että toiseen ihmiseen luottaa saan.
Huijareita en sulata,
aivan liian karvasta.
Itseäni ja perhettäni puolustan,
vaikka rauhassa elää haluan.
Kieroilu, vehkeily ja salailu,
samoin perätön juoruilu,
pistää kyllä harmittamaan
minua aivan tosissaan.
Toisten hyväksikäyttöä en tajua,
rintavana tästä on jonkinlaista hajua:
kuka kuviani mihinkin haluaa käyttää,
se minusta naisten esineellistämiseltä näyttää.
Eikö olisi paljon mukavampaa
yhteisien asioiden eteen puuhastaa,
ilman vilpin häivääkään,
kestääkö tämä unelma päivääkään?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesäpäivän seisaus.
Kesäpäivän seisaus
21.6 Kesäpäivän seisausta vietetään,
ja ainakin ennen oli hyvin tärkeää
viettää sitä yhdessä,
tanssia vierivieressä,
ehkä pelata jotain mukavaa,
tai vain porukalla kikattaa.
Ainakaan ei haluttu muistaa sitä tosiasiaa,
että tänään päivän pituus huippunsa saa.
Kaarlo Juho Ståhlberg oli Suomen ensimmäinen presidentti.
Hänen koko lapsuusperheensä oli suomenmielinen,
kuten myöskin suomenkielinen.
Ståhlberg syntyi 1865 Suomussalmella.
Yksityiskoulussa
Kaarlo oli mallioppilas.
Hän peitti änkytyksensä muodollisuuteen,
tämä taito johti vielä moneen mahdollisuuteen.
Hän opiskeli Helsingissä lakia,
ja vielä vanhanakin häneltä kysyttiin neuvoa tämän takia.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja molempien oikeuksien tohtoriksi.
Opintojen päätyttyä Ståhlberg meni naimisiin,
mutta vaimo Hedvig alle 50-v. hautaan saatettiin.
Kuuden lapsen yksinhuoltajana,
ei varmasti ollut helppoa.
Hallitusmuodon valmistelu oli hänen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä,
toki paljon muutakin oli vielä jäljellä.
Ståhlberg ei halunnut presidentiksi,
mutta hänet saatiin ylipuhutuksi.
Presidenttiaika oli vaikeaa,
sisällissodan jälkeen yhtenäistä maata rakentaa.
Hallitukset olivat lyhytikäisiä,
eikä maassa oikein ollut yhtenäistä lakia.
Toisena presidenttivuotenaan
Ståhlberg uuden rakkauden saa,
ja Ester Hållströmistä tuli valtion ensimmäinen presidentin vaimo,
jonka perustama Pelastakaa Lapset ry on,
tosin silloin toisella nimellä.
Koteja kodittomille lapsille,
Ester loi myös mallin monille linnan tavoille.
Hän pehmensi miehensä jylhää olemusta,
opettajana ja kirjailijana nautti arvostusta.
Tosin miehensä lapset häntä aluksi kovin kritisoivat,
ja jälkeenpäin käytöstään kohtuuttomaksi nimittää voivat.
Uskonto oli tärkeää Esterille,
ja varmasti nuoren valtion tulevaisuudelle.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Raha 2.
Raha 2
Raha on peilinä vallan loistava,
montaa asiaa heijastava.
Piti ihan istua alas ja miettiä,
joudunko oikeasti pitämään diettiä,
vai mistä nyt kiikastaa,
kun en manifestointejani läpi saa?
Raha voi peilata juurettomuutta,
se voi peilata turvattomuutta.
Oman riittämättömyyden tunteen paljastaa,
sen voi myös luotettavuuteen valjastaa.
Rakastatko itseäsi todella,
tahdotko enkeleitä kuunnella?
Tarvetta konttrollointiin,
kaipuuta hyvvinvointiin?
Mitä raha sinulle peilaakaan,
ole avoin tietoa vastaanottamaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ei oo todellista.
Ei oo todellista
Kuuntelin hiljattain radiota,
jossa käsiteltiin asiaa, jota
ei yleensä missään käsitellä,
lääkäritkin tahtovat vain käsiänsä levitellä.
Mielenterveysongelmat,
kuinka usein ne onnettoman lopun saavat?
Minusta on aivan uskomatonta,
että maastamme löytyy monta onnetonta,
joille sanotaan:
”Tule parin vuoden pästä uudestaan!”
Kuinka monta ihmistä on mielenterveysasioiden takia murhattu,
kuinka monta laitoksiin on unohdettu?
Yleisesti ihmetellään,
kun ei vastuuta ole näköjään kenelläkään.
Sairas ihminen voi pitkäänkin hakea apua,
onko väkivalta vain hätähuuto?
Ja kun ei hätää oteta tosissaan,
lopulta vain uhri hautaan saatetaan.
Näinkö toimii hyvinvointiyhteiskunta,
vai, onko se sittenkin pelkää unta?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo ”Seko”.
”Seko”
”Tee yksi ekoteko,
anna mun olla rauhassa vähän seko!”
Tai vähän enemmän,
ymmärtäminen on vaikeaa, käsitän.
Mutta jos edes toistamme suvaitaan,
niin monenlaista mahtuu tähän maailmaan.
Jotakin ehkä tiedän,
monenlaista siedän,
mutta vaikka hermoja joskus raastaa,
kun täältä tulee pelkkää saastaa,
silti, tiedän sen,
en ole ihan tavallinen ihminen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Raha.
Raha
Onko raha paha?
Riippuu täysin asiasta.
Jos täysi on maha,
ja koti on vankasta rakenteesta,
sinulla on nöyrä mieli,
eikä syytöksiä muille syydä kieli,
silloin se ei ole paha asia.
Vaan jos rahasta tärkeän teet,
sen puolesta uhraat metsät ja veet,
puhut pahaa toisista,
hieman huonommin on asia.
Voi rahaa hyväänkin käyttää,
muille siinä esimerkkiä näyttää.
Raha mahdollistaa hyvän tekemisen,
miksi silloin sitä hyödyntäisi en?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sauna.
Sauna
Olitpa sitten lääkäri,
tai jääkäri,
tuomari,
tai juomari,
ei sen väliä.
Saunassa ei uniformua käytetä,
eikä siellä titteleitä näytetä.
Saunan lämmössä huolet unohtuu,
saunassa ihminen rentoutuu.
Sauna edistää demokratiaa,
tämän kaiken sauna aikaan saa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kevätpäiväntasaus.
Kevätpäiväntasaus
Tänään kevätpäiväntasausta vietetään,
ja hyvästit talvelle heitetään.
Tänään yö ja päivä ovat yhtä pitkiä,
ja tästä lähtien päivät ovat yötä pitempiä.
Valoa tulvii enemmän maahan,
pitenevästä päivästä toki nautitaanhan.
Kohta alkaa täällä etelässä hoppu,
talvisen hidastelun aika on loppu.
Lintujen pitää pesä laittaa,
oravillekkin leikki maittaa.
Lapsetkin ovat innoissaan,
kun paksuista talvivaatteista luovutaan.
Tervetuloa kevät, sinua on odotettu,
koko pitkän talven sinua on vartuttu!
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Autismi.
Autismi
Olipa ravistavaa
omaa katsotakantaansa avartaa.
Katsoin ohjelmaa autismista,
saman tarinan voi kertoa muistakin sairaista.
Jos ei pysty omia puoliaan pitämään,
yhteiskunnan puolelle jätetään.
Tai ainakin kaikki sairaat samaan laatikkoon laitetaan,
vaikka ei apu tavoittaisi ollenkaan.
”Meillä on tälläiset määräykset!”
kuulet byrokraatin vastaukset.
Jokainen ihminen,
sairas, terve, vammainen,
on omanlaisensa, yksilöllinen,
pystyykö yhteiskuntamme hyväksymään sen?
Kuka Soteasiosta oikeasti päättääkään,
katsokoon peiliin hieman pidempään.
