Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aamutähdestä.
Aamutähti
Aamulla aikaisin
terassille astelin,
tähtitaivasta katselin.
Silloin aamutähti
minua johdattamaan lähti.
Se loisti päällä metsien,
kirkkaana hohti päällä vuorien,
Näin matkalla outoa väkeä,
enkä nyt tarkoita käkeä,
vaan monenlaista mönkiää,
jotka arjessa monesti huomaamatta jää.
Tähti pysähtyi outoon paikkaan,
millaista ei koe päällä maan.
Oli erilaista haltijaa,
saunatonttua kerrassaan.
Enkeleitä tuhansittain
iloitsemassa nähdä sain.
keijut siellä karkeloi,
harppu juhlatunnelmaa soi.
Koko taivaallinen kansa
huvitteli musiikin kanssa.
Olihan siellä tietenkin myös yksisarvisten joukko,
ja lohikäärmeellä oma suojainen loukko.
Nekin musiikista nauttivat,
hilpeät olivat tunnelmat.
Mestarit hymyssäsuin siellä
olivat tietysti paikalla vielä.
Juhlan kyllä tunnistin,
mutta syytä vielä arvailin.
Keiju sen kuiskasi korvaani,
nyt on tullut minun vuoroni
tutustua heihin paremmin,
näin saan tunteen varmemman.
Siispä liityin juhlaan minäkin,
ehkä huomenna jo liityt sinäkin?
Ulla-Maija Mantere