Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 3. presidentti Svinhufvud.
3. presidentti Svinhufvud
Pehr Evind (P. E.) Svinhufvud
Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä,
moni lapsi olisi luovuttanut vähemmällä.
Pojan ollessa 2-vuotiassä isä hukkui,
ja tuonen käki uudestaan kukkui,
kun poikaa huoltanut isoisä ampui itsensä,
äiti elätti Helsingissä konttoristina perheensä.
Svinhufvud kovasti isänmaallisena tunnettiin,
ja joutui usein venäläisten hampaisiin.
Oikeuden tuomarina
ajoi suomalaisten etuja.
Venäläiset hänet erottivat,
vaan Svinhufvud ei suostunut eroamaan,
joten hänet Siperiaan karkotetaan.
Siellä metsästeli, kalasti ja kirjoitti,
mitä lienee suunnitteli
ja vaimo kävi miestään katsomassa kolmekertaa,
oli Ellenilläkin rohkeutta sen vertaa.
Kun Venäjän vallankumous toteutettiin,
Svinhufvud luonnollisesti vapautettiin.
Tai oikeastaan,
meni Svinhufvud vangitsijoilleen ilmoittamaan:
”Minä lähden nyt kotiin!”.
Helsingin rautatieasemalla
häntä juhlittiin sankarina.
Senaatin johtajana
hän antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen,
4.12 1917,
ja 6.12 eduskunta hyväksyi sen.
Svinhufvud lähti Venäjältä tunnustusta itsenäisyydelle hakemaan,
ja sen jälkeen itsenäisyyden hyväksyivät muutkin maat.
Hänkin valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja myöhemmin myös maisteriksi.
Pääaine oli kuitenkin lakiopinnoissa.
Kaksi sortokautta hän näki,
samoin sen, kuinka veljeään vastaan nousi väki.
Joutui Svinhufvud jäänmurtaja Tarmolla pakenemaan,
sisällissotaa, kohti Tallinnaa.
Pariinkin otteeseen
kerrotaan hänen sotavankeja armahtaneen.
Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana,
Svinhufvud esiintyi kansalle myhäilevänä ikämiesampujana,
vaikka olikin politiikassa suora ja jyrkkä.
Tätä ominaisuutta tarvittiin,
kun Mäntsälän kapina tukahdutettiin.
Walt Street pörssiromahduksen aikana
oli täälläkin työttömyys vaivana.
Myös kumosi hän kieltolain,
tämänkin hänestä lukea sain.
Poliittinen kulmakivi oli Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen,
vaikka ulkopolitiikan hoitamisen jättikin ministereilleen.
Yhtään virallista valtiovierailua hän ei tehnyt,
mutta suhteita varsinkin Ruotsiin ja Viroon hän on ylläpitänyt.
Svinhufvud sai läksiäislahjakseen auton,
ja kun oli kortiton,
hän ilmoittautui Lappeenrannan autokouluun.
luokkansa vanhimpana oppilaana,
75-vuotiaana.
Ukko-Pekka kuoli kotonaan,
ja siunattiin Luumäen kirkossa.
Ellen oli myös tuomari
ja senaattori.
Kuusi lasta synnytti,
miehensä Siperian karkotuksen ajaksi kotinsa täysihoitolaksi muutti.
Kävi miestään Siperiassa katsomassa,
hoiti Kotkaniemessä puutarhaansa,
kasvatti kanoja ja lampaita,
ilman sarvia ja hampaita,
montako tuntia hänen vuorokaudessaan oli?
Presidentin linnassa
hän tarjoili kakkua mantelipohjaista,
ja kreemistä kahvin makuista.
Vaikka hän ei kakkua valmistanutkaan,
se hänen nimellään tunnetaan.
Ellen kuoli sodan jälkeen, vasta 50-luvulla,
Luumäellä, Kotkaniemessä.
Ulla-Maija Mantere