Kategoria: Presidentit

Julkaistu

10. Presidentti Ahtisaari

10. presidentti Ahtisaari

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari syntyi 23 kesäkuuta 1937 Viipurissa,
kuoli 16,10 Helsingissä,ja vietti varhaislapsuutensa Kuopiossa.
lähti evakkoon Viipurista,
Kuopioon äitinsä kanssa ,
isän sotiessa rintamalla.
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa,
opiskeli siellä opettajaksi valmistavassa seminaarissa.
Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys Maraa kiinnosti,
uteliaaksi,rohkeaksi ja seuralliseksi netti häntä luonnehti.
Hän tutustui Pakistanissa kehitysyhteistyön käytännön ongelmiin,
ja tästä hänet myöhemmin myös palkittiin.
Opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa,
ja toimi Ylioppilaiden Kansainvälisen Avun toiminnanjohtajana
.Martti työskenteli Afrikassa kehtitysaputoimiston sihteerinä,
sitten jaosto-ja toimistopäällikkönä,
ja työskenteli kehtitysyhteistyöosaston apulaisosastopäällikkönä.
Oli mukana pohjoismaiden yhteistyöhankkeessa,
erilaisia kouluja kehittämässä Tansaniaan.
Tapasi nuoruudenystävänsä uudelleen,
ja kerrotaan Martin Eevaa käyntikortilla kosineen.
Jo Kuopion aikana
Martti tapasi tulevan vaimonsa.
Eeva ja Martti vuonna 1968 vihittiin,
ja seuraavana vuonna Marko-poika kastettiin.
Martti lähetysneuvokseksi nimitettiin
ja samana vuonna jo häntä suurlähettilääksi kutsuttiin.
Seurasi Namivian itsenäistymishankkeen etenemistä,
nautti Namibialaisten luotttamusta,
hänet Namibia-valtuutetuksi nimitettiin,
mutta Ahtisaarien matka jatkui New Yorkkiin.
Siellä Mara työskenteli Yhdistyneissä Kansakunnissa,
jatkoi työtä Namibian tueksi Yhdysvalloissa,
joka ei silloin vielä kyennyt itsenäistymään,
joten Mara palasi Suomeen kehityshankkeiden arvostusta kehittämään.
Namibia-prosessin etenemisen seuraaminen jatkui edelleen,
kylmän sodan rintamalinjojen murtuminen johti hankkeen etenemiseen.
YK-n pääministerin eritystarkkailijaksi nimitettynä Mara taas Namibiaan matkusti,
ja maan itsenäisyyteen johdatti.
Tätä tapausta Namibialaiset arvostivat niin,
että Martti ja Eeva Namibian kunniakansalaisiksi nimitettiin.
Maartista tuli Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri,
ja tätä tehtävää Mara mieluisaksi luonnehti.
1994 oli Suomessa voimaksa lama,
politiikkojen maine oli vaakalaudalla.
Presidentiksi pyydettiin kokenutta johtajaa,
joka ei politiikkojen ryvettyneisyydestä kärsi ollenkaan.
Mara voitti sosiaalidemokraattisesessa puolueessa käydyssä esivaaleissa
pääministerinä toimineen Kalevi Sorsan,
ja kävi läpi ahkeran presidenttikamppanjan.
Nyt käytettiin ensimmäistä kertaa suoraa, kaksivaiheista presidentinvalia,
Elisabeth Rehnin ja Ahtisaaren välillä käytiin taistoa loppusuoralla.
Martti teki paljon ulkomaanmatkoja,
edisti ulkomaankaupan suhteiden luomista.
Lupasi vaalikamppanjassaan,
että maakuntamatkoillaan
kerran kuussa tulisi tavallista kansaa tapaamaan.
Ahtisaaren aikana
Suomesta tuli osa EU.ta.
Maran keskeisiä ulkopoliittisia linjauksia olivat
Eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän ja pohjoismaisen yhteistyön edistäminen,
tärkeimpiin tehtäviin kuului myös Kosovon rauhanneuvottelijan tehtävissä toimiminen.
Kun jatkosodan päättymisestä tuli 50-vuotta,
antoi presidentti ensimmäisen rauhanaikaisen päiväkäskyn,
jakoi tunnustusta sotilaille ja lotille,
heidän työstään itsenäiselle suomelle.
Hän oli osallistunut presidenttikaudellaan useisiin kansainvälisiin välitystehtäviin,
ja presidenttikausi yhteen kauteen päätettiin.
Kautensa jälkeen Mara rauhantyöhön keskittyy,
ja enemmän neuvotteluihin syventyy.
Hän perustaa CMI_:n,
joka ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja epävirallisen neuvottelun ja vuoropuhelun avulla
kaikkialla maailmassa,
nykyisin CMI on johtavia toimijoita maailmassa.
Hänet useammallakin palkinnolla palkitaan:
Pyhän Olavin ritarikunta Norja,
Norjan kuninkaallinen ritarikunta,
Marianmaan ristin rititarikunta, Viro,
Islannin Haukan ritarikunta,
Italian tasavallan ansioritarikunta,
Isabella Katollilaisen ritarikunta, Espanja,
Australian ritarikunta,
Hyväntoivonniemen ritarikunta, Etelä-Afrikka,
Oliver Tambon seuralaisten ritarikunta, Etelä-Afrikka
Kansallisen lipun kunniamerkki, Albania.
UNESCO.n rauhanpalkinto,
Nobelin rauhanpalkinto,
Martti perustaa myös Ahtisaari-päivän koululaisille,
rauhankasvatuspäivän lapsille.
Ahtisaari oli usein ivan ja pilkan kohteena,
mm- ylipainonsa takia.
Tätä runoa kun kirjoitin,
niin itseni suuttuvan huomasin.
Ei näin saa ketään kohdella,
emme tiedä taustalla olevia faktoja.
Maraa erilaisiin rauhantyöhön tarvittiin,
häntä edelleen YK:ssa tarvittiin
Mara oli mukana Jimmy Carterin valtuuskunnassa,
 Kevättalvella 2009 Ahtisaari sai 50 000 euroa CMI:n toimintaan,
eihän Mara toimettomana olla osaa.
Maralla oma nimikkokoulut Kuopion Saaristokaupungissa,
Namibiassa ja Sudanissa.
 Ahtisaaren aukio löytyy Katajanokalta,
mielestäni tämäkin tieto välttyi suurelta huomiolta.
Enkä muista puhutun tästäkään,
että Mara kunniatohtoriksi vihittiin,
hänet maailmanrauhan hyväksi tehdystä työstä palkittiin,
Kunniatohtorin arvo on Suomesta, Thaimaasta, Argentiinasta,
Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista.
 Kuopion yliopisto vihki tohtoripromootiossaan Ahtisaaren yhteiskuntatieteiden kunniatohtoriksi hänen maailmanrauhan hyväksi tekemästään työstä. Ahtisaarella on kunniatohtorin arvonimiä Suomen lisäksi Thaimaasta, Argentiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista,
Reservissä hän on saavuttanut kapteenin arvon,
onko hän oikeasti suuri tuntematon?
Ahtisaari tuli presidentiksi politiikan ulkopuolelta,
eikä tahtonut politiikkaan sopeutua.
Kai siksi häntä niin arvosteltiin,
tai, ehkä häntä kadehdittiin?
Mara on altzheimerin tautiin sairastunut,
ja julkisuudesta vetäytynyt.
Hänenkin viimeinen leposijansa Hietaniemen hautausmaa on,
seurassa Rydin, Kekkosen ja Mauno Koiviston.
Eeva Irmeli Hyvärinen syntyi 18.6 1936 Varkaudessa,
en löydä tietoa hänen lapsuudesta enkä sisaruksista.
Hän kuitenkin ylioppilaaksi valmistui,
Historiaa opiskeli.
humanististen tieteiden kandidaatiksi itsensä luki.
Filosofian maisteriksi valmistui,
Kasvatustieteiden kunniatohtoriksikin sukeutui.
(Ennen maisterin sanottiin kandidaatiksi.)
Eeva työskenteli historian opettajana,
ja asuin eripuolilla Suomea.
Hän oli Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkönä,
Lapin kesäylipiston sihteerinä,
Espoon kotiseutusihteerinä,
Helsingin yliopiston harjoittelijana,
ja toimi jsenenä Suomen Kotiseutuliiton valtuuskunnassa.
Eeva Marttiin jo nuorena tutustui,
mutta vasta kolmekymppisenä pari avioitui.
ja Marko-poika heille siunaantui,
Perhe asui pitkiä aikoja Namibiassa,
Eeva toimi myös historioitsijana
eduskunnan rahoittamassa entisiä kansanedustajia koskeneessa tutkimuksessa.
Eeva oli monessa mukana,
kuten voimme seuraavasta todeta:
Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun suurristin,
Ruotsin pohjantähden ritarikunnan suurristin,
Tanskan Danebrogin ritarikunnan suurristin.
Pelastakaa Lapset ry.n kunniapuheenjohtaja,
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kunniajäsen,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton hopeinen Arvo Ylppö-mitalli,
Suomen Kotiseutuliiton kunniajäsen
Tapaseuran Vuoden käyttäytyjä,
Suomen Unifem-yhdistyksen kunniajäsen,
Joensuun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori,
Tiedekeskus Heurekan kunniajäsen.
Eeva näytti mallia Afrikassa,
että nainen voi olla tasa-arvoinen miehensä kanssa.
Viimeisin hänestä löytämäni tieto on,
että Eeva sairastui koronaan,
mitään uutta tietoa ei olekkaan.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

9. Presidentti Koivisto

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 9. presidentti Koivisto.

9. presidentti Koivisto

Mauno Henrik Koivisto syntyi 25.11 1923 Turussa,
hän kuoli 12.5 2017 pääkaupungissa.
Mauno syntymäån aikaan perhe asui pienessä hellahuoneessa,
Turun keskustassa.
Maunon ollessa 10-vuotias,
lienee ollut kolmella lapselle kohtalokas,
heidän äitinsä menehtyi,
ja laivapuuseppä-isä perheineen jotenkin menestyi.
Jo nuorena poikana
Mauno oli kirjakaupan juoksupoikana.
15-vuotiaana hän pääsi apupojaksi telakalle,
siltäkö johtui poliittinen suuntaus vasemmalle?
Toimi talvisodan aikana 16 vuotiaana vapaaehtoisena
kotirintamalla sammutusyksikössä.
Siltä hän lähti varusmiespalvelusta Hyrylään suorittamaan,
puolen vuoden koulutuksen jälkeen siirtyi Lauri Törnin jääkärikomppaniaan,
Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti,
ja jälkeenpäin viisaita sodasta lausahti:
”Kun on ollut mukana pelissä,
missä oma henki on panoksena,
niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä!”
Puumies-nimimerkillä lehteen kirjoitti,
ja satamassa satamakonttorinhoitajana kommunistien ylivaltaa murensi.
Mauno kävi iltaoppikoulua työn ohessa,
opiskeli lukiossa ja Turun yliopistossa,
valmistui filosofian kandidaatiksi ja lisenssiaatiksi,
ja siitä vielä tohtoriksi.
Opiskelujen ohessa
hän oli ahtaajana satamassa.
Työskenteli hetken opettajana
ja ammatinvalinnanohjaajana.
Mauno siirtyi Helsinkiin Työväen Säästöpankin toiseksi johtajaksi,
parin vuoden jälkeen hän nousi pankin toimitusjohtajaksi.
Sosiaalidemokraattisen puolueen hajaannuksen aikana
Mauno ajoi suhteiden solmimista
presidentti Kekkoseen, Neuvostoliittoon ja kommunisteihin,
ja pääsi näin valtakunnan sisäpiireihin.
Valtiovarainministerinä Koivisto sai kritiikkiä osakseen,
Koiviston keskittyessä markan arvon vakauttamiseen.
Hallitusneuvottelijan tehtävät Koivistolle vähän vahingossa tulivat,
kun kokeneempien ehdokkaiden luottamukset sulivat.
Hän nousi nopeasti Suomen suosituimmaksi poliitiikoksi,
koska esiintyi arkisesti ja kansanomaisesti.
Presidentti Kekkonen olisi halunnut Kalevi Sorsan seuraajakseen,
mutta Koiviston huomattiin presidentin tehtäviä tuuranneen
Kekkosen dementtian aikana,
Koivisto oli pääministerinä vallassa.
Hänellä oli näin etulyöntiasema nousta maan presidentiksi,
jota vielä Neuvostoliittokin pönkitti.
Koiviston aikana
vahvistettiin Suomen demokratiaa,
jo pääministerikaudella Koivisto uudistuksia aikaan saa.
uudistettiin rikoslaksia,
aborttil laillistettiin
ja tuotiin keskiolut maitokauppaan.
Manu mielellään taka.alalla pysytteli
ja tilannetta tarkkaili.
Hän tarttui itse ohjaksiin
vasta kun häntä tarvittiin.
Idänänsuhteita aluksi vaali niin,
että hänet Leninin kunniamerkillä palkittiin.
Suomen hakemus Euroopan Unioniin jätettiin,
ja presidentin toimikaudet kahteen kauteen rajattiin.
Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen
ja Euroopan neuvoston jäsen.
Koivisto suhteita länteen lämmitti
ja varovaisuutta idän suhteissa noudatti.
Kekkonen nimitti tehtäviin kavereitaan,
ja Koiviston mielestä tähän muutosta tarvitaan.
Vain kerran
hän antoi periksi sen verran,
että tuki Holkeria pääministeriksi,
ja sekin vain siksi,
että ns. kassakaappisopimus oli paljastunut,
ja siitä Koivisto oli suuttunut.
Tarkoitus kun oli maahan porvarihallitus muodostaa,
ja tämä ei Koivistolle sopinut laisinkaan.
Koivisto maan demokratiaa vahvisti,
ja maan yhtenäisyyteen vaikutti.
Manu joutui usein fundeeraamaan
ja sanansa tarkkaan asettamaan.
Maailma oli muuttumassa,
Neuvostoliitto hajoamassa,
USA.n presidentti oli vaihtunut,
Berliininmuuri oli sortunut,
Balttianmaat olivat itsenäistyneet,
ja suurvaltojen välit olivat kitistyneet.
Koivisto teki lopun Neuvostoliiton Suomen asioihin puuttumisesta,
vaikka ystävän saikin  Mihail Gorbatdovista..
Neuvostoliiton hajoamisen aikana sanottiin irti YYA-sopimus,
sekä Pariisin sopimuksen aserajoitukset.
Hän ajoi Suomen liittymistä Euroopan unioniin,
sopimus Manun presidenttikauden jälkeen ratifioitiin,
tosin samana vuorokauden aikana,
vaikka Ahtisaari olikin jo vallassa.
Manu pelasi vielä lentopalloa,
ikämiesluokasa.
Koiviston isä oli uskovainen,
ja Manu oli saanut uskonnollisen kasvatuksen.
Titteli presidentinkään,
ei voi suojata sairauksilta mitenkään:
Manu altzheimarin tautiin sairastui,
ja lopulta hoitokotiin joutui.
Manu kuoli 93-vuotiaana,
Meilahden sairaalassa.
Hänetkin Hietaniemen hautasusmaalle haudattiin,
ja hänen kunniakseen erilaisia patsaita ja paikkoja nimettiin.
Taimi Tellervo Koivisto,
omaa sukuaan Kankaanranta
syntyi 2.tammikuta 1929 Punkalaitumen kunnassa,
vaikuttaa kai vieläkin pääkaupungissa.
Hänestä löytyy tietoa todella vähän,
joten meidän on tyydyttavä tähän.
Koulumatkaa piti kymmenen kilometriä taivaltaa,
ennenkuin pääsi matkaa bussikyydillä jatkamaan.
Telle luki itsensä ylioppilaaksi,
ja valmistui aikanaan ekonoomiksi.
Miehensä perutuissa tanssiaisissa tapasi,
ja melko nopeasti Manu Tellen kihlasi.
Vain yhden tyttären pari sai,
oli muutto Turusta Helsinkiin syynä kai?
Tellervo sukupuolten tasa-arvoa puolusti,
Suomen Kuvalehdessä pakinoita kirjoitti,
Rouva Koiviston päiväkirjaa julkaisi.
Telle kansanedustajaksi valittiin,
ja eduskuntatyö yhden kauden jälkeen lopetettiin.
Pyrki ja pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon,
oli hänellä kiinnostusta asioiden hoitoon.
Miehensä presidenttikauden aikanaan
Tellervo oli valitsijamiesten ääniharava.
Hän omat luottamustehtävänsä lopetti
kun Manu presidentin tehtävät aloitti.
Telle hyväntekeväisyyteen suuntasit tarmoaan,
etsinnöistä huoimatta, tästä en löydä sanaakaan.
Tellervo kesämökilleen karkasi,
kun presidentinlinnan virallisuutta vierasti.
Hänen huumorintajuaan kehutaan,
ihastutti monia suorasukaisuudellaan.
Manu ja Tellen Inkoon kotinsa Tähtelä
on nyt Asiin ja hänen perheensä käytössä-
Tellervo ensimmäisenä julkisuuden henkilönä mainitaan,
joka suostui masennuksesta ja koulukiusaamisesta puhumaan.
Häntä uskonnonopettaja pappilassa remmillä löi
ja tämä Tellen voimia söi,
Joutui aikuisena käymään terapiassa,
masennustaan hoitamassa.
Silloin vielä Manu häntä tuki,
myöhemmin oli Tellervon huki
tukea sairasta puolisoaan,
joka ei ilman Telleä mennyt edes nukkumaan.
Kirjoittaminen pelasti hänet kotirouvan titteliltä,
oli konsti purkaa tuntoja ja pelasti samalla ties miltä.
Maunon kuoleman jälkeen Tellervo vetäytyi julkisuudesta,
ja viettää nyt eläkepäiviä Helsingissä.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

8. Presidentti Kekkonen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 8. presidentti Kekkonen.

8. presidentti Kekkonen

”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen.Kekkonen,Kekkonen,Kekkonen”
Urho Kaleva Kekkonen syntyi 3.9 1900 Pielavedellä,
hän kuoli 31.8 1986 Helsingissä.
Urho syntyi perheen esikoisena,
siis vanhimpana kolmesta lapsesta.
Asuinpaikkakunta vaihtui useita kertoja,
kuriton ja vallaton poika piti kirjoittamisesta.
Liittyi lukiolaisena suojeluskuntaan
ja joutui näin sisällissotaan.
Johti Haminassa 9 punaisen teloitusta,
suoritti asevelvollisuuden autopataljoonassa,
ja kotiutui kersanttina.
Hänkin lakitiedettä opiskeli
ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi.
Urho oli myös hyvä urheilijana,
Suomen mestari korkeushypyn saralla.
Varatuomarina työskenteli Etsivässä Keskusrikospoliisissa,
jossa Sylvi oli konekirjoittajana kansliassa.
Urho kuului Akateemiseen Karjalaseuraan,
jolla Suur-Suomea tavoitellaan.
Kekkonen toimi Kallion hallituksessa oikeusministerinä,
Cajandrin hallituksessa sisäasiainministerinä.
Suomen Kuvalehteen pakinoita kirjoitti,
niissä Pekka Peitseksi itseään nimitti.
Liittyi rauhanopposition kannattajiin,
josta monet henkilöt nousivat Suomen vaikuttajiin.
Paasikivi nimitti oikeusministerikseen Kekkosen,
ja sai tehtäväkseen sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen.
Suomen Pankin johtukunnan jäsenenä hänet mainitaan,
ja erilaisissa tehtävissä eduskunnassa toimia saa.
jossain lähteessä Kekkonen pyrkyriksikin mainitaan,
mutta siitä en nyt löydä sanaakaan.
Kekkosen valinta presidentiksi merkitsi uuden kauden alkua,
hänen ensimmäisen virkakautensa lopussa
yksikään hänen edeltäjistään ei ollut elossa.
Neuvostoliiton tuella
Kekkonen istui toisella presidenttikaudella.
Myöhemmin hän oli lähes yksivaltainen johtaja,
joka kuitenkin osasi käsitellä Neuvostoliittoa,
ja sai Suomen pidettyä länsimaisena valtiona.
Ulkopolitiikassa Kekkosen apuna
olivat vain Kekkosen valitsemat avustajat,
jotka Urho ulkoministeriöön junaili,
kun lähes diktaattorina maata hallitse.
Kekkonen ajoi Yhdinaseetonta Pohjolaa,
tahtoi Norjan kanssa rajarauhaa lujittaa.
Teki aloitteen Euroopan turvallisuus-ja yhteistyökokouksesta,
tavoitteena välttää YYA-sioimuksen sotilaallisten artiklojen soveltamista.
Kekkonen ilmotti Neuvostoliitolle,
ettei hän jatka presidenttinä, eikä YYA-sopimusta uusita,
jollei Neuvostoliitto tunnusta Suomen puolueettomuutta.
Etyk-kokousta isännöi hän,
loi idän ja lännen väliin tilan lämpimän.
Vaan Neuvostoliittopa ei oikeastaan
meinaakkaan Suomen puolueettomuutta tunnustaa.
Kekkonen uhkaa taas erollaan,
ja tilanteen jälleen rauhoittumaan saa.
Seuraavana vuonna Neuvostoliitto ehdottaa yhteisiä sotaharjoituksia.
joihin Kekkonen ei myökään tahdo suostua.
Kekkonen hiihti, metsästi
ja kalasti,
ja vieraita suhteita harrasti.
Kekkosella oli useita rakastajattaria,
vaikka hän rakastikin vaimoa.
Oli Suomen presidenttinä yli 25-vuoden ajan,
ja sai turvattua maamme pitkän itärajan.
Viimeisellä presidenttikaudellaan
hänen terveytensä alkaa horjumaan,
Hänellä oli muistikatkoksia,
eikä enää valtavaa auktoriteettia.
Kekkonen olisi halunnut pääministeri Koiviston eroavan,
mutta Koiviston nähtiin pääministerinä jatkavan
ja myöhemmin Kekkosen toimikauden lopulla presidentin tehtäviä hoitavan.
Kekkonen kuolee Tamminiemessä
sairaana ja vanhana miehenä.
Hänenkin hautansa on Hietaniemen hautausmaalla.
Sylvi Kekkonen
Sylvia Salome Uino syntyi 12.3 1900 Pieksämäellä,
hän kuoli 2.12 1974 Helsingissä.
Tuohon aikaan oli varsin harvinaista
löytää ylioppilaaksi opiskellutta naista.
Kirkkoherra isän avulla se Sylviltä onnistui,
ja Sylvi ylioppilaaksi valmistui.
Työskenteli Suomen Käsityön Yståvisså,
ja Etsivän Keskuspoliisin kansliassa, missä
Urho Kekkoseen tutustui,
ja myöhemmin pari myös avioitui.
Heille kaksospojat syntyivät,
ja Sylvin työtehtävät silloin jäivät.
Luonteeltaan pidättyväinen, älyllinen ja sisäänpäin kääntyvä Sylvi,
miehensä kiukunpuuskiin rauhallisuutta kylvi.
Hän oli ainoa kriitikko, jota Kekkonen kuunteli,
Sylvin mielipidettä näin arvosti.
Kekkosella ei koskaan ollut ajokorttia,
mutta Sylvipä kävi salaa autokoulua,
ja pääsi Kultarantaan livahtamaan,
tai perheen kesämökkiä katsastamaan.
Sylvi harrasti syvällistä kirjallisuutta,
proosaa ja jotain muuta.
Hän sairasti perinnöllistä nivelreumaa,
eikä muodollisuuksista pitänyt ollenkaan.
Sylvi kuoli Meilahden sairaalassa,
sepelvaltimotaudin takia
heti Joulukuun alussa,
eikä sinä vuonna juhlittu presidentinlinnassa.
Sylvi Hietaniemen hautausmaalle saateltiin
ja vanhempiensa viereen hänet laskettiin.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

7. presidentti Paasikivi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 7. presidentti Paasikivi.

7. presidentti Paasikivi

Jos kerran Paasikivestä puhutaan,
miten Johan Gustaf Hellste`n liittyy koko asiaan?
Johan Hellste`n syntyi 27.11 1870 Kosken kunnassa,
hän kuoli 14. joulukuuta 1956  pääkaupungissa.
Tässä välissä hän vaihtoi nimeään,
ja Johan jäi historian hämärään.
Juho Kusti Paasikivi sen sijaan muistetaan,
ja nyt kerron hänestä hieman tarkempaan:
Nelivuotiaana Juho äitinsä menettää,
kymmenen vuoden päästä kuolema isänkin korjaamaan ennättää.
Iäkäs täti Juhon otti huostaansa,
pojan ollessa vasta 14-vuotias.
Lukioaikana Juho nimensä suomensi,
räiskyvä oli tämän nuorukaisen tempperamentti.
Hänestä kehittyi itsenäinen ja itsepäinen nuorimies,
joka vielä tuolloin tuskin elämänpolkuansa ties`.
Yliopistossa alkoi venäjänkieltä opiskelemaan,
ja toimittaja-matkalle Novgorodiin lähteä saa.
Juho valmistui filosofian kanditaatiksi,
vaihtoi opiskelualaa oikeustieteelliseksi.
Rakastui Anna Forsmaniin,
ja neljän vuoden jälkeen heidät vihittiin.
He saivat kaksi tytärtä ja kaksi poikaa,
voisivatko asiat paremmin ollakkaan?
Juho valmistui molempien oikeuksien tohtoriksi,
ja aikanaan hänet nimettiin Valtionkonttorin ylitirehtööriksi.
Taisteli kunnallisen ja valtiollisen äänioikeusuudistuksen puolesta,
ja suurlakon jälkeen nousi merkittäväksi vaikuttajaksi politiikassa.
Hoiti nykyistä vastaavaa Valtiovarainministeriön tehtävää,
mutta ura lyhyeksi jää.
Venäjän poliittisiin kysymyksiin,
kun Juhon puolue ei voinut sitoutua kaikkiin venäläisten vaatimuksiin.
Erosi politiikasta,
sai paikan, Kansallis-osakepankista,
pankinjohtajana,
mutta politiikassa hänen apuaan tarvitaan neuvonantajana.
Hän oli hyväksymässä torpparien vapautuslakia,
moni ovi sulkeutui voimakkaan tempperamentin takia?
Ainakin paikalta KOP-n johtajan
ja vuoksi vaimon äkillisen kuoleman,
Juho erosi pankista,
pääjohtajan virasta.
Jäi virallisesti eläkkeelle,
mutta kohtalolla oli vielä käyttöä tälle miehelle.
Avioitui uudestaan ,
kun Alli Velveesta uuden emännän saa.
Alli oli taitava tempperamenttista miestään käsittelemään,
Paasikivi muutti diplomaatiksi Ruotsiin suhteita lähentämään.
Joutui pariinkin kertaan Neuvostoliiton kanssa rauhasta sopimaan,
ja hallituksen salailu sai jälleen Paasikiven eroamaan.
Paasikivi osallistui Tukholmassa ja Moskovassa rauhanneuvotteluihin,
suostutteli hallitusta rauhan tielle lähtemään,
ja kohta hänet taas neuvotteluista ulos jätetään.
Kävi kuitenkin niin,
että Paasikiveä taas tarvittiin
tyydyttäviä suhteita naapuriin rakentamaan,
koska hänet Neuvostoliitossa hyvämaineisena rauhanmiehenä tunnetaan.
Hän loi hyvät ja luottamukselliset välit Neuvostoliittoon,
Mannerheimin ero sitoi Paasikiven Suomen kohtaloon.
Paasikivi joutui häntä pääministerinä tuuraamaan,
ja hänet toisellekkin kaudelle presidentiksi valitaan.
Stalin ehdotti suomelle ystävyys,- yhteistyö- ja avunantosopimusta,
Paasikivi piti huolen siitä, että sopimus laadittiin suomalaisten luonnostelman pohjalta.
Paasikiven aikana Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon,
sekä Yhdistyneisiin Kansakuntiin.
Juhon aikana Suomi maksoi sotakorvauksia,
siirtoväki oli saatu asutettua,
ja säännöstelyä oli purettu asteittain,
Paasikivi rauhaa arvosti,
hän myös Rydin kuritushuoneesta armahti.
Suomen kehitys hyvinvointivaltioksi näin vauhtia sai.
Presidenttikauden jälkeen Paasikivi muistelmiaan kirjoittaa,
mutta ne eivät hänen toimestaan
saapuneet luettavaksi milloinkaan.
Sydänkohtaus Juhon hautaan vei,
ja presidentin eläkettä hän pitkään nauttinut ei.
Hietaniemen hautausmaalla
lepää hänkin mullan alla.
Alli Amanda Valve,
tunnetaan paremmin Alli Paasikivenä.
Hän syntyi 19.11 1879 Kärkölässä,
kuoli 13.7 1960 Helsingissä.
Koulu jäi kesken 7-luokalla.
kun näyttelemisen halu oli valtava.
Hänkin toimi Kansallis-Osake-Pankin työntekijänä,
meni naimisiin yli viisikymppisenä.
Alli toimi miehensä sihteerinä,
availi esim. presidentin kirjeitä.
Alli vastaili puhelimeen,
hän päätti, mikä puhelu presidentille etenee.
Alli-täti oli myös Lastentautien Tutkimussäätiön perustajajäsen,
Alli oli hyvä matematiikassa,
ja organisointitaidossa.
Syytä Allin myöhäiseen avioitumiseen ei oikein tiedetä,
liekö syynä ollut halu omista asioistaan määrätä?
Avioituessaan naiset menettivät täysivaltaisuuden,
Alli ilmeisesti halusi suunnan uuden.
Hän oli näyttävä nainen,
tarmokas ja eturivin taustavaikuttaja.
Hoiti talouden,
ja monen säätiön, oli itsellinen.
Hän suojeli varsinkin lapsia,
ja tuki myös sotasokeita.
Hänet monen säätiön kunniapuheenjohtajaksi nimettiin.
Kielitaitoisena ja näyttävänä
Alli oli elementissään.
Paasikivi itse myhäili taka-alalla,
kun vaimo sai tilannetta hallita.
Hän mielellään pukeutui näyttävästi ,
ja hoiti tilanteet päättävästi.
Kuoleman syytä en löytänyt,
mutta mainitaan,
että pitkään jatkunut sairaus Allin uuvuttaa.
ja hänet miehensä viereen haudataan.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

5. presidentti Ryti

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 5. presidentti Ryti.

5. presidentti Ryti

Risto Ryti
Kun Kallio joutui presidentin tehtävistä luopumaan,
uusi presidentti tarvitaan.
Risto Ryti tilalle nimitetään,
mutta ensin hieman taustaa käsitellään:
Risto Heikki Ryti syntyi 3. helmikuuta 1889 Huittisissa,
hän kuoli 1956  pääkaupungissa.
11-lapsisen perheen neljäntenä lapsena,
koti tunnettiin varsinaisena suurtilana.
Ristoa maatyöt eivät juuri kiinnostaneet,
muut perheen pojat taas eivät samoin kirjoista nauttineet,
Risto olikin pojista ainoa,
joka valmistui ylioppilaaksi,
häntä luonnehditaan velvollisuuden tuntoiseksi, kunnianhimoiseksi ja sisukkaaksi.
Ylemmän lainopillisen tutkinnon suoritti kolmessa vuodessa,
suoritti lainopin kandidaatin tutkinnon
ja sai varatuomarin arvon.
Valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi,
opiskeli Oxfordissa merioikeutta,
mutta opinnot katkesivat maailmansodan syttymiseen,
matkalla Riston tiedetään ystävänsä sisareen rakastuneen.
Pari vuotta myöhemmin nuoripari vihittiin,
ja seurustelu päättyi papin aameniin.
Vaimonsa Gerdan kanssa meni ystävänsä syntymäpäivää juhlistamaan,
venäläiset tulivat heitä junaan ahtaamaan,
syntyneessä sekasorrossa yksi matruuseista ampui Kordelinin,
ja hänen testamenttinsa mukaan Ryti perusti yleisen Edistys-ja sivistysrahaston.
Ryti toimi kahdessa hallituksessa valtiovarainministerinä,
hoiti siellä talous-ja menoarviokäytöntöä,
ja sai sen tasapainottumaan,
ja tapaus johti Suomen pankin hallintaan.
Pääministeriksi Ryti ei tahtonut laisinkaan,
mutta Kallion painostus sai hänet taipumaan.
Kun Kallio ei perehtynyt ulkopolitiikkaan,
joutuivat Ryti ja Tanner sitä hoitamaan.
Kallion kuollessa
oli Ryti pääministerin virassa.
Hänestä tuli virkaatekevä presidentti,
eikä päivääkään ollut puolustusvoimien ylipäällikkönä,
koska Kallio oli pyytänyt siihen tehtävään Mannerheimia.
Ryti erosi presidentin tehtävistä terveyssyihin vedoten,
mutta liittoutuneiden mielestä Ryti oli sotaan syyllinen.
Hänet 10-vuodeksi kuritushuoneeseen tuomitaan,
mutta kolmen vuoden jälkeen hänet armahdetaan.
Terveys oli kuitenkin jo mennyt,
eikä Ryti enää selvinnyt,
Hän kuoli 67-vuotiaana,
hautajaisia pidettiin itsenäisenä surujuhlana.
Hietaniemen hautausmaalle hänet haudattiin,
ja viimeinkin rauhaan hänet päästettiin.
Gerda Paula Ryti (o.s. Serlachius, syntyi 11. lokakuuta 1886 Viipurissa,
kuoli 8. syyskuuta 1984 pääkaupungissa.
Gerda kävi ruotsinkielistä tyttökoulua,
opiskeli saksaa, taidehistoriaa ja kirjallisuutta,
Myöhemmin opiskeli vielä Lontoossa englantia,
kielitaito oli myöhemmin valttia.
Kolme lasta synnytti,
konttoristin hommat lopetti
ennen lasten syntymää,
liekö perhe kiinnostanut työtä enempää?
Gerda tunnettiin vastuuntuntoisena maan ensimmäisenä naisena,
joka tuki maataan ja miestään vaikeina vuosina,
Hänet tunnettiin hiljaisena ja uskonnollisena,
piti monta radiopuhetta sota-aikana.
Gerda kaksi murhaa näki,
jyrkkä oli Suomen alkuaikojen mäki.
Gerda oli myös silloin paikalla,
kun Kallion piti kotiin junalla lähteä.
Toisin kävi,
Gerda Kallion kuolevan näki.
Hän oli selväkuuloinen,
henkimaailman viesti oli hänelle luonnollinen.
Gerda oli leskenä 28 vuotta.
Hän oli kuollessaan 98-vuotias,
Gerda miehensä viereen haudattiin,
Hietaniemen hautausmaalle hänetkin saatettiin.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

4. presidentti Kallio

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 4. presidentti Kallio.

4. presidentti Kallio

Gustaf Kalliokangas, ei kerro mitään kenellekkään,
miten hänet Suomen historiaan liitetään?
Hänet paremmin Kyösti Kalliona tunnetaan,
ja aivan varmasti kallion lujuutta tarvitaan,
johtamaan maata talvisodan aikana,
tai neuvottelemaan välirauhan aikana.
Kallio syntyi 10.4.1873 Ylivieskassa,
kuoli 14.12.1940 junanvaunussa,
kotimatkalla, presidentin toimesta luovuttuaan,
mutta ensin muuta historiaa.
Kallio oli presidenteistä ainoa,
jolla ei ollut minkäänlaista tutkintoa.
Hän oli maatalon poika,
suurtilallinen, joka
osti maata, raivasi metsää ja uutta peltoa,
maatalon töihin polte oli valtava.
Vielä presidenttiaikana
piti tilansa hoidon omassa hallussa.
Hoiti säästöpankin kirjanpidon,
osallistui kunnaallispolitiikkaan,
ja myöhemmin valtion politiikkaan.
Hän vastusti Venäjän kutsuntoja,
ja osallistui karkotettujen suomalaisten kokoukseen Ruotsissa.
Kallio johti Suomea pääministerinä,
ja toimi hän myös maatalousministerinä.
Sisällissodan aikana
Kallio pysyi tiukasti Stadissa.
Sodan jälkeen hän matkusti takaisin Nivalaan,
yhtenäisyyttä korostamaan.
Tätä puhetta pidetään yhtenä Suomen parhaista,
eikä sitä löydy mistään dokumenteista.
Kallio esitteli eduskunnassa torppareiden vapautuslain.
mutta laki sisällissodan jalkoihin jäi vain,
sodan jälkeen se kyllä hyväksyttiin,
Kallio suhtautui kriittisesti Itä-Karjalaan kohdistuviin heimosotiin.
Eduskunnan puhemiehenä
hän toimi 15 valtiopäivillä,
kolmesti maatalousministerinä,
neljästi pääministerinä,
toimi puolustus-ja kulkulaitosministerinä.
Hänet myös Suomen Pankin johtajaksi valittiin,
ja pulavuosina sen seuraukset kai stressinä havaittiin.
1937 hänet presidentiksi valittiin
maalaisliiton ja SDP:n tuella,
valinta huomioitiin myös Neuvostoliitossa,
sieltä sähke lähetettiin,
ja presidenttiä sillä onniteltiin.
Kallio tunnettiin rehtinä miehenä,
joka halusi pitää Suomen itsenäisenä.
Oli aina valmis muita auttamaan,
ja teki useita matkoja ympäri Suomenmaan.
Näihin matkoihin usein Kaisakin osallistui,
ja näin presidenttiparin suosio vahvistui.
Ulkomailla Kallio kävi vain Ruotsissa,
pohjoismaista apua sotaan toivomassa.
Viron presidentti kävi Suomessa
ainoana ulkomaisena vieraana.
Talvisodan jälkeen Kallio parahti:
”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tälläisen paperin allekirjoittamaan!”
Sodan jälkeen hän keskittyi kansaa rohkaisemaan
ja maata jälleen rakentamaan.
Hän näytti itse esimerkkiä evakoiden asuttamiseen,
ja antoi osan tilastaan heidän omakseen.
Kallio pyysi eroa presidentin virasta terveytensä takia,
kotiinlähtö oli ilmeistesti hänelle kovinkin makia,
mutta sitä hän ei nähnyt enää milloinkaan,
vaan kunniapartiota rautatieasemalla tarkastaessaan
Porilaisten marssia soitettaessa
hän adjutanttinsa käsivarsille tuupertui,
toinen lähden kertoo hänen kuolleen junassa,
toinen sano hänen kuolleen lähtöjuhlallisuuksissa.
Katariina (Kaisa) Kallio (o.s Nivala; syntyi 28. toukokuuta 1878 Nivalassa
kuoli – 24. marraskuuta 1954 myöskin Nivalassa.
Hänkin oli maatalon tyttö,
sisaruksista en löydä sanaakaan,
vain kerran sisaruksista mainitaan.
Kaisa Kyösti Kallion nai
ja liitosta kuusi lasta sai.
Hoiti kodin tunnollisesti,
ja vastuullinen oli myös Maan äidin pesti.
Hoiti edustustehtäviä huolella,
tahtoi varsinkin naisia suojella.
Talvisodan aikana
Kaisa kiersi sairaaloissa ja siirtoväen luona,
rohkaisten
ja toivoa tuoden.
Omasta tyylistään ja tavoistaan
hän ei ollut valmis luopumaan.
Asennutti presidentinlinnaan kangaspuut.
jolla syntyivät matot ja monet tekstiilit muut.
Näistä osa on edelleen linnassa,
vieläkin käytössä erityistilanteissa.
60-vuotislahjaksi saamilla rahoillaan,
hän Kaisankodin perusti
uupuneille
ja masentuneille,
rauhaa ja lepoa kaipaaville naisille.
Miehensä kuoleman jälkeen takaisin Nivalaan matkusti,
tavallista elämää jatkamaan.
Kaisa oli tunnetusti uskonnollinen,
rohkea ja tunnollinen.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

3. presidentti Svinhufvud

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 3. presidentti Svinhufvud.

3. presidentti Svinhufvud

Pehr Evind (P. E.) Svinhufvud
Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä,
moni lapsi olisi luovuttanut vähemmällä.
Pojan ollessa 2-vuotiassä isä hukkui,
ja tuonen käki uudestaan kukkui,
kun poikaa huoltanut isoisä ampui itsensä,
äiti elätti Helsingissä konttoristina perheensä.
Svinhufvud kovasti isänmaallisena tunnettiin,
ja joutui usein venäläisten hampaisiin.
Oikeuden tuomarina
ajoi suomalaisten etuja.
Venäläiset hänet erottivat,
vaan Svinhufvud ei suostunut eroamaan,
joten hänet Siperiaan karkotetaan.
Siellä metsästeli, kalasti ja kirjoitti,
mitä lienee suunnitteli
ja vaimo kävi miestään katsomassa kolmekertaa,
oli Ellenilläkin rohkeutta sen vertaa.
Kun Venäjän vallankumous toteutettiin,
Svinhufvud luonnollisesti vapautettiin.
Tai oikeastaan,
meni Svinhufvud vangitsijoilleen ilmoittamaan:
”Minä lähden nyt kotiin!”.
Helsingin rautatieasemalla
häntä juhlittiin sankarina.
Senaatin johtajana
hän antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen,
4.12 1917,
ja 6.12 eduskunta hyväksyi sen.
Svinhufvud lähti Venäjältä tunnustusta itsenäisyydelle hakemaan,
ja sen jälkeen itsenäisyyden hyväksyivät muutkin maat.
Hänkin valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja myöhemmin myös maisteriksi.
Pääaine oli kuitenkin lakiopinnoissa.
Kaksi sortokautta hän näki,
samoin sen, kuinka veljeään vastaan nousi väki.
Joutui Svinhufvud jäänmurtaja Tarmolla pakenemaan,
sisällissotaa, kohti Tallinnaa.
Pariinkin otteeseen
kerrotaan hänen sotavankeja armahtaneen.
Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana,
Svinhufvud esiintyi kansalle myhäilevänä ikämiesampujana,
vaikka olikin politiikassa suora ja jyrkkä.
Tätä ominaisuutta tarvittiin,
kun Mäntsälän kapina tukahdutettiin.
Walt Street pörssiromahduksen aikana
oli täälläkin työttömyys vaivana.
Myös kumosi hän kieltolain,
tämänkin hänestä lukea sain.
Poliittinen kulmakivi oli Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen,
vaikka ulkopolitiikan hoitamisen jättikin ministereilleen.
Yhtään virallista valtiovierailua hän ei tehnyt,
mutta suhteita varsinkin Ruotsiin ja Viroon hän on ylläpitänyt.
Svinhufvud sai läksiäislahjakseen auton,
ja kun oli kortiton,
hän ilmoittautui Lappeenrannan autokouluun.
luokkansa vanhimpana oppilaana,
75-vuotiaana.
Ukko-Pekka kuoli kotonaan,
ja siunattiin Luumäen kirkossa.
Ellen oli myös tuomari
ja senaattori.
Kuusi lasta synnytti,
miehensä Siperian karkotuksen ajaksi kotinsa täysihoitolaksi muutti.
Kävi miestään Siperiassa katsomassa,
hoiti Kotkaniemessä puutarhaansa,
kasvatti kanoja ja lampaita,
ilman sarvia ja hampaita,
montako tuntia hänen vuorokaudessaan oli?
Presidentin linnassa
hän tarjoili kakkua mantelipohjaista,
ja kreemistä kahvin makuista.
Vaikka hän ei kakkua valmistanutkaan,
se hänen nimellään tunnetaan.
Ellen kuoli sodan jälkeen, vasta 50-luvulla,
Luumäellä, Kotkaniemessä.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

6. presidentti Mannerheim

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 6. presidentti Mannerheim.

6. presidentti Mannerheim

Hieman lisää Mannerheimista:
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 4.6 Askaisessa,
hän palveli Venäjän puolustusvoimissa,
osallistui Venäjän ja Japanin sotaan.
Mannerheimin isä vararikkoon ajautui
ja rakastajattarensa kanssa Ranskaan rantautui.
Hänen äitinsä kuoli sydänkohtaukseen
ja Mannerheimin tiedetään jo nuorena kadettikouluun pyrkineen.
Hänet erotettiin Haminan kadettikoulusta,
ja häntä rangaistiin kurittomuudesta.
Hän opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi,
ja pääsi Venäjän kadettikouluun ratsastajaksi.
Mannerheim avioitui varakkaan venäläisen perijättären kanssa,
tämä ratkaisi Mannerheimin taloudelliset ongelmat.
Avioliitto ei kestänyt pitkään,
liekö syynä ollut Mannerheimin työajat?
Hän hankki armeijalle ja hoville hevosia,
ja matkusti näin ympäri Euroopan eriosia.
Mannerheim yleni Venäjällä,
palkittiin useammalla arvonimellä,
vaan kun Venäjällä vallankumous toteutettiin,
Mannerheim sotaväestä erotettiin.
Mannerheim vastusti sisällissodan aikana
ulkomaisten sotavoimien käyttöä.
Apua kuitenkin Saksalta pyydettiin
ja Mannerheim jälleen syrjäytettiin.
Toisen maailmansodan syttyessä hänet taas päälliköksi pyydettiin,
Venäjän tuntemusta varmasti nyt tarvittiin.
Hänestä tuli Suomen kuudes presidentti 1944,
1945 Mannerheimillä todettiin mahahaava,
ja tilanne oli leikkaukseen johtava.
Hän erosi presidentin tehtävistä,
ja vietti loppuelämänsä Sveitsissä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton ehti kuitenkin perustaa,
tekevänä miehenä myöskin paljon aikaan saa.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

2. presidentti Relander

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 2. presidentti Relander

2. presidentti Relander

Lauri Kristian Relander syntyi 31.5.1883 Laatokan rannalla,
Kurkijoen kunnassa.
Hänkin suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan,
ryhtyi maanviljelyskemiaa ja maataloutta opiskelemaan.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
myöhemmin myös maisteriksi.
Hänen oppejaan kuitenkin kritisoitiin,
ja näin hänet yliopistosta sivuutettiin.
Relander siirtyi politiikkaan,
ja Viipurin maaherrana häntä tarvitaan.
Maalaispuolueella oli miehelle käyttöä,
jonka kielitaidosta, esiintymiskyvystä ja korkeasta koulutuksesta oli näyttöä.
Kun Ståhlberg kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle,
päätyi Relander nuoren valtion toiseksi presidentiksi.
Virkaan astuessaan Relander oli 41-vuotias,
oikeastaan hän oli aika onnekas.
Häntä paljon arvosteltiin,
Ståhlbergiin verrattiin.
Miehet olivat samasta puolueesta,
mutta erimielisiä lähes kaikesta.
Relander herkästi mielensä pahoitti,
kansa ja ulkomaat hänen esiintymistaitoaan arvosti.
Kaikki pääministerit olivat häntä vanhempia,
ja politikot olivat myös keskenään riitaisia.
Relander otti tavakseen hyvien ulkosuhteiden luomisen,
”Reissu-Lasse” esiintyi ulkomailla edukseen.
Vain viisi matkaa hän matkusti
ja Suomea näin edusti.
Hän suhtautui uskontoon vakavuudella,
vaikeina hetkinä suhtautui suurella hartaudella.
Korkeimman opastukseen,
osallistui hän myös usein Jumalanpalvelukseen.
Hänen puolisonsa Signe Relander, oli edustava näky puolisonsa rinnalla,
kotimaassa ja ulkomaan matkoilla.
Signe käsitti roolinsa olevan vain edustaa,
politiikkaan hän ei puuttunut ollenkaan.
Relanderin kuoleman jälkeen Signellä oli taloudellisesti vaikeaa,
koska puolisolle ei annettu eläkettä laisinkaan.
Hänen lastensa ansiosta Signe sai pienen eläkkeen,
ja kerrotaan hänen suuresti lapsenlapsistansa iloineen.

Ulla-Maija Mantere

Julkaistu

1. presidentti Ståhlberg

1. presidentti Ståhlberg

Kaarlo Juho Ståhlberg oli Suomen ensimmäinen presidentti.
Hänen koko lapsuusperheensä oli suomenmielinen,
kuten myöskin suomenkielinen.
Ståhlberg syntyi 1865 Suomussalmella.
Yksityiskoulussa
Kaarlo oli mallioppilas.
Hän peitti änkytyksensä muodollisuuteen,
tämä taito johti vielä moneen mahdollisuuteen.
Hän opiskeli Helsingissä lakia,
ja vielä vanhanakin häneltä kysyttiin neuvoa tämän takia.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja molempien oikeuksien tohtoriksi.
Opintojen päätyttyä Ståhlberg meni naimisiin,
mutta vaimo Hedvig alle 50-v. hautaan saatettiin.
Kuuden lapsen yksinhuoltajana,
ei varmasti ollut helppoa.
Hallitusmuodon valmistelu oli hänen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä,
toki paljon muutakin oli vielä jäljellä.
Ståhlberg ei halunnut presidentiksi,
mutta hänet saatiin ylipuhutuksi.
Presidenttiaika oli vaikeaa,
sisällissodan jälkeen yhtenäistä maata rakentaa.
Hallitukset olivat lyhytikäisiä,
eikä maassa oikein ollut yhtenäistä lakia.
Toisena presidenttivuotenaan
Ståhlberg uuden rakkauden saa,
ja Ester Hållströmistä tuli valtion ensimmäinen presidentin vaimo,
jonka perustama Pelastakaa Lapset ry on,
tosin silloin toisella nimellä.
Koteja kodittomille lapsille,
Ester loi myös mallin monille linnan tavoille.
Hän pehmensi miehensä jylhää olemusta,
opettajana ja kirjailijana nautti arvostusta.
Tosin miehensä lapset häntä aluksi kovin kritisoivat,
ja jälkeenpäin käytöstään kohtuuttomaksi nimittää voivat.
Uskonto oli tärkeää Esterille,
ja varmasti nuoren valtion tulevaisuudelle.

Ulla-Maija Mantere