Rakkaus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Rakkaus.

Rakkaus

Mitä rakkaus on?
Ei sitä voi selittää.
Se näkyy silmissä pienten lasten,
löydät sen niityltä, aamukasteen.
Löydät sen hymystä vanhusten,
jotka katsovat toisiaan hellien.
Joskus sen armaani kertovan kuulen,
toisinaan tuulen sen kuiskaavan luulen.
Rakkaus löytyy väreistä sateenkaaren,
tai rauhasta turvaisan saaren.
Rakkaus on voima suuri,
ei sitä estä edes Kiinanmuuri.
Rakkaus auringon lailla lämmittää,
eikä missään piiloon jää.

Ulla-Maija Mantere

Oma ystävä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä Oma ystävä -runolla toivotamme hyvää ystävänpäivää!

Oma ystävä

Ystävää
ei saa jättää,
ei milloinkaan,
vaikka uhkaisi sata pandemiaa.
Pidetään yhdessä huolta toisistamme,
itsestämme ja luonnostamme,
niin kaikki muukin luontuu ajallaan,
kaikki järjestyy tavallaan.
Nyt vain keskitytään jaksamaan,
toisille voimaa antamaan.
Ja voimaahan saa,
sitä on metsä aivan pullollaan.
Ja mainittavahan on myös pieni juhla:
nyt vuosi on tehty puroa tätä,
emmekä vieläkään teitä rauhaan jätä.

Ulla-Maija Mantere

Hiirihaukka

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hiirihaukka.

Hiirihaukka

Vaarantunut laji – hiirihaukka,
lähes uhanalainen, raukka.
Etsii turhaan pesäpuuta,
vanhaa tukevaa kuusta,
talousmetsät eivät kelpaa,
vanhan pesäpuun hiirihaukalle olemme velkaa.
Varsinkin alalaji itäinen
on kokenut lähes romahduksen.
Vaan vanhan kuusen mistä löydän?
Urbaanimpana lintuna kanahaukka putsaa pöydän.

Ulla-Maija Mantere

Runeberg

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä Runeberg -runolla toivotamme hyvää Runebergin päivää!

Runeberg

Harvinaista miestä alettiin juhlistaa
jo hänen elinaikanaan,
ja tämä mies oli
Johan Ludvig Runeberg
Hän oli runoilija, toimittaja,
pappi, professori ja opettaja.
Hänet kansallisrunoilijana mainitaan,
emmekä unohda myöskään vaimoaan Fredrikaa,
joka oli hänkin kirjailija.
J L Runeberg oli luomassa suomalaisista kulttuurikansaa,
moraalista selkärankaa
toi vänrikki Stool tarinoissaan,
joissa Runeberg loi ihannekuvan kansasta ja luonnosta.
Hän syntyi Pietarsaaressa,
ja kuoli Porvoon kaupungissa.

Ulla-Maija Mantere

Kiitollinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kiitollinen.

Kiitollinen

Olen niin kiitollinen,
kun pysähdyn huomaamaan kaikki aiheet sen.
Saan ruuan jokapäiväisen,
vaatteita, palelemaan joudu en,
on koti lämmin mulla,
on sinne aina turvallista tulla.
Oma perhe, rakkaat,
muistot, jotka mukaani pakkaan
vaikka matka olisi kuinka pitkä,
on vain paikkoja, mitkä
vielä pitää nähdä ja kuvata,
voin sen teille silti luvata,
runoja kirjoitan ja myös siitä kiitän,
illalla kädet yhteen liitän.
Kiitän siitä, että meillä on rauha,
toivon, etteivät missään aseet pauha.

Ulla-Maija Mantere

Lehmä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Lehmä.

Lehmä

Usein sanotaan:
”jos lehmät lentäisi!”
Siispä mietitäänpä hieman tarkempaa,
mitä se oikeasti tarkoittaa.
Lehmä on noin kaksisataa kiloinen,
valtavasti ruokaa mahtuu elimistöön sen,
ja kun lehmä taivaalta ulostaa,
on alapuolella ikävä tallustaa.
Tai jos sille tule pissahätä,
älä pyykkiä narulle kuivumaan jätä.
Mitä sitten tapahtuu, kun läjä tuulilasiin putoaa,
auttaako pyyhkijät silloin ollenkaan?
Näkökyky täysin katoaa,
vauhtia ei ajoissa lasketuksi saa.
Tässä voi käydä huonosti.
Miten lypsetään lentävä lehmä,
silloin kun se on pellolla heinää märehtivä?
Onneksi lehmät ovat pellollaan,
ihan oikealla paikallaan.
Välillä vain mielikuvitus karkaa
kaikkea hassua kuvittelemaan.

Ulla-Maija Mantere

Alzheimer

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Altzheimer.

Alzheimer

Alzheimerin tauti,
ei kai kukaan siitä nauti.
Hitaasti se etenee,
ei siis huomaamista helpoksi tee.
Dementiasairauksiin liitetään,
omaishoitajaa tuskin koskaan kiitetään,
vaikka hän joutuu tässä kaikkein rankimmalle,
moni koettaa lakaista ongelman maton alle.
Vaan tautiin ei ole lääkettä ollenkaan,
eikä potilas hahmota enää maailmaa.
Pää sisältää ”spekettia”.
Eikä mikään piuha enää toistaan kosketa.
Koita tässä itsesi koossa pitää,
vaikka toisenlaisiakin ajatuksia päässä itää,
huutaminen ei auta ollenkaan,
saa potilaan vain vieläkin enemmän sekoamaan.
Siis toimi itse harkiten,
löydät potilaan hymystä kiitoksen.

Ulla-Maija Mantere

Kukin

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kukin.

Kukin

”Jokaisen elämä on tärkeä!”
Näissä Lavin sanoissa on paljonkin järkeä.
Kukin määrätkööt itse omasta kehostaan,
ei siihen ilman lupaa koskea saa.
Kukin määrittäkööt itse omat rajansa,
hoitakoon itse oman tonttinsa.
Kukin kantakoon vastuun omista sanoistaan,
aivan kuten lain edessä myös teoistaan.
Kukin meistä voi toisen mielipidettä kunnioittaa,
toisen sanoilla kaataa, tai pilviin nostaa.
Kukin pitäkööt liiat mölyt sisällään,
lopulta negatiivisuudella satuttaa myös itseään.

Ulla-Maija Mantere

Pyrriäinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pyrriäinen.

Pyrriäinen

Pyrriäinen,
pyöriäinen,
kohta koira sitä muistuttaa,
jos ei ruokahalua hillittyä saa.
Kuulee jääkaapinoven varmasti,
jokaisen pienen rapsahduksen tarkasti.
Vaan koulutuskentällä ei sanaakaan,
ihan kun korvia ei olisi ollenkaan.
Ruokapöytää kyllä päivystää,
”eikö muruakaan minulle jää?”
Vaan käännäppä selkäsi ,
missähän lienee koirasi?
Muka oravia tässä tarkkailen,
ohimennen pöytää silmäilen,
onhan minunkin syötävä
ja hellittävä vatsaa tätä.

Ulla-Maija Mantere