Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan merestä.
Meri
Meri:
aina se säväyttää,
niin paljon siitä piiloon jää.
Joskus meri raivoaa,
vaahtopäänä aaltoa kuljettaa.
Sortuu rantaveteen aalto pärskähtäen,
sitä rannalta rauhassa katselen.
Meri minua rauhoittaa,
katsella, kuinka tuuli kunnolla puhaltaa.
Silloin taivaskin on harmaa.
Toisinaan meri on kirkkaan sininen,
huolettomana katselen aaltoja sen,
jotka hiljaa rantaan lipuvat,
nuo aallot uljaat, mahtavat.
Meri minulle kertoo salaisuuden,
ikivanhan, ehkä uuden.
Harvoin kiirehdin pois luota sen,
kuin ystävää, kaipaan myös luokse sen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aiheesta miten minusta tuli henkinen.
Miten minusta tuli henkinen?
Aikoinaan,
kun jalkani leikattiin,
oli aikaa filosofisiin ajatuksiin:
Onko totta, että asiat ovat näin,
vai voiko se olla toisinpäin?
Kotona käsitys oli lähinnä pakanallinen,
kaikkea muuta huijaukseksi väittäen.
Vai, onko se totta kuitenkin,
tätä ajatusta mielessäni pyöritin.
Jokainen kokee asiat tavallaan,
minun asiani ovat jo mallillaan.
Kehoni on kyllä fyysinen,
mutta ajatukseni melkolailla henkinen.
Saarnaamaan?
Tuskin alan milloinkaan?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aamutähdestä.
Aamutähti
Aamulla aikaisin
terassille astelin,
tähtitaivasta katselin.
Silloin aamutähti
minua johdattamaan lähti.
Se loisti päällä metsien,
kirkkaana hohti päällä vuorien,
Näin matkalla outoa väkeä,
enkä nyt tarkoita käkeä,
vaan monenlaista mönkiää,
jotka arjessa monesti huomaamatta jää.
Tähti pysähtyi outoon paikkaan,
millaista ei koe päällä maan.
Oli erilaista haltijaa,
saunatonttua kerrassaan.
Enkeleitä tuhansittain
iloitsemassa nähdä sain.
keijut siellä karkeloi,
harppu juhlatunnelmaa soi.
Koko taivaallinen kansa
huvitteli musiikin kanssa.
Olihan siellä tietenkin myös yksisarvisten joukko,
ja lohikäärmeellä oma suojainen loukko.
Nekin musiikista nauttivat,
hilpeät olivat tunnelmat.
Mestarit hymyssäsuin siellä
olivat tietysti paikalla vielä.
Juhlan kyllä tunnistin,
mutta syytä vielä arvailin.
Keiju sen kuiskasi korvaani,
nyt on tullut minun vuoroni
tutustua heihin paremmin,
näin saan tunteen varmemman.
Siispä liityin juhlaan minäkin,
ehkä huomenna jo liityt sinäkin?
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan teestä.
Teeleidi
Teetä, tuoksuvaa,
arjen hetkeksi unohtaa saa.
Löytyy montaa erilaista,
monista kaukaisista maista.
Oppia on haettu kaukaa,
vihdoin jotain jo oivaltaa,
mikä tee mihinkin vaivan auttaa,
mistä parheen rentouden saa.
Miten käsittelen veen,
mitä tarjota kanssa teen,
onko se suolaista vai makeaa,
raakakakkua maistuvaa,
vai gluteenitonta aivan,
toivottavasti maksaa poikkeamisen vaivan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan rakkaudesta.
Rakkaus
Rakkaus,
vain oman perheen välinen,
vai universuminen laajuinen?
Minä haluan sen laajemman,
kaikkea koskettavan,
pelotonta ja elävää,
ja niin kauan kestävää.
Tahdon tuntea valon loistavan,
tietää sydämeni aukeavan.
Kokea rakkauden kaiken voittavan,
haluan syliini koko maailman.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa toivotetaan hyvää naistenpäivää.
Naistenpäivä
Naistenpäivä,
ei mikään turhanaikainen,
vaan kaikkivoipainen.
Nykypäivän nainen
on kaunis, lempeä, suvaitsevainen.
Hän osaa kyllä lohduttaa,
hän edelleenkin kannustaa.
Mutta hän tuntee myös oman arvonsa,
tietää omat rajansa.
Tuntee oman voimansa.
Hän kulkee pystyssä pää,
eikä toisten varjoon jää.
Hän on tarvittaessa joustava,
hän on siis mainio johtaja.
Nainen tietää, että hallita voi lempeydellä,
ystävyydellä ja hellyydellä.
Nainen,
uudenlainen,
päättäessäsi niin
pystyt valtaviin suorituksiin.
Hyvää naistenpäivää kaikille
voimaantuneille naisille!
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Aiheena on valoraita.
Raita
Sormet näppäimistölle laita,
onkohan tämä tie kaita?
Taas kaatuu yksi raja-aita.
Ei tarvitse olla saita
eikä omistaa paljoa maita,
vain pieni säde, valoraita,
sen voima kasvoille taita,
pue päällesi uusi paita
anna sen hymynä loistaa,
näin pienellä voi jonkun murheet poistaa.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan masennuksesta.
Pimeää
Kun meillä päällisin puolin on kaikki hyvin,
onko yksittäisen ihmisen hätä kaikkein syvin?
Olemmeko unohtaneet heikoimmat yksilöt.
kaikkein haavoittuvimmat henkilöt?
Vahvoilla tuskin on hätää,
mutta onko systeemissä sittenkin jotain mätää,
kun aina ei apua saa,
vaikka kuinka koettaa.
Ja jos oikein masentaa.
Ei silloin jaksa koettaakkaan.
Kuka silloin välittää
kun on ympärillä pelkkää pimeää?
Ulla-Maija Mantere
Tällä kertaa Tuomo juttelee ja Ulla-Maija satuilee.
Arki arkki
Oli ihan tavallinen keskiviikko,
siis ihan arkipäivä.
Kaisa keitteli aamupalaa
ja kattoi pöytään arkikupit,
leivälle tietenkin arkijuustoa,
ja sitten arkivaatteet päälle,
olihan tavallinen arki.
Töissä toimistossa
pyöritellään paperiarkkia
niitä kopioidaan ja arkistoidaan,
niihin myöhemmin palata voidaan
Illalla palataan omaan taloon,
jonka suunnitteli arkkitehti,
siinäkin kääntyi jokunen lehti,
Vihdoin perheelle tehdään arkiruokaa.
Mutta kuinka sattuikaan
pikkupoika kätensä polttamaan.
Siitä sitten lääkäriin,
vaan eihän se niin helppoa ollutkaan,
koska oli jo arki-ilta.
Vihdoin saapui paikalle arkkiatri.
Joka totesi, että tarpeeton on katetri,
palovamma paranee kyllä aikanaan,
”Pyydä herkkuja parempaa mieltä antamaan”.
Ja taas arkkitehdin suunnittelemaan taloon takaisin,
mielelläni tämän kokemuksen jonkun kanssa jakaisin.
Mietti poika väsyneenä.
”Äiti, mikä on arkkienkeli?”
”Arkkienkeli suojelee sinun untasi..Hyvää yötä.”
”No, mikä sitten on arkkipiispa?”
”Eräänlainen pappien esimies, hyvää yötä!”
Yöllä satoi kaatamalla,
tuli äidille mieleen Nooan arkki
ja arkkivihollinen,
mikä sai aikaan vedenpaisumuksen?
Kaiken tään pohdinnan tulos.
Pää on aivan pyörällä,
eikä edes Arkhimedeskeltä voi kysellä,
hän harrasti matematiikkaa ja filosofiaa,
ja voisi varmasti jotain opettaa.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-maija runoilee tällä kertaa ystävyydestä. Taustalla solisee puro Ylen äänitehosteista.
Mitä tarkoittaa olla ystävä
Mitä tarkoittaa olla ystävä?
Sitä, että kulkee hetken vierellä,
syli avoinna, kuuntelee toista,
ei ilkeitä juoruja ystävästä toista.
Ystävä oikeasti välittää,
vaikka väliin pitkiäkin aikoja jää.
Ystävä jakaa kanssasi myöskin hyvät hetket,
ne ihanat, aurinkoiset huviretket.
Muista, olen täällä aina tukemassa sinua,
tiedän, et sinäkään koskaan unohda minu8a.
Hyvää Ystävänpäivää!
Ulla-Maija Mantere
