Pyrriäinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pyrriäinen.

Pyrriäinen

Pyrriäinen,
pyöriäinen,
kohta koira sitä muistuttaa,
jos ei ruokahalua hillittyä saa.
Kuulee jääkaapinoven varmasti,
jokaisen pienen rapsahduksen tarkasti.
Vaan koulutuskentällä ei sanaakaan,
ihan kun korvia ei olisi ollenkaan.
Ruokapöytää kyllä päivystää,
”eikö muruakaan minulle jää?”
Vaan käännäppä selkäsi ,
missähän lienee koirasi?
Muka oravia tässä tarkkailen,
ohimennen pöytää silmäilen,
onhan minunkin syötävä
ja hellittävä vatsaa tätä.

Ulla-Maija Mantere