Rakkaus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan rakkaudesta.

Rakkaus

Rakkaus,
vain oman perheen välinen,
vai universuminen laajuinen?
Minä haluan sen laajemman,
kaikkea koskettavan,
pelotonta ja elävää,
ja niin kauan kestävää.
Tahdon tuntea valon loistavan,
tietää sydämeni aukeavan.
Kokea rakkauden kaiken voittavan,
haluan syliini koko maailman.
Ulla-Maija Mantere

Hyvää naistenpäivää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa toivotetaan hyvää naistenpäivää.

Naistenpäivä

Naistenpäivä,
ei mikään turhanaikainen,
vaan kaikkivoipainen.
Nykypäivän nainen
on kaunis, lempeä, suvaitsevainen.
Hän osaa kyllä lohduttaa,
hän edelleenkin kannustaa.
Mutta hän tuntee myös oman arvonsa,
tietää omat rajansa.
Tuntee oman voimansa.
Hän kulkee pystyssä pää,
eikä toisten varjoon jää.
Hän on tarvittaessa joustava,
hän on siis mainio johtaja.
Nainen tietää, että hallita voi lempeydellä,
ystävyydellä ja hellyydellä.
Nainen,
uudenlainen,
päättäessäsi niin
pystyt valtaviin suorituksiin.
Hyvää naistenpäivää kaikille
voimaantuneille naisille!

Ulla-Maija Mantere

Raita

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Aiheena on valoraita.

Raita

Sormet näppäimistölle laita,
onkohan tämä tie kaita?
Taas kaatuu yksi raja-aita.
Ei tarvitse olla saita
eikä omistaa paljoa maita,
vain pieni säde, valoraita,
sen voima kasvoille taita,
pue päällesi uusi paita
anna sen hymynä loistaa,
näin pienellä voi jonkun murheet poistaa.

Ulla-Maija Mantere

Pimeää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan masennuksesta.

Pimeää

Kun meillä päällisin puolin on kaikki hyvin,
onko yksittäisen ihmisen hätä kaikkein syvin?
Olemmeko unohtaneet heikoimmat yksilöt.
kaikkein haavoittuvimmat henkilöt?
Vahvoilla tuskin on hätää,
mutta onko systeemissä sittenkin jotain mätää,
kun aina ei apua saa,
vaikka kuinka koettaa.
Ja jos oikein masentaa.
Ei silloin jaksa koettaakkaan.
Kuka silloin välittää
kun on ympärillä pelkkää pimeää?
Ulla-Maija Mantere

Arki arkki

Tällä kertaa Tuomo juttelee ja Ulla-Maija satuilee.

Arki arkki

Oli ihan tavallinen keskiviikko,
siis ihan arkipäivä.
Kaisa keitteli aamupalaa
ja kattoi pöytään arkikupit,
leivälle tietenkin arkijuustoa,
ja sitten arkivaatteet päälle,
olihan tavallinen arki.
Töissä toimistossa
pyöritellään paperiarkkia
niitä kopioidaan ja arkistoidaan,
niihin myöhemmin palata voidaan
Illalla palataan omaan taloon,
jonka suunnitteli arkkitehti,
siinäkin kääntyi jokunen lehti,
Vihdoin perheelle tehdään arkiruokaa.
Mutta kuinka sattuikaan
pikkupoika kätensä polttamaan.
Siitä sitten lääkäriin,
vaan eihän se niin helppoa ollutkaan,
koska oli jo arki-ilta.
Vihdoin saapui paikalle arkkiatri.
Joka totesi, että tarpeeton on katetri,
palovamma paranee kyllä aikanaan,
”Pyydä herkkuja parempaa mieltä antamaan”.
Ja taas arkkitehdin suunnittelemaan taloon takaisin,
mielelläni tämän kokemuksen jonkun kanssa jakaisin.
Mietti poika väsyneenä.
”Äiti, mikä on arkkienkeli?”
”Arkkienkeli suojelee sinun untasi..Hyvää yötä.”
”No, mikä sitten on arkkipiispa?”
”Eräänlainen pappien esimies, hyvää yötä!”
Yöllä satoi kaatamalla,
tuli äidille mieleen Nooan arkki
ja arkkivihollinen,
mikä sai aikaan vedenpaisumuksen?
Kaiken tään pohdinnan tulos.
Pää on aivan pyörällä,
eikä edes Arkhimedeskeltä voi kysellä,
hän harrasti matematiikkaa ja filosofiaa,
ja voisi varmasti jotain opettaa.
Ulla-Maija Mantere

Mitä tarkoittaa olla ystävä

Tuomo puhuu ja Ulla-maija runoilee tällä kertaa ystävyydestä. Taustalla solisee puro Ylen äänitehosteista.

Mitä tarkoittaa olla ystävä

Mitä tarkoittaa olla ystävä?
Sitä, että kulkee hetken vierellä,
syli avoinna, kuuntelee toista,
ei ilkeitä juoruja ystävästä toista.
Ystävä oikeasti välittää,
vaikka väliin pitkiäkin aikoja jää.
Ystävä jakaa kanssasi myöskin hyvät hetket,
ne ihanat, aurinkoiset huviretket.
Muista, olen täällä aina tukemassa sinua,
tiedän, et sinäkään koskaan unohda minu8a.
Hyvää Ystävänpäivää!
Ulla-Maija Mantere

Aurinkoa ikävä

Tässä on Ulla-Maijan ja tuomon Äänirunopuron testi julkaisu. Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Taustalla kuuluva puron solina on Ylen äänitehoste.

On aurinkoa ikävä

Minne katosit,
vanha kunnon aurinko,
olen pitkään kaivannut sinua takaisin.
Minne katosit,
ihana poutapäivä,
minulla on sinua ikävä.
Minne katosit,
vanha kunnon talvisää,
täällä nykyisin vain myrskyää.
Minne katosit,
mennyt aika?
Silti, tervetuloa nykyhetki.
Ulla-Maija Mantere