Rakkaus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Rakkaus.

Rakkaus

Mitä rakkaus on?
Ei sitä voi selittää.
Se näkyy silmissä pienten lasten,
löydät sen niityltä, aamukasteen.
Löydät sen hymystä vanhusten,
jotka katsovat toisiaan hellien.
Joskus sen armaani kertovan kuulen,
toisinaan tuulen sen kuiskaavan luulen.
Rakkaus löytyy väreistä sateenkaaren,
tai rauhasta turvaisan saaren.
Rakkaus on voima suuri,
ei sitä estä edes Kiinanmuuri.
Rakkaus auringon lailla lämmittää,
eikä missään piiloon jää.

Ulla-Maija Mantere

Kiitollinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kiitollinen.

Kiitollinen

Olen niin kiitollinen,
kun pysähdyn huomaamaan kaikki aiheet sen.
Saan ruuan jokapäiväisen,
vaatteita, palelemaan joudu en,
on koti lämmin mulla,
on sinne aina turvallista tulla.
Oma perhe, rakkaat,
muistot, jotka mukaani pakkaan
vaikka matka olisi kuinka pitkä,
on vain paikkoja, mitkä
vielä pitää nähdä ja kuvata,
voin sen teille silti luvata,
runoja kirjoitan ja myös siitä kiitän,
illalla kädet yhteen liitän.
Kiitän siitä, että meillä on rauha,
toivon, etteivät missään aseet pauha.

Ulla-Maija Mantere

Valo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Valo.

Valo

Voin korvia lainata
sekä sinua paijata,
voin sinulle tarjota olkapään,
johon voit vaikka painaa pään.
Tiedän ihmisten rajallisuuden,
olen itse kokenut sen,
Voit silti löytää vahvuuden uuden,
minkä, sitä tiedä en.
Sen tietää itse saat
jos seuraat omaa unelmaa,
voin kertoa, se kannattaa.
Jossain kuitenkin valo sarastaa,
vaikkei sitä vielä ehkä nähdä saa.

Ulla-Maija Mantere

Tajuathan

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tajuathan.

Tajuathan

Anteeksi anna viimeinkin,
tajuathan tämän jo itsekkin.
Asioita on ehkä tehty väärin ennen,
anna niiden nousta mieleesi, tullen ja mennen.
Hyväksy ne ja keskity uuteen,
mielessäsi luotuun tulevaisuuteen.
Myöskin itsellesi anteeksi anna,
negatiiviset ajatukset pois tunkiolle kanna.
Vain vapautumalla vanhasta,
voit uuden käyntiin ”polkaista”.

Ulla-Maija Mantere

Pelko

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pelko.

Pelko

Pelko maailmassa vallitsee,
pelko ihmistä hallitsee.
Mitä murehtimalla voitetaan,
hetki rauhoittua koitetaan?
Pelko, kaikkien tautien syy,
vain stressi siitä lisääntyy.
En tähän päivään mennessä
ole huomannut yhdenkään ongelman paranevan murehtimalla,
onko siis jotain muuttunut taivaan alla?
Ei, ei auta itku markkinoilla,
ei, vaikka kuoruttaisit ongelmat voilla.

Ulla-Maija Mantere

Kaksi korvaa ja Vihan kanssa ei voi elää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runot Kaksi korvaa ja Vihan kanssa ei voi elää.

Kaksi korvaa

Vanha sanonta:
vaikeneminen on kultaa,
ei ole muuttunut ollenkaan.
Sanotaan, että ihmisellä on kaksi korvaa
ja yksi suu,
jotta kuunteleminen paremmin onnistuu.
Ja kun fiksulta haluaa vaikuttaa,
ei kommentoi asiaa ollenkaan.

Ulla-Maija Mantere

Vihan kanssa ei voi elää

Potki pieniä kiviä,
huuda,
tanssi sotatanssi,
tee mitä vaan,
kunhan vihan kehostasi ulos saat.
Vihan kanssa ei voi elää.

Ulla-Maija Mantere

Sydämen aarre

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sydämen aarre.

Sydämen aarre

On piilossa sydämen
aarre tuo kaunis ja kultainen,
Pintaa kun vain raaputat,
saat esiin kyvyt mahtavat,
vain kuoresi peittää sen.
Illan tullen piilostaan
haaveet saapuu kertomaan,
mitä sisälläsi piileekään.
Unet kyllä kertovat,
saat niistä kartat upeat,
kunhan luotat sisimpään.
On aika nyt tullut sen
kuunnella viestiä sydämen.
Takkatulen loimussa,
taikka meren rannassa,
sydän kertoo totuuden.
Kokeilkaapa kuningaskobran tahtiin.

Ulla-Maija Mantere

Voimakkain vedoin

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Voimakkain vedoin.

Voimakkain vedoin

Muista aina itseäsi rakastaa,
ei kukaan sua maahan lyödä saa,
ei sanoin,
eikä teoin.
Maalaa taulusi voimakkain vedoin,
ilman pelkoa tulevasta,
tuntien omasta voimasta valtavasta,
älä turhaan koeta muita miellyttää,
liiasta kiltteydestä vain paha mieli jää.
Jokaisella on oikeus omiin rajoihin,
oman mielen saloihin.
Katsokaa vaan
ettei käy kuin minun:
ei kukaan sanonut,
että kirjoittamalla voisit itsesi elättää,
kuinka moni taito käyttämättä lieneekään?

Ulla-Maija Mantere