Runoja ääneen lausuttuna ääniblogissa Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee
En yritä esittää neroa,
tiedän jo meissä olevan eroa.
Sinun totuutesi on kenties erilainen,
silti sekin on satumainen.
Pitää kaikkia oppia sietämään,
vaikkemme koskaan tule kaikkea tietämään.
Elämä meitä opettaa
omaa katsantokantaamme avartamaan.
Ulla-Maija Mantere
”Sisältäni portin löysin”.
Vaikka vuosia sitä etsiskelin,
silti porttia joskaan löytänyt en.
Meditaatio ei oikein onnistunut,
olin johonkin asiaan jumittunut.
Vasta kun neuvottiin omaatuntoa kuulemaan,
alkoi lyyli kirjoittamaan!
Ahaa,
eihän tämä olekkaan vaikeaa.
Pitää vain istua hiljaa ja kuunnella sisäisiä viestejä,
ja johan muuttuu koko elämä.
Ulla-Maija Mantere
Ymmärrä en,
mihin unohtuu pieni ihminen.
Lääkäri sanoo: katsotaan,
särkylääkkeistä kyllä apua saan,
mutta kuka hoitaa koko ihmisen?
Byrokratia vain papereita pyörittää,
ihminen siinä helposti unhoon jää,
ambulanssikaan ei aina kyytiin ota,
poloista potilasta, jota
kovastikkin voi koskea,
tarjotaanko toistakin poskea?
Vanhus ei vanhainkotiin pääse,
yksin kotiin murehtimaan jää se,
on hänkin pelkkä numero vain,
turhaan hänelle apua hain.
Vain byrokratia kukoistaa,
on virheet helppo mullan alle piilottaa.
Ulla-Maija Mantere
Kuka luulet olevasi?
kun kerrot meille satujasi?
Näinhän meidät on opetettu uskomaan,
ja omat taidot piilottamaan.
Olemme kuitenkin ylittäneet jo rajan,
jossa henkisyys lisääntyy koko ajan.
Minä uskon uudelleensyntymään,
ja aion lupaukseni pitää.
Olen tullut äitimaata auttamaan,
rakkaudella parantamaan,
kaikkien korkeimmaksi parhaaksi,
älä enää usko harhaasi.
Ulla-Maija Mantere
Toisille hieman enemmän voimaa suotiin,
mutta silti tasa-arvoisiksi meidät tänne luotiin.
Joku osaa enemmän jotain asiaa,
toinen taas osaa jotain muuta taitoa arvostaa.
Silti, meitä kaikkia täällä tarvitaan,
tätä kokonaisuutta muodostamaan.
Vaikka olemme ehkä ulkoisesti erilaisia,
ehkä jollainlailla vailinaisia,
Tämä on meissä oleva ominaisuus,
ja pitää silti löytää itsessä oleva arvokkuus.
Ei saa antaa kenenkään käyttää itseä kynnysmattona,
elämä ei todellakaan ole sen arvoista,
vaan paljon, paljon rikkaampaa,
kuin osaamme kuvitellakkaan.
Ulla-Maija Mantere
”Ei tänne ole tultu suremaan”,
eikä menneitä asioita murehtimaan.
Niihin sisältyy jokin opetus
ja on yhden jakson lopetus,
kunhan tuon opin oivallat,
ja siitä rakkaudella irti haluat.
Meno on välillä kuoppaista,
nauti silti matkasta.
Tiedä, että sinusta huolehditaan kyllä,
vaikka ei olisi rihman kiertämää yllä.
Kaikki järjestyy aikanaan,
ja tulet senkin vielä oivaltamaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Söpöläinen.
Vaikeana aikana
monet himoitsivat koiranpentua.
Nyt tuo söpöläinen on kasvanut isoksi
ja käynyt kenties haastavaksi.
Silloin, kun söpöläinen oli pentu,
ei vieraita ihmisiä eikä koiria saanut tavata,
ei tuntemattomille sanaista arkkuaan avata.
Miten tämä vaikuttaa koiraan,
siten, ettei se ulkopuolisia kontakteja saa.
Ja nyt sitten rähjätään,
kun vastaantulijoita pelätään.
Jäin hölmönä tuijottamaan,
kun minua käskettiin koirani tiukemmalle hihnassa ottamaan.
Tajusin vasta jälkeenpäin,
että luultavasti tuollaisen söpöläisen näin.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ajatelkaa.
Ajatelkaa, meillä on 3 sekuntia aikaa valita tunteemme!
Ja sitten vielä valitamme, että emme voi sille mitään.
Miten tuon 3 sekuntia käytämme,
siitä hetkestä tulevaisuutemme itää.
Meillä on siis valta valita, suutummeko vai naurammeko,
itkemmekö, vai laulammeko.
Meillä on valtaa ja voimaa,
kuuntele tarkasti, kuuletko, soi maa.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Arvot.
Minua heräteltiin miettimään,
mikä minulle on tärkeää:
ensimmäinen tapaus
on luonnollisesti vapaus.
Toinen, mistä tingi en piiruakaan,
on, että toiseen ihmiseen luottaa saan.
Huijareita en sulata,
aivan liian karvasta.
Itseäni ja perhettäni puolustan,
vaikka rauhassa elää haluan.
Kieroilu, vehkeily ja salailu,
samoin perätön juoruilu,
pistää kyllä harmittamaan
minua aivan tosissaan.
Toisten hyväksikäyttöä en tajua,
rintavana tästä on jonkinlaista hajua:
kuka kuviani mihinkin haluaa käyttää,
se minusta naisten esineellistämiseltä näyttää.
Eikö olisi paljon mukavampaa
yhteisien asioiden eteen puuhastaa,
ilman vilpin häivääkään,
kestääkö tämä unelma päivääkään?
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kiitollisuus.
Montakohan kertaa siitä minulle sanottiin,
kovapäisyydestä huomautettiin.
Ei mennyt perille.
Olen senkin kokenut,
jokin este on elämästä toisten toimesta poistunut,
vaan kun en ole sisäistänyt asiaa, se palaa elämääni uudestaan.
Vasta nyt sisäistin sen,
on oikeasti oltava kiitollinen.
Ei pelkät listat asiasta riitä,
oikea tunne mukaan liitä.
Tämä on nopein tapa värähtelyä nostaa,
eikä sitä tunnetta voi mistään kaupasta ostaa.
Lähes kaikki oppi on itse oivallettava,
että oppi on tarpeeksi vakuuttava.
Ulla-Maija Mantere