Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Muovi.
Muovi
Muovista syömme,
muovissa vietämme yömme (vaahtomuovi).
Muovilla itsemme vaatetamme,
tekokuituja kaappiimme ripustamme.
Monet puutarhakalusteet ovat muovia,
keveydellään nautintoa suovia.
Muovisia aterimia on pilvinpimein,
muovisia kynttilöitä ihastelemme illoin pimennein.
Muovipussissa ostokset kotiin saa,
vaan miten saada muoviroska maatumaan?
Muovin valmistus tarvitsee öljyä,
siitäkö riippuu koko elämä,
vai olemmeko taas aivan hukassa,
loistaako järki ihmisrukassa?
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesä.
Kesä
Nyt luonto taas vihertää,
talven harmaus pois mielestä jää.
Herää suomalainenkin talviunilta,
tuoksuu luonto taas kaikelta uudelta.
Tuoksuu multa, tuoksuu maa,
monien kasvien tuoksut huumaa.
Jo lentävät hyönteiset ja perhoset,
luonnossa touhut ovat kiireiset.
On hyvä käydä ahon laitaan,
vaihtaa talvitakki ruutupaitaan
ja kulkea avojalaoin
poikki niityin, pöikki saloin.
Nautitaan sateesta tai auringosta,
mielialasi ylöspäin nosta,
tätä vuodenaikaa olemme monet odottaneeet,
huomaatko, ovat monet muuttolinnut jo saapuneet.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Metsä.
Metsä
Mitä meille on tapahtunut?
Kuulin vanhan laulun sanovan,
ihmisen kertovan huolistaan maailman
metsän puille.
Metsästä lohtua etsittiin,
metsässä myöskin voimaannuttiin.
Murheet ja ilot kerrottiin puille,
eikä niistä ehkä huudeltu muille.
Vaan entäs nykyään,
metsässä pelkkiä vaaroja nään?
On siellä karhua, käärmettä sutta,
asiassa on vain yksi pieni mutta…
kuulumme edelleen luontoon ja tarvitsemme sen,
ilman luontoa on huono olla ihmisen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Paratiisi.
Paratiisi
Mitä meille tällä hetkellä opetetaan?
Itsestämme, toisistamme, maapallostamme vastuuta kantamaan,
Itseämme ja muita rakastamaan,
omilla aivoillamme ajattelemaan.
Meillä on edlleen kaunis maailma,
rikas luonto ja raitis ilma.
Tahdotaanko asioiden olevan näin,
vai onko kaikki väärinpäin?
Tämäkin on oma valinta,
ja omia ajatuksiaan voi hallita.
Haluaako elää kauniissa, välittävässä ilmastossa,
paikassa jossa
kaikki toisistansa välittää,
yksin ei jätetä yhtäkään.
Arvostetaan ja kunnioitetaan elämää
ja paratiisi silloin meille jää.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kaisa Kameli.
Kaisa Kameli
Kaisa-Kameli
aavikolla asusteli,
etsi keidasta keskeltä aavikon,
missä pelkää hiekkaa on.
Keitaalla on kaunista,
on vettä ja on palmuja.
Vaan Kaisaa tämä ei auttanut laisinkaan,
se tahtoi lähteä maailmaan.
Ensin oli mentävä keitaan luo,
missä Kaisa satoja litroja kerralla juo.
Sitten voi ylittää aavikon,
missä on aina helle suunnaton.
Se ei haittaa Kaisaa ollenkaan,
vettä vasta parin viikon päästä tarvitaan.
Kaisa saapui Egyptiin,
ja törmäsi siellä ihmisiin,
jotka halusivat Kaisan pyydystää,
myydä, tai pitää sen itsellään.
On kameli Egyptissä arvossa,
Kaisa huomasi olevansa pulassa!
Tuli paikalle lempeä mies,
joka kamelin aatokset ties’.
Hän Kaisalle kauniisti jutteli,
ja riimua päähän sovitteli.
Kaisa suostui yhteistyöhän
ja saatiin tämäkin päivä yöhän.
Yön Kasia vietti karsinassa,
pienessä, huonossa tallissa:
”Tämä on vain väliaikaista!”
päätti Kaisa jalkansa oikaista,
paneutui maahan pitkäkseen,
ja tuhisi hiljaa itsekseen.
Aamulla jo varhain,
saapui mies, kavereista parhain.
Kaisalle jälleen riimun puki,
harjalla kamelin kasvoja suki.
”Tänään mennään Eurooppaan,
Italian ihmeitä katsomaan!”
Siispä satamaan kohti käy parivaljakon tie,
laivaan mies Kaisan vie.
Sillä ylitetään Välimeri,
jossa myös haikala asusteli.
Ei nähnyt Kaisa haita,
kummasteli vain vieraita maita.
Saapui laiva Genovaan,
missä jo miestä odotetaan.
(Genovan rinteillä asuu paljon ihmisiä Afrikasta,
unelmoiden elämästä paremmasta.)
Niin mies hylkäsi kamelin,
sekaan kadulla tungeksivan turistin.
Oli Kaisa aivan kauhuissaan,
niin suurta väkimäärää se ei ollut nähnyt milloinkaan!
Pyöri siinä hämillään,
ei osannut mennä minnekkään.
Jotenkin,
kuitenkin,
joutui keskelle kaupungin.
Piazza de Ferrari, on Geneven suurin nähttävyys,
Kaisan valtasi tyytymättömyys,
”On auto varsin komea,
ja aivan liian nopea.
En tahdo kyytiin sen!”
tuumi Kaisa pakoon paikalta pötkien.
Se suuntasi takaisin satamaan,
”Jospa vain kotiin kyydin saan!”
Oli satamassa monta naista, onnetonta,
jolilla oli massa nyyttiä monta.
Naiset kummastelivat tuskissaan,
kuinka saada tavarat laivaan ollenkaan.
”Minä voin kantaa taakat suuret,
minulla Afrikassa ovat juuret
ja tahdon sinne takaisin,
vaikka kaikki teidät kantaisin!”
Niin pääsi Kaisa laivaan uudestaan,
matkaansa se ei unohtanut milloinkaan.
Kun kotirantan laiva kiinnittyy,
kameli vallan villiintyy,
Tuskin maltaa odottaa,
kunnes kuorma selästä puretaan.
Kameli peitsaten
pinkoo sekaan palmujen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Maailmankaikkeus.
Maailmankaikkeus
Mitä luulet maailmankaikkeuden haluavan?
luuletko sen haluavan nähdä sinun vaikeuksissa kulkevan?
Ei halua, voin kertoa sen,
olet universumille tärkeä ihminen.
Sinun halutaan olevan onnellinen,
pystytko käsittämään sen?
Sinun halutaan olevan terve keholtasi,
samoin myöskin ajatuksiltasi.
Sinulle luvataan iloa,
ainakin se 500 kiloa.
Sinulle luvataan runsautta,
asiassa on vain yksi pieni mutta…
Sinun täytyy itse pyytää taivaallista apua,
rapakosta rohkeasti kapua
ja luota apuun suurempaan,
ja kehota itseäsi avun tielle astumaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Hiirihaukka.
Hiirihaukka
Vaarantunut laji – hiirihaukka,
lähes uhanalainen, raukka.
Etsii turhaan pesäpuuta,
vanhaa tukevaa kuusta,
talousmetsät eivät kelpaa,
vanhan pesäpuun hiirihaukalle olemme velkaa.
Varsinkin alalaji itäinen
on kokenut lähes romahduksen.
Vaan vanhan kuusen mistä löydän?
Urbaanimpana lintuna kanahaukka putsaa pöydän.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Lehmä.
Lehmä
Usein sanotaan:
”jos lehmät lentäisi!”
Siispä mietitäänpä hieman tarkempaa,
mitä se oikeasti tarkoittaa.
Lehmä on noin kaksisataa kiloinen,
valtavasti ruokaa mahtuu elimistöön sen,
ja kun lehmä taivaalta ulostaa,
on alapuolella ikävä tallustaa.
Tai jos sille tule pissahätä,
älä pyykkiä narulle kuivumaan jätä.
Mitä sitten tapahtuu, kun läjä tuulilasiin putoaa,
auttaako pyyhkijät silloin ollenkaan?
Näkökyky täysin katoaa,
vauhtia ei ajoissa lasketuksi saa.
Tässä voi käydä huonosti.
Miten lypsetään lentävä lehmä,
silloin kun se on pellolla heinää märehtivä?
Onneksi lehmät ovat pellollaan,
ihan oikealla paikallaan.
Välillä vain mielikuvitus karkaa
kaikkea hassua kuvittelemaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pyrriäinen.
Pyrriäinen
Pyrriäinen,
pyöriäinen,
kohta koira sitä muistuttaa,
jos ei ruokahalua hillittyä saa.
Kuulee jääkaapinoven varmasti,
jokaisen pienen rapsahduksen tarkasti.
Vaan koulutuskentällä ei sanaakaan,
ihan kun korvia ei olisi ollenkaan.
Ruokapöytää kyllä päivystää,
”eikö muruakaan minulle jää?”
Vaan käännäppä selkäsi ,
missähän lienee koirasi?
Muka oravia tässä tarkkailen,
ohimennen pöytää silmäilen,
onhan minunkin syötävä
ja hellittävä vatsaa tätä.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Maapallo.
Maapallo
Maapallo,
sininen planeetta,
olet joutunut kokemaan kovia.
Sinusta on puristettu ulos
öljyä, metallia, puuta
ja vaikka mitä muuta
ja mikä onkaan lopputulos!
Sademetsät tuhotaan,
pellot kemikaalein muokataan.
Meresstä liikaa kalastetaan,
luontoa suruitta roskataan.
Muka työtä.
Kun metsät tuhotaan,
loppuu happi.
Pyydetään silloin paikalle pappi.
Tuli ehkä työtä,
mutta voimme sanoa ikuisesti:
hyvää yötä.
Maapallo,
planeettamme sininen,
on tiesi ollut raskas, kivinen.
Missä ovat dodot, mammutit,
pussihukat ja siniantiloopit?
Ne metsästettiin kaikki pois,
kunpa ihminen muuttua vois!
Voisi kuunnella lintujen laulua,
saisi kuunnella puhtaan veden pauhua,
pystyisi ilmaa rauhassa hengittämään,
ilman ahdistuksen häivääkään.
Ihminen tuhoaa luonnon kauneuden
vuoksi oman ahneuden.
