Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Aamutähti.
Aamutähti
Aamulla aikaisin
terassille astelin,
tähtitaivasta katselin.
Silloin aamutähti
minua johdattamaan lähti.
Se loisti päällä metsien,
kirkkaana hohti päällä vuorien,
Näin matkalla outoa väkeä,
enkä nyt tarkoita käkeä,
vaan monenlaista mönkijää,
jotka arjessa monesti huomaamatta jää.
Tähti pysähtyi outoon paikkaan,
millaista ei koe päällä maan.
Oli erilaista haltijaa,
saunatonttua kerrassaan.
Enkeleitä tuhansittain
iloitsemassa nähdä sain.
keijut siellä karkeloi,
harppu juhlatunnelmaa soi.
Koko taivaallinen kansa
huvitteli musiikin kanssa.
Olihan siellä tietenkin myös yksisarvisten joukko,
ja lohikäärmeillä oma suojainen loukko.
Elementtaaleja
ja tietenkin myös deevoja.
Nekin musiikista nauttivat,
hilpeät olivat tunnelmat.
Mestarit hymyssä suin siellä
olivat tietysti paikalla vielä.
Juhlan kyllä tunnistin,
mutta syytä vielä arvailin.
Keiju sen kuiskasi korvaani,
nyt on tullut minun vuoroni
tutustua heihin paremmin,
näin saan tunteen varmemman.
Siispä liityin juhlaan minäkin,
ehkä huomenna on jo vuoro sinunkin,
liittyä sakkiin tähän,
josta ymmärrämme niin kovin vähän.
Ulla-Maija Mantere