9. Presidentti Koivisto

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 9. presidentti Koivisto.

9. presidentti Koivisto

Mauno Henrik Koivisto syntyi 25.11 1923 Turussa,
hän kuoli 12.5 2017 pääkaupungissa.
Mauno syntymäån aikaan perhe asui pienessä hellahuoneessa,
Turun keskustassa.
Maunon ollessa 10-vuotias,
lienee ollut kolmella lapselle kohtalokas,
heidän äitinsä menehtyi,
ja laivapuuseppä-isä perheineen jotenkin menestyi.
Jo nuorena poikana
Mauno oli kirjakaupan juoksupoikana.
15-vuotiaana hän pääsi apupojaksi telakalle,
siltäkö johtui poliittinen suuntaus vasemmalle?
Toimi talvisodan aikana 16 vuotiaana vapaaehtoisena
kotirintamalla sammutusyksikössä.
Siltä hän lähti varusmiespalvelusta Hyrylään suorittamaan,
puolen vuoden koulutuksen jälkeen siirtyi Lauri Törnin jääkärikomppaniaan,
Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti,
ja jälkeenpäin viisaita sodasta lausahti:
”Kun on ollut mukana pelissä,
missä oma henki on panoksena,
niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä!”
Puumies-nimimerkillä lehteen kirjoitti,
ja satamassa satamakonttorinhoitajana kommunistien ylivaltaa murensi.
Mauno kävi iltaoppikoulua työn ohessa,
opiskeli lukiossa ja Turun yliopistossa,
valmistui filosofian kandidaatiksi ja lisenssiaatiksi,
ja siitä vielä tohtoriksi.
Opiskelujen ohessa
hän oli ahtaajana satamassa.
Työskenteli hetken opettajana
ja ammatinvalinnanohjaajana.
Mauno siirtyi Helsinkiin Työväen Säästöpankin toiseksi johtajaksi,
parin vuoden jälkeen hän nousi pankin toimitusjohtajaksi.
Sosiaalidemokraattisen puolueen hajaannuksen aikana
Mauno ajoi suhteiden solmimista
presidentti Kekkoseen, Neuvostoliittoon ja kommunisteihin,
ja pääsi näin valtakunnan sisäpiireihin.
Valtiovarainministerinä Koivisto sai kritiikkiä osakseen,
Koiviston keskittyessä markan arvon vakauttamiseen.
Hallitusneuvottelijan tehtävät Koivistolle vähän vahingossa tulivat,
kun kokeneempien ehdokkaiden luottamukset sulivat.
Hän nousi nopeasti Suomen suosituimmaksi poliitiikoksi,
koska esiintyi arkisesti ja kansanomaisesti.
Presidentti Kekkonen olisi halunnut Kalevi Sorsan seuraajakseen,
mutta Koiviston huomattiin presidentin tehtäviä tuuranneen
Kekkosen dementtian aikana,
Koivisto oli pääministerinä vallassa.
Hänellä oli näin etulyöntiasema nousta maan presidentiksi,
jota vielä Neuvostoliittokin pönkitti.
Koiviston aikana
vahvistettiin Suomen demokratiaa,
jo pääministerikaudella Koivisto uudistuksia aikaan saa.
uudistettiin rikoslaksia,
aborttil laillistettiin
ja tuotiin keskiolut maitokauppaan.
Manu mielellään taka.alalla pysytteli
ja tilannetta tarkkaili.
Hän tarttui itse ohjaksiin
vasta kun häntä tarvittiin.
Idänänsuhteita aluksi vaali niin,
että hänet Leninin kunniamerkillä palkittiin.
Suomen hakemus Euroopan Unioniin jätettiin,
ja presidentin toimikaudet kahteen kauteen rajattiin.
Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen
ja Euroopan neuvoston jäsen.
Koivisto suhteita länteen lämmitti
ja varovaisuutta idän suhteissa noudatti.
Kekkonen nimitti tehtäviin kavereitaan,
ja Koiviston mielestä tähän muutosta tarvitaan.
Vain kerran
hän antoi periksi sen verran,
että tuki Holkeria pääministeriksi,
ja sekin vain siksi,
että ns. kassakaappisopimus oli paljastunut,
ja siitä Koivisto oli suuttunut.
Tarkoitus kun oli maahan porvarihallitus muodostaa,
ja tämä ei Koivistolle sopinut laisinkaan.
Koivisto maan demokratiaa vahvisti,
ja maan yhtenäisyyteen vaikutti.
Manu joutui usein fundeeraamaan
ja sanansa tarkkaan asettamaan.
Maailma oli muuttumassa,
Neuvostoliitto hajoamassa,
USA.n presidentti oli vaihtunut,
Berliininmuuri oli sortunut,
Balttianmaat olivat itsenäistyneet,
ja suurvaltojen välit olivat kitistyneet.
Koivisto teki lopun Neuvostoliiton Suomen asioihin puuttumisesta,
vaikka ystävän saikin  Mihail Gorbatdovista..
Neuvostoliiton hajoamisen aikana sanottiin irti YYA-sopimus,
sekä Pariisin sopimuksen aserajoitukset.
Hän ajoi Suomen liittymistä Euroopan unioniin,
sopimus Manun presidenttikauden jälkeen ratifioitiin,
tosin samana vuorokauden aikana,
vaikka Ahtisaari olikin jo vallassa.
Manu pelasi vielä lentopalloa,
ikämiesluokasa.
Koiviston isä oli uskovainen,
ja Manu oli saanut uskonnollisen kasvatuksen.
Titteli presidentinkään,
ei voi suojata sairauksilta mitenkään:
Manu altzheimarin tautiin sairastui,
ja lopulta hoitokotiin joutui.
Manu kuoli 93-vuotiaana,
Meilahden sairaalassa.
Hänetkin Hietaniemen hautasusmaalle haudattiin,
ja hänen kunniakseen erilaisia patsaita ja paikkoja nimettiin.
Taimi Tellervo Koivisto,
omaa sukuaan Kankaanranta
syntyi 2.tammikuta 1929 Punkalaitumen kunnassa,
vaikuttaa kai vieläkin pääkaupungissa.
Hänestä löytyy tietoa todella vähän,
joten meidän on tyydyttavä tähän.
Koulumatkaa piti kymmenen kilometriä taivaltaa,
ennenkuin pääsi matkaa bussikyydillä jatkamaan.
Telle luki itsensä ylioppilaaksi,
ja valmistui aikanaan ekonoomiksi.
Miehensä perutuissa tanssiaisissa tapasi,
ja melko nopeasti Manu Tellen kihlasi.
Vain yhden tyttären pari sai,
oli muutto Turusta Helsinkiin syynä kai?
Tellervo sukupuolten tasa-arvoa puolusti,
Suomen Kuvalehdessä pakinoita kirjoitti,
Rouva Koiviston päiväkirjaa julkaisi.
Telle kansanedustajaksi valittiin,
ja eduskuntatyö yhden kauden jälkeen lopetettiin.
Pyrki ja pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon,
oli hänellä kiinnostusta asioiden hoitoon.
Miehensä presidenttikauden aikanaan
Tellervo oli valitsijamiesten ääniharava.
Hän omat luottamustehtävänsä lopetti
kun Manu presidentin tehtävät aloitti.
Telle hyväntekeväisyyteen suuntasit tarmoaan,
etsinnöistä huoimatta, tästä en löydä sanaakaan.
Tellervo kesämökilleen karkasi,
kun presidentinlinnan virallisuutta vierasti.
Hänen huumorintajuaan kehutaan,
ihastutti monia suorasukaisuudellaan.
Manu ja Tellen Inkoon kotinsa Tähtelä
on nyt Asiin ja hänen perheensä käytössä-
Tellervo ensimmäisenä julkisuuden henkilönä mainitaan,
joka suostui masennuksesta ja koulukiusaamisesta puhumaan.
Häntä uskonnonopettaja pappilassa remmillä löi
ja tämä Tellen voimia söi,
Joutui aikuisena käymään terapiassa,
masennustaan hoitamassa.
Silloin vielä Manu häntä tuki,
myöhemmin oli Tellervon huki
tukea sairasta puolisoaan,
joka ei ilman Telleä mennyt edes nukkumaan.
Kirjoittaminen pelasti hänet kotirouvan titteliltä,
oli konsti purkaa tuntoja ja pelasti samalla ties miltä.
Maunon kuoleman jälkeen Tellervo vetäytyi julkisuudesta,
ja viettää nyt eläkepäiviä Helsingissä.

Ulla-Maija Mantere

Miina Sillanpää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Miina Sillanpää.

Miina Sillanpää

Miina Sillanpää syntyi 4.6 1866,
hän kuoli 3.4 1954.
Hän nousi torpparista ja piiasta tärkeäksi vaikuttajaksi,
ja heikompiosaisten puolustajaksi.
Nyt hänen kunniakseen virallisestikkin liputetaan,
ja nostetaan samalla kansalaisvaikuttaminenkin kunniaan.
Nyt on myönnettävä,
että tunne on hieman hävettävä,
sillä en hänestä tiennyt ollenkaan,
ennenkuin ryhdyin kalenteria selaamaan.
Siispä hieman taustaa,
mitä hänestä lukea saa.
Miina toimi 38 vuotta kansanedustajana ,
siis merkittävänä vaikuttajana.
Hän oli ensimmäinen Suomalainen naisministeri,
Miina piikoja, vanhuksia , naisia ja yksinhuoltajia puolusti.
Hän perusti myös ensikodit,
ja jos itse arkuutta podit,
Miina sinua muistuttaa:
”Ei koskaan saa sanoa minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän.”
Miina oli rohkea edelläkävijä,
josta voisi ottaa esimerkkiä.

Ulla-Maija Mantere

Ilo

Ilo

”Ei tänne ole tultu suremaan”,
eikä menneitä asioita murehtimaan.
Niihin sisältyy jokin opetus
ja on yhden jakson lopetus,
kunhan tuon opin oivallat,
ja siitä rakkaudella irti haluat.
Meno on välillä kuoppaista,
nauti silti matkasta.
Tiedä, että sinusta huolehditaan kyllä,
vaikka ei olisi rihman kiertämää yllä.
Kaikki järjestyy aikanaan,
ja tulet senkin vielä oivaltamaan.

Ulla-Maija Mantere

8. Presidentti Kekkonen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 8. presidentti Kekkonen.

8. presidentti Kekkonen

”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen.Kekkonen,Kekkonen,Kekkonen”
Urho Kaleva Kekkonen syntyi 3.9 1900 Pielavedellä,
hän kuoli 31.8 1986 Helsingissä.
Urho syntyi perheen esikoisena,
siis vanhimpana kolmesta lapsesta.
Asuinpaikkakunta vaihtui useita kertoja,
kuriton ja vallaton poika piti kirjoittamisesta.
Liittyi lukiolaisena suojeluskuntaan
ja joutui näin sisällissotaan.
Johti Haminassa 9 punaisen teloitusta,
suoritti asevelvollisuuden autopataljoonassa,
ja kotiutui kersanttina.
Hänkin lakitiedettä opiskeli
ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi.
Urho oli myös hyvä urheilijana,
Suomen mestari korkeushypyn saralla.
Varatuomarina työskenteli Etsivässä Keskusrikospoliisissa,
jossa Sylvi oli konekirjoittajana kansliassa.
Urho kuului Akateemiseen Karjalaseuraan,
jolla Suur-Suomea tavoitellaan.
Kekkonen toimi Kallion hallituksessa oikeusministerinä,
Cajandrin hallituksessa sisäasiainministerinä.
Suomen Kuvalehteen pakinoita kirjoitti,
niissä Pekka Peitseksi itseään nimitti.
Liittyi rauhanopposition kannattajiin,
josta monet henkilöt nousivat Suomen vaikuttajiin.
Paasikivi nimitti oikeusministerikseen Kekkosen,
ja sai tehtäväkseen sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen.
Suomen Pankin johtukunnan jäsenenä hänet mainitaan,
ja erilaisissa tehtävissä eduskunnassa toimia saa.
jossain lähteessä Kekkonen pyrkyriksikin mainitaan,
mutta siitä en nyt löydä sanaakaan.
Kekkosen valinta presidentiksi merkitsi uuden kauden alkua,
hänen ensimmäisen virkakautensa lopussa
yksikään hänen edeltäjistään ei ollut elossa.
Neuvostoliiton tuella
Kekkonen istui toisella presidenttikaudella.
Myöhemmin hän oli lähes yksivaltainen johtaja,
joka kuitenkin osasi käsitellä Neuvostoliittoa,
ja sai Suomen pidettyä länsimaisena valtiona.
Ulkopolitiikassa Kekkosen apuna
olivat vain Kekkosen valitsemat avustajat,
jotka Urho ulkoministeriöön junaili,
kun lähes diktaattorina maata hallitse.
Kekkonen ajoi Yhdinaseetonta Pohjolaa,
tahtoi Norjan kanssa rajarauhaa lujittaa.
Teki aloitteen Euroopan turvallisuus-ja yhteistyökokouksesta,
tavoitteena välttää YYA-sioimuksen sotilaallisten artiklojen soveltamista.
Kekkonen ilmotti Neuvostoliitolle,
ettei hän jatka presidenttinä, eikä YYA-sopimusta uusita,
jollei Neuvostoliitto tunnusta Suomen puolueettomuutta.
Etyk-kokousta isännöi hän,
loi idän ja lännen väliin tilan lämpimän.
Vaan Neuvostoliittopa ei oikeastaan
meinaakkaan Suomen puolueettomuutta tunnustaa.
Kekkonen uhkaa taas erollaan,
ja tilanteen jälleen rauhoittumaan saa.
Seuraavana vuonna Neuvostoliitto ehdottaa yhteisiä sotaharjoituksia.
joihin Kekkonen ei myökään tahdo suostua.
Kekkonen hiihti, metsästi
ja kalasti,
ja vieraita suhteita harrasti.
Kekkosella oli useita rakastajattaria,
vaikka hän rakastikin vaimoa.
Oli Suomen presidenttinä yli 25-vuoden ajan,
ja sai turvattua maamme pitkän itärajan.
Viimeisellä presidenttikaudellaan
hänen terveytensä alkaa horjumaan,
Hänellä oli muistikatkoksia,
eikä enää valtavaa auktoriteettia.
Kekkonen olisi halunnut pääministeri Koiviston eroavan,
mutta Koiviston nähtiin pääministerinä jatkavan
ja myöhemmin Kekkosen toimikauden lopulla presidentin tehtäviä hoitavan.
Kekkonen kuolee Tamminiemessä
sairaana ja vanhana miehenä.
Hänenkin hautansa on Hietaniemen hautausmaalla.
Sylvi Kekkonen
Sylvia Salome Uino syntyi 12.3 1900 Pieksämäellä,
hän kuoli 2.12 1974 Helsingissä.
Tuohon aikaan oli varsin harvinaista
löytää ylioppilaaksi opiskellutta naista.
Kirkkoherra isän avulla se Sylviltä onnistui,
ja Sylvi ylioppilaaksi valmistui.
Työskenteli Suomen Käsityön Yståvisså,
ja Etsivän Keskuspoliisin kansliassa, missä
Urho Kekkoseen tutustui,
ja myöhemmin pari myös avioitui.
Heille kaksospojat syntyivät,
ja Sylvin työtehtävät silloin jäivät.
Luonteeltaan pidättyväinen, älyllinen ja sisäänpäin kääntyvä Sylvi,
miehensä kiukunpuuskiin rauhallisuutta kylvi.
Hän oli ainoa kriitikko, jota Kekkonen kuunteli,
Sylvin mielipidettä näin arvosti.
Kekkosella ei koskaan ollut ajokorttia,
mutta Sylvipä kävi salaa autokoulua,
ja pääsi Kultarantaan livahtamaan,
tai perheen kesämökkiä katsastamaan.
Sylvi harrasti syvällistä kirjallisuutta,
proosaa ja jotain muuta.
Hän sairasti perinnöllistä nivelreumaa,
eikä muodollisuuksista pitänyt ollenkaan.
Sylvi kuoli Meilahden sairaalassa,
sepelvaltimotaudin takia
heti Joulukuun alussa,
eikä sinä vuonna juhlittu presidentinlinnassa.
Sylvi Hietaniemen hautausmaalle saateltiin
ja vanhempiensa viereen hänet laskettiin.

Ulla-Maija Mantere

Söpöläinen

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Söpöläinen.

Söpöläinen

Vaikeana aikana
monet himoitsivat koiranpentua.
Nyt tuo söpöläinen on kasvanut isoksi
ja käynyt kenties haastavaksi.
Silloin, kun söpöläinen oli pentu,
ei vieraita ihmisiä eikä koiria saanut tavata,
ei tuntemattomille sanaista arkkuaan avata.
Miten tämä vaikuttaa koiraan,
siten, ettei se ulkopuolisia kontakteja saa.
Ja nyt sitten rähjätään,
kun vastaantulijoita pelätään.
Jäin hölmönä tuijottamaan,
kun minua käskettiin koirani tiukemmalle hihnassa ottamaan.
Tajusin vasta jälkeenpäin,
että luultavasti tuollaisen söpöläisen näin.

Ulla-Maija Mantere

Yrittäjän päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Yrittäjän päivä.

Yrittäjän päivä

Yrittäjän päivää tänään vietetään,
ehkä syvennytään yrittäjyyteen hieman pidempään.
Yrittäjyydessä on hyvät, sekä huonot puolet,
nyt kyllä unohdetaan huolet.
Yrittäjä saa mieluistaan työtään toteuttaa,
monesti ei vietä lomaa ollenkaan.
Monesti hänet ahkeruudesta tunnetaan,
usein häntä myös kadehditaan.
Yrittäjä saa itse valita työajat,
joskin hämärtyvät työn ja vapaa-ajan rajat.
Yrittäjä toimii pomona itselleen,
ja saa monesti arvostelua osakseen.
Monesti hän muita palvelee,
enemmän arvostusta ansaitsee.
Yrittäjät monesti muita työllistää,
tätä luetteloa voisi jatkaa pidempään.
Yrittäjät uusia työpaikkoja luo,
ja tämähän meille iloa tuo.

Ulla-Maija Mantere

Fredrika Runeberg

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Fredrika Runeberg.

Fredrika Runeberg

Fredrika Charlotta Tengsröm syntyi 1807 Pietarsaaressa.
Hän oli ruotsinkielinen kirjailija,
Hän oli ensimmäisiä suomalaisen historiallisen romaanin kirjoittajia,
ja merkittävämpiä naiskirjoittajia.
Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Turussa,
pikkulasten koulussa hänellä ei ollut mitään oppimista.
Hän oppi aakkoset jo nelivuotiaana,
oppi ranskaa ja saksaa tiedonjanoisena.
Myöhemmin kielitaito vielä täydentyi englannilla,
ja välttävästi myös suomella.
Isän kuolema perheen talouden romahdutti,
ja äidin ja tyttären Paraisille karkotti.
Fredrika avioitui pikkuserkkunsa Runebergin kanssa,
pariskunta asui ensin Helsingissä,
ja oli aikoinaan kulttuurielämän ytimessä.
Miehensä julkaisemaan lehteen kirjoitti artikkeleita ja proosaa,
mutta naisena ei kunnon näkyvyyttä saa.
Fredrikan elämä oli vaikeaa,
koki itse parin lapsen kuolemaa,
oma terveys reistaili,
ja mies toisten naisten kanssa hummaili.
Fredrika oli mukana perustamassa
rouvasväen yhdistystä Porvoossa.
Yhdistys sai aikaan myös koulun köyhille tytöille,
antoi arvoa naisten sivistykselle.
Kuuden lapsen kasvattajana
Fredrika oli käytännössä yksinhuoltaja.
Hänen miehensä aika kului työhön, runoiluun,
matkusteluun ja rakkauskirjeiden kirjoitteluun.
Fredrika pari romaania kirjoitti,
ja ensimmäisen niistä poltti.
Fredrikan mies metsällä halvaantui
ja vaimonsa luku-apuun turvautui.
Vaimon kuulo oli jo heikentynyt,
ja näkökin huonommaksi mennyt.
Miehensä kuoleman jälkeen muutti takaisin Helsinkiin,
ja pari vuotta myöhemmin hänetkin haudattiin.

Ulla-Maija Mantere

Ufo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ufo.

Ufo

Meitä pelotellaan,
valheilla hallitaan.
Kokoajan vouhotetaan?
että muukalaiset saapuvat maan tuhoamaan.
Aivan pötypuhetta,
arkaa ihmistä on helppo hallita.
Hallitukset omia sotasalaisuuksiaan varjelee
ja meiltä totuutta muuntelee.
Muualla on paljon kehittyneempää teknologiaa,
jolla maa olisi tuhottu jo montakertaa,
jos tuhoa olisi tahdottu,
vaan kun ei tahdota,
asioista vain otetaan selkoa.
Mitä ihmettä te ihmiset oikein touhuatte,
maailmanne tuhoatte?
Olemme tulleet teitä auttamaan,
emme vihollisina ollenkaan.
Ystävyyttä ja rakkautta tämä maailma kaipaa,
universumi tahtoo siinä auttaa.
Tehdään yhteistyötä yhdessä,
ja pidetään vain positiivisuus mielessä.

Ulla-Maija Mantere

Suomen luonnon päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suomen luonnon päivä.

Suomen luonnon päivä

Hups.
tämän meinasin unohtaa,
tai, en huomannut ollenkaan.
Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa
Suomen luonnolle virallisesti liputetaan.
Tämä päivä omistetaan Suomen luonnolle,
arvokkaalle ja kauniille.
Luonto antaa meille voimaa,
auttaa arjessa paremmin jaksamaan.
Luonto terveyttä ja kuntoa kohentaa,
luonnosta rauhaa saa.
Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä,
keskittymiskyky paranee,
syke ja verenpaine alenee.
Luonto edistää sosiaalista hyvinvointia,
ja toisten ihmisten kanssa kommunikointia.
Luonnossa mieliala kohenee,
ja jopa vastustuskykymme paranee.
Luonto meille paljon antaa,
ja mitä se saakaan kantaa!
Luontoa roskataan,
luontoa tuhotaan.
Luonto koetetaan ihmisen tahtoon alistaa,
tämä ei onnistu milloinkaan.
Luonto apuamme tarvitsee,
jotta luonto edelleen meitä ravitsee.

Ulla-Maija Mantere