Pistekirjoitus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pistekirjoitus.

Pistekirjoitus

Avain itsenäiseen elämään
on oma lukutaito,
jos et tekstiä silmillä nää,
voit pistekirjoitusta yrittää.
Se kuudesta pisteen kuviosta muodostuu,
koholla olevia merkkejä lukemaan harjaantuu
erilaiset pisteet erottamaan,
ei, helppoa tämä ei ole ollenkaan.
Korityöt sormenpäitä kovettavat,
ne pisteiden lukemista haittaavat,
joten kovettumat pitää hangata pois,
jotta lukeminen helpompaa ois’.
Pistekirjoitus kuitenkin mahdollistaa,
että luetusta tekstistä selvää saa.
Näin voi itsenäisesti opiskella,
tai hyvästä kirjasta nautiskella.
Monelle ihmiselle tämä on tärkeä tapa hankkia tietoa,
minulla ei ole tätä taitoa.

Ulla-Maija Mantere

Heijastin

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Heijastin.

Heijastin

Huh, läheltä liippasi.
Luuvalo kun ei riitä tekemään sinusta näkyvää,
aivan liian usein heijastin kodin laatikkoon jää.
Ei se siellä anna suojaa,
muistakaa siis näkyvyyden tuojaa.
Pimeällä ja märällä,
et loista järjellä
jättämättä heijastintas kotiin,
tuskin siitä joutuu sotiin,
mutta ehkä hosbitaaliin kuitenkin,
mielummin tälläisen vahingon välttäisin.
Ja kuinka pienellä vaivalla!
Mielummin näkyvänä talvella!

Ulla-Maija Mantere

Suojatie

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suojatie.

Suojatie

Suojatie
kulkijansa perille vie,
vai viekö,
suojaton tiekö?
Mistä turvaa saa,
huomataanko pientä kulkijaa,
joka koulutiensä aloittaa,
tai sairasta tai vanhusta,
joka tuskin kieltäytyy avusta.
Suojatie,
sinä turvaat sen,
ylitäthän sen haekiten.
Ja jos suojatien eteen auto pysähtyy,
siihen on varmasti hyvä syy,
suojaa suojatien kulkijaa,
ei pysähtynyttä autoa ohittaa saa..
toivottavaa on, että
suojatie
kulkijansa perille vie.

Ulla-Maija Mantere

Ihmiskauppa

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan ihmiskaupasta.

Ihmiskauppa

Ihmiskauppaa – kamalaa,
miten sen voisi lopettaa?
Et saa kadulla kulkea,,
estää sen toinen ihminen julkea.
Et ihmisarvoa omistaa,
passista ei puhettakaan.
Vain ankaraa työtä,
usein jopa keskellä yötä.
Ihmisarvosi murenee,
ei se haittaa orjuuttajalle tee.
Vain vankikoppi pikkuinen
löytyy autotallista, kellarista,
auringonpaistetta vain unelmista.

Ulla-Maija Mantere

Äiti maa

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun Aiheena on äiti maa.

Äiti maa

Äiti Maa
itseänsä puhdistaa.
Lentoliikennettä ei enää paljoa ole,
ei niin moni ihminen keuhko-oireita pode.
Autoilukin vähenee,
maapallon paraneminen etenee.
Ei minkäänlaisia tapahtumia,
ei harrastuksia, ei huvia.
Meitä kyllä varoitettiin,
luonnonvarojen hupenemisesta monesti ilmoitettiin.
Uskoimmeko me?
No, emme.
Tai .
Oliko syynä itsekkyys,
ahneus vai inhimillisyys?
Nyt luonto pisti asialle stopin,
mitä minä tästäkin opin?
Toivottavasti kunnioittamaan luontoa,
ihailemaan sen värejä, sen kauneutta.
Ja ennenkaikkea opin kuuntelemaan itseäin,
tällä tavoin minä asian näin.

Ulla-Maija Mantere

Pimeää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan masennuksesta.

Pimeää

Kun meillä päällisin puolin on kaikki hyvin,
onko yksittäisen ihmisen hätä kaikkein syvin?
Olemmeko unohtaneet heikoimmat yksilöt.
kaikkein haavoittuvimmat henkilöt?
Vahvoilla tuskin on hätää,
mutta onko systeemissä sittenkin jotain mätää,
kun aina ei apua saa,
vaikka kuinka koettaa.
Ja jos oikein masentaa.
Ei silloin jaksa koettaakkaan.
Kuka silloin välittää
kun on ympärillä pelkkää pimeää?
Ulla-Maija Mantere