Runoja ääneen lausuttuna ääniblogissa Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee
Hajusteethan kehitettiin paha haju peittämään,
onko tästä kehtytty ensinkään?
Välillä tuntuu, että ei,
vai kemikaalitko hajuaistin vei?
Eikö ihminen itse hajuaan huomaa,
vai miksi turvaudutaan tuoksuun pullon suomaan?
Liiallinen käyttö monia herkkiä ihmisiä ärsyttää,
ja hienostuneesti käytettynä, pullohan kestää pitempään.
Mikä tässä on niin vaikeaa,
kun toistuvasti löyhkästä huomautellaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Pikakirje.
Miten osaakaan sairaalan pikakirje säväyttää,
vaikka mammografiassa ei näy syövästä jälkeäkään?
Aamulla kävin sairaalassa,
yksivuotistarkastuksessa,
lähdin kotiin iloisena,
ja sain postin aivan kalpeana,
pikakirje,
sairaalasta,
tämä se tästä puuttui vasta!
Mikähän nyt on vialla,
vapisevin sormin koetin kirjettä avata.
”Teille varattu aika joudutaan siirtämään!”
murehtiminen ei kestänyt tämän pidempään.
Miksiköhän meitä kaikki tuntematon pelottaa,
saa silloin olla koko ajan varpaillaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tove Jansson.
Tove Marika Jansson syntyi 9,8 1914 Helsingissä
ja nautti pienestä pitäen taiteilijaelämästä.
Hänen isänsä oli bohemi kuvanveistäjä
ja äitinsä oli ruotsalainen piirtäjä.
Myös Toven kahdesta veljestä tuli taiteiijoita,
ei kai geeniperimää mikään voita?
Tove itse aloitti taiteilemisen jo nuorena,
15-vuotiaana toimi Gammi-lehden avustajana.
Suomen sisällissodan aikana
Tove äiteineen vietti aikaansa Ruotsissa.
Ruotsissa myös taiteita opiskeli hän,
tahtoi maalaamisesta oppia enemmän.
Kirjautui Ateneumiin,
ja kyllästyi sen opetuksiin.
Muutenkin aika kapinallinen,
luonnollisesti, kun on taiteellinen.
Teki suuria seinämaalauksia,
kirjoitti novelleja,
piirsi lehtiin sarjakuvia,
kirjoitti kirjoja.
Teki tilauksesta koristemaalauksia.
ja suunnitteli kirjojen kansia.
Tukholman saaristosta mallin sai muumilaaksoon,
muumien luojana Tove parhaiten tunnettakoon.
Lahjoitti Tuulikki Pietilän kanssa paljon erilaista tavaraa ,
joista Tampereen muumi-museo alkunsa saa.
1990-luvulla hän sairastui keuhko-sekä rinäsyopään,
ja vetäytyi julkisuudesta yksityiselämään.
2000-luvulla sai vaikean aivoverenvuodon,
ja koko seuraavan vuoden sairaalahoidossa on.
Tove kuoli 27.kesäkuuta 2001,
ja hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan haudattiin.
Ja nythän suositellaan,
että Toven muistolle liputetaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Älä puutu.
Ei kukaan tullut neuvomaan,
kun oli kyse omasta hoidostani.
Vaan kylläpä neuvoa tarjotaan,
kun kyse on MINUN koirastani,
tai aikanaan minun vauvastani.
Älä suutu,
mutta älä toisten asioihin puutu.
Kannan vastuun teoistani,
kirjoituksistani ja sanoistani.
Et kuitenkaan maksa laskujani,
joten pyydän: kunnioita ratkaisujani.
Pyrin varmasti parhaaseen lopputulokseen,
olen pahoillani, jos huomaan vuodatukseni sinua häirinneen.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Tavarat paikalleen.
Miksi ihmeessä on niin vaikeaa
tavarat paikallensa asettaa?
Kuntosalilla, yleisillä paikoilla,
kengät tai tavarat jätetään miten sattuu,
ja kaatuessa minuun sattuu.
Taas meinasi käydä niin,
kompuroin jonkun tennariin.
laite, missä reisiä loitonnetaan,
lähtiessä selkoselleen avataan.
Olen kuullut jopa valmentajan siihen kehottavan,
ja minullehan se tuottaa ongelman.
Kun näkemisessä on ongelmia,
ei toisten jättämiä tavaroita osaa varoa.
Muistan lapsuudestani sen,
kun minulle jotain kauppasi kuulovammainen.
Näkövammainen ja kuulovammainen,
no, viimein selvitimme tilanteen sen.
Mutta noin yleensä,
touhutaan enemmän yhdessä.
Myös heikommat kanssaihmiset huomioidaan,
ja kaikki silloin paremmin voidaan.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Eino Leino.
Armas Einar Leopold Lönnbohm
tunnetaan paremmin nimellä Eino Leino.
Tuottelias runoilija
ja kirjailija,
myös Runebergin teosten suomentaja.
Hän syntyi suureen perheeseen,
ja koki mielikuvitusmaailman omakseen.
Jäi orvoksi varsin nuorena,
Einolle traaginen oli varsinkin äidin kuolema.
Eino oli silloin 16-vuotias.
Koulukodit ja asuinpaikat vaihtuivat,
ihmissuhteet ja avioliitot ilmaan haihtuivat.
Ei osannut juurtua oikein mihinkään,
eivät avioliitot kestäneet muutamaa vuotta pidempään.
Sai vain yhden tyttären,
jonka ”hylkäämisestä” koki syyllisyyden.
Paljon tekstiä kirjoitti,
niistä valtio hänet kahdeksasti palkitsi.
Itsenäisyyttä rauhanomaisin keinoin kannatti,
ja siksi sisällissota häntä järkytti.
Siitäkään hän ei täysin koskaan toipunut,
herkkänä miehenä tilannetta ei ymmärtää voinut.
Sai viimein rauhan sielulleen,
kun 47-vuotiaana nukkui ikiuneen.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Viimeinen rasti.
Vielä viimeien rasti,
ja olen kulkenut henkisen tien loppuun asti.
Eihän se minusta valmista tee,
oppimista riittää edelleen.
mutta vaikeudet vähenevät
ja vähävähältä hellittävät.
Matka on pitkä, myönnetään,
jokainen oma virhe pitää oppia hyväksymään.
Itseään pitää myös rakastaa,
pitää olla valmis runsautta antamaan ja vastaanottamaan.
Siis, itsetuntemus lisääntyy,
liekö siinä suvaitsevaisuuteen syy?
Ainakin menetettävää on aivan liikaa,
jos en tätä korttia uskalla tsiigaa.
Tahdon paremman terveyden,
oppia ihmisten ja eläinten parantamisen.
Tahdon saada omat unelmani toteutumaan,
ja silloin pystyn lähimmäisiäni auttamaan.
Eikä ole keneltäkään pois,
jos omat haaveet toteutua vois.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Selkokieli.
Miksi meillä on selkokieli?
Jokaisen ihmisen mieli
haluaa ymmärtää ja asioihinsa vaikuttaa,
tähän selkokielestä avun saa
lukemisessa,
omien ajatusten ilmaisemisessa ja osallistumisessa.
moni vanhus tai kehitysvammainen,
jopa suomea opetteleva ulkomaalainen.
Selkokieli on normaalia hitaampaa,
ja siksi siitä paremmin selvän saa.
Lauseet ovat myös kirjoitettuina
normaalia kieltä helpompia tajuta.
Selkotunnus takaa sen,
että sisältö on selkokielinen.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Ihme.
Kuka ei usko ihmeisiin?
Eihän käveleminenkään ole itsestäänselvyys,
ei tahaton laihuus, taikka pyyleyvyys
Ei kaikilla ole käsiä,
enkä nyt tarkoita vain pässiä.
Ihme on jokainen vauva ,
ihminen, kissa, tai hauva.
Ihme on sauva vanhuksen,
jo Rautavaara totesi laulussaan sen.
Ihme on käsiä liikuttaa,
ihme, että puhdasta ilmaa hengittää saa.
Ihme on jokainen taideteos,
jokaisen valokuvan koevedos.
Ihme, joka lauluna kurkusta kimpoaa,
ihme saa joet virtaamaan.
Katso tarkkaan ja huomaat sen,
ilman ihmeitä on vaikea olla ihminen.
Ulla-Maija Mantere
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo J. V. Snellman.
Johan Viljam Snellman vanhasta satasesta muistetaan,
mutta ensimmäistä rahaa ei muisteta ollenkaan.
Jo kolmas Snellmanin kuvalla varustettu raha on satanen,
ja Snellman oli ensimmäinen,
jonka kuva rahaan painettiin,
ja näin uusi tapa aloitettiin.
Snellman laajasti matkusteli,
jäi kotitannuille useampikin veli,
mutta hänet lähetettiin Ouluun opiskelemaan,
ja myöhemmin papin opintoja jatkamaan.
Ei tullut pappia hänestä,
hän haaveili kansan sivistämisestä.
Oli filosofia sydäntä lähellä,
väitettiin Snellmanin olevan aikaansa edellä.
Ehkä niin,
hän turvautui mm Saksan, Ruotsin, Tanskan ja Englannin ajatuksiin,
Niitä muokkasi ja sovelsi Suomen oloihin,
sorto- ja nälkävuosiin poloihin.
Monta kirjaa kirjoitti ruotsiksi,
lehtiin kirjoitti suomeksi.
Menetti äitinsä ihan lapsena,
mutta pitkälle pääsi ihan sisulla.
Itsepäiseksi häntä sanotaan,
ei suostunut toisia kumartelemaan.
Keski-iässä nuoren naisen nai,
puolitusinaa lasta sai.
Toimi professorina,
eripuoilla Suomea.
Hänet myös aateloitiin
ja taas historian kätköihin vuodeksi haudattiin.
Ulla-Maija Mantere