Suomi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suomi.

Suomi

”Oi maamme Suomi,
sinun päiväs koittaa!”
Tätä maata niin rakastan,
kotimaatani arvostan.
Sen kauneus, suot, järvet, veet,
ovat mieleeni tiukasti piirtyneet.
Tunturit aavat,
tai meren rannat laajat.
On täällä ihmisellä tilaa olla,
istua iltaa nuotiolla,
tai viettää aikaa kalliolla.
Tätä maata pitää arvostaa,
ei esi-isiemme työtä unohtaa saa.
He jättivät meille vapaan maan,
heidän tekojaan tulee kunnioittaa.
Tämä maa ansaitsee vapauden,
jo muinaiset viikingit kunnioittivat kansaa sen.
Täällä arvostetaan ahkeruutta,
no, siinähän ei ole kenellekkään mitään uutta.
Arvostetaan myöskin sitkeyttä kansan jalon,
joka sai itselleen maansa puolustamisen palon.
Paljon se on kokenut,
monet asiat unohtanut,
mutta sisua ei milloinkaan
tämä kansa unohtaa saa.
Vielä kerran, sinun päiväs koittaa,
valo vielä pimeyden voittaa.

Ulla-Maija Mantere

Vammaisten päivä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Vammaisten päivä.

Vammaisten päivä

Oikeastaan, minusta nimi on väärä.
Voisiko nimi olla esim. Kansainväilnen erilaisuuden päivä?
No, lailla kuitenkin luvataan,
ettei ketään vammaista sorsia saa,
jokaisella on oikaus päättää omasta kehostaan,
samoin omista asioistaan.
Olemme tulleet pitkän matkan niistä ajoista,
kun vammaiset ei saanut päättää omista rajoista.
Hänet vaivaistaloon tungettiin,
tai unohdettiin omaisten hoteisiin.
’Vähän tätä vammaisuutta haluaisin laajentaa,
eihän ketään lokeroida saa.
Jos puhutaan erilaisuudesta,
puhutaan oikeasti tasa-arvosta.
Kaikkia kunnioittavasta tasa-arvosta.
jossa ihmisarvo ei riipu pelkästään teoista,
ihonväristä tai seksuaalisesta suuntauksesta,
uskonnosta tai politiisesta suuntauksesta,
mistään ulkoisista arvoista.
Ihmisten lokerointi pahinmillaan
masennusta aiheuttaa,
Ainakin minä kärsin vammaisuuden leimasta vuosikymmeniä,
ja nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä rajat ylittäviä.
Toivon tulevaisuutta parempaa,
rakennetaan tästä maasta yhdessä oikea mallimaa.

Ulla-Maija Mantere

Sanaleikki

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Sanaleikki.

Sanaleikki

Mietin noita huolia,
en noitahuolia.
Kulkee taakse, vaikka sataa,
kulkee taakse vaikka sataa.
Olen riippumaton
ja ripustin riippumaton,
pyysin Anna-Liisan kirjan,
anna Liisan kirja.
Ei enää noitavainoja,
enkä mieti noita vainoja.
Vetinen suo,
minulle turvaa suo.
Hauska tavata kaimaani,
hauska tavata, kaimaani. (krokotiili)
Olen kuullut, että musta aurinko nousee,
musta aurinko nousee.
Auto oli pellossa,
auto oli Pellossa.
Olli jokseenkin karu selli,
oli hauska karuselli.
Sanoilla voi leikkiä loputtomiin,
vaikka nyt sanonkin kuulemiin.

Ulla-Maija Mantere