Äiti maa

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoilun Aiheena on äiti maa.

Äiti maa

Äiti Maa
itseänsä puhdistaa.
Lentoliikennettä ei enää paljoa ole,
ei niin moni ihminen keuhko-oireita pode.
Autoilukin vähenee,
maapallon paraneminen etenee.
Ei minkäänlaisia tapahtumia,
ei harrastuksia, ei huvia.
Meitä kyllä varoitettiin,
luonnonvarojen hupenemisesta monesti ilmoitettiin.
Uskoimmeko me?
No, emme.
Tai .
Oliko syynä itsekkyys,
ahneus vai inhimillisyys?
Nyt luonto pisti asialle stopin,
mitä minä tästäkin opin?
Toivottavasti kunnioittamaan luontoa,
ihailemaan sen värejä, sen kauneutta.
Ja ennenkaikkea opin kuuntelemaan itseäin,
tällä tavoin minä asian näin.

Ulla-Maija Mantere

Ilo

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan ilosta.

Ilo

Ilo
Tämä mieleesi paina
ja pidä se tallessa aina:
elämä ei ole kovin vakavaa,
siitä nauttiminen on jopa suotavaa.
Kevennä elämääsi vähän
ja etsi hauskuutta päivään tähän.
Ilo saa sinut hehkumaan,
huolesi hetkessä kaikkoamaan,
iloon monesti tarvitaan kaksi,
tehdään yhdessä maailma paremmaksi.

Ulla-Maija Mantere

Hyvää pääsiäistä

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Toivotamme hyvää pääsiäistä.

Hyvää pääsiäistä

Ilmojen halki käy noitien tie,
ylitse maan ja veen,
luutien viuhke ne nopsasti vie
päämäärään kaukaiseen..
Noitien mieli niin reipas on,
huoleton,
varma on.
Kaartaen luutiaan pilviin päin,
noidat ne laulavat näin:
Nyt luutani kauas liitää,
alla pilvien-
kuin uljas kotka kiitää,
noita iloinen.
Sinessä taivahan,
pääsiäistä odotan.
Jäynää ja taikaa,
hyvää pääsiäisen aikaa!

Ulla-Maija Mantere

Meri

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan merestä.

Meri

Meri:
aina se säväyttää,
niin paljon siitä piiloon jää.
Joskus meri raivoaa,
vaahtopäänä aaltoa kuljettaa.
Sortuu rantaveteen aalto pärskähtäen,
sitä rannalta rauhassa katselen.
Meri minua rauhoittaa,
katsella, kuinka tuuli kunnolla puhaltaa.
Silloin taivaskin on harmaa.
Toisinaan meri on kirkkaan sininen,
huolettomana katselen aaltoja sen,
jotka hiljaa rantaan lipuvat,
nuo aallot uljaat, mahtavat.
Meri minulle kertoo salaisuuden,
ikivanhan, ehkä uuden.
Harvoin kiirehdin pois luota sen,
kuin ystävää, kaipaan myös luokse sen.

Ulla-Maija Mantere

Miten minusta tuli henkinen?

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aiheesta miten minusta tuli henkinen.

Miten minusta tuli henkinen?

Aikoinaan,
kun jalkani leikattiin,
oli aikaa filosofisiin ajatuksiin:
Onko totta, että asiat ovat näin,
vai voiko se olla toisinpäin?
Kotona käsitys oli lähinnä pakanallinen,
kaikkea muuta huijaukseksi väittäen.
Vai, onko se totta kuitenkin,
tätä ajatusta mielessäni pyöritin.
Jokainen kokee asiat tavallaan,
minun asiani ovat jo mallillaan.
Kehoni on kyllä fyysinen,
mutta ajatukseni melkolailla henkinen.
Saarnaamaan?
Tuskin alan milloinkaan?

Ulla-Maija Mantere

Aamutähti

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan aamutähdestä.

Aamutähti

Aamulla aikaisin
terassille astelin,
tähtitaivasta katselin.
Silloin aamutähti
minua johdattamaan lähti.
Se loisti päällä metsien,
kirkkaana hohti päällä vuorien,
Näin matkalla outoa väkeä,
enkä nyt tarkoita käkeä,
vaan monenlaista mönkiää,
jotka arjessa monesti huomaamatta jää.
Tähti pysähtyi outoon paikkaan,
millaista ei koe päällä maan.
Oli erilaista haltijaa,
saunatonttua kerrassaan.
Enkeleitä tuhansittain
iloitsemassa nähdä sain.
keijut siellä karkeloi,
harppu juhlatunnelmaa soi.
Koko taivaallinen kansa
huvitteli musiikin kanssa.
Olihan siellä tietenkin myös yksisarvisten joukko,
ja lohikäärmeellä oma suojainen loukko.
Nekin musiikista nauttivat,
hilpeät olivat tunnelmat.
Mestarit hymyssäsuin siellä
olivat tietysti paikalla vielä.
Juhlan kyllä tunnistin,
mutta syytä vielä arvailin.
Keiju sen kuiskasi korvaani,
nyt on tullut minun vuoroni
tutustua heihin paremmin,
näin saan tunteen varmemman.
Siispä liityin juhlaan minäkin,
ehkä huomenna jo liityt sinäkin?
Ulla-Maija Mantere

Teeleidi

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan teestä.

Teeleidi

Teetä, tuoksuvaa,
arjen hetkeksi unohtaa saa.
Löytyy montaa erilaista,
monista kaukaisista maista.
Oppia on haettu kaukaa,
vihdoin jotain jo oivaltaa,
mikä tee mihinkin vaivan auttaa,
mistä parheen rentouden saa.
Miten käsittelen veen,
mitä tarjota kanssa teen,
onko se suolaista vai makeaa,
raakakakkua maistuvaa,
vai gluteenitonta aivan,
toivottavasti maksaa poikkeamisen vaivan.
Ulla-Maija Mantere

Rakkaus

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa runoillaan rakkaudesta.

Rakkaus

Rakkaus,
vain oman perheen välinen,
vai universuminen laajuinen?
Minä haluan sen laajemman,
kaikkea koskettavan,
pelotonta ja elävää,
ja niin kauan kestävää.
Tahdon tuntea valon loistavan,
tietää sydämeni aukeavan.
Kokea rakkauden kaiken voittavan,
haluan syliini koko maailman.
Ulla-Maija Mantere

Hyvää naistenpäivää

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tällä kertaa toivotetaan hyvää naistenpäivää.

Naistenpäivä

Naistenpäivä,
ei mikään turhanaikainen,
vaan kaikkivoipainen.
Nykypäivän nainen
on kaunis, lempeä, suvaitsevainen.
Hän osaa kyllä lohduttaa,
hän edelleenkin kannustaa.
Mutta hän tuntee myös oman arvonsa,
tietää omat rajansa.
Tuntee oman voimansa.
Hän kulkee pystyssä pää,
eikä toisten varjoon jää.
Hän on tarvittaessa joustava,
hän on siis mainio johtaja.
Nainen tietää, että hallita voi lempeydellä,
ystävyydellä ja hellyydellä.
Nainen,
uudenlainen,
päättäessäsi niin
pystyt valtaviin suorituksiin.
Hyvää naistenpäivää kaikille
voimaantuneille naisille!

Ulla-Maija Mantere

Raita

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Aiheena on valoraita.

Raita

Sormet näppäimistölle laita,
onkohan tämä tie kaita?
Taas kaatuu yksi raja-aita.
Ei tarvitse olla saita
eikä omistaa paljoa maita,
vain pieni säde, valoraita,
sen voima kasvoille taita,
pue päällesi uusi paita
anna sen hymynä loistaa,
näin pienellä voi jonkun murheet poistaa.

Ulla-Maija Mantere