Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Maailmankuvani.
Maailmankuvani
Maailmankuvani muuttunut on,
siihen ei kuulu enää sana: mahdoton.
Jopa sairaus voi parantua,
kun maailmankuva alkaa laajentua.
Kaiken avain on itsensä rakastaminen,
ja kaiken menneen anteeksiantaminen.
Toisia ei tuomita saa,
erilaisuuttakin kunnioitetaan.
Ei, helppoa se ei ole ollenkaan,
mutta kaikki menetykset varmasti korvataan.
Tämä on minun käsitykseni,
sinä muodostat omasi.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Juhannus. Toivotamme kaikille oikein ihanaa juhannusta.
Juhannus
Onko aikaa suloisempaa,
kun päivä kesäinen Suomenmaan!
On aurinko jo korkealla,
Suomen lippu liehuu salossa.
On koivut hankittu ovenpieleen,
kaikkea kaunista nousee mieleen.
Onko jo mansikoita,
ainakin on uusia perunoita ja voita.
Veden äärellä tietenkin
kokee suomalainen juhannuksen parhaimmin.
Kukat, puut tuoksuvat,
nousevat pintaan omat unelmat.
Pitäisikö tehdä juhannustaikoja
ja muistella ihan vanhoja aikoja,
jolloin tulevaisuuteen kurkistettiin,
vaikka pääsisikö jo naimisiin?
Ja vaikka ei taikoja tekisikään,
juhannuksena keskikesän juhlaa vietetään.
On luonto nyt kauneimmillaan,
toivottavasti siitä täysillä nautitaan.
Varotaan hieman vesillä,
ja annetaan linnuille rauha pesillä.
Hyvää juhannusta kaikille!
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kesä.
Kesä
Nyt luonto taas vihertää,
talven harmaus pois mielestä jää.
Herää suomalainenkin talviunilta,
tuoksuu luonto taas kaikelta uudelta.
Tuoksuu multa, tuoksuu maa,
monien kasvien tuoksut huumaa.
Jo lentävät hyönteiset ja perhoset,
luonnossa touhut ovat kiireiset.
On hyvä käydä ahon laitaan,
vaihtaa talvitakki ruutupaitaan
ja kulkea avojalaoin
poikki niityin, pöikki saloin.
Nautitaan sateesta tai auringosta,
mielialasi ylöspäin nosta,
tätä vuodenaikaa olemme monet odottaneeet,
huomaatko, ovat monet muuttolinnut jo saapuneet.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Metsä.
Metsä
Mitä meille on tapahtunut?
Kuulin vanhan laulun sanovan,
ihmisen kertovan huolistaan maailman
metsän puille.
Metsästä lohtua etsittiin,
metsässä myöskin voimaannuttiin.
Murheet ja ilot kerrottiin puille,
eikä niistä ehkä huudeltu muille.
Vaan entäs nykyään,
metsässä pelkkiä vaaroja nään?
On siellä karhua, käärmettä sutta,
asiassa on vain yksi pieni mutta…
kuulumme edelleen luontoon ja tarvitsemme sen,
ilman luontoa on huono olla ihmisen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Paratiisi.
Paratiisi
Mitä meille tällä hetkellä opetetaan?
Itsestämme, toisistamme, maapallostamme vastuuta kantamaan,
Itseämme ja muita rakastamaan,
omilla aivoillamme ajattelemaan.
Meillä on edlleen kaunis maailma,
rikas luonto ja raitis ilma.
Tahdotaanko asioiden olevan näin,
vai onko kaikki väärinpäin?
Tämäkin on oma valinta,
ja omia ajatuksiaan voi hallita.
Haluaako elää kauniissa, välittävässä ilmastossa,
paikassa jossa
kaikki toisistansa välittää,
yksin ei jätetä yhtäkään.
Arvostetaan ja kunnioitetaan elämää
ja paratiisi silloin meille jää.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Puolustusvoimain lippujuhla. Toivotamme hyvää Puolustusvoimain lippujuhlapäivää.
Puolustusvoimain lippujuhla
Pitkät perinteet yllättivät,
ja tiedot tietysti netistä löytyivät.
Luulin aina niin,
että Puolustusvoimien lippujuhlaa Mannerheimin kunniaksi vietettiin.
Totta tietysti tämäkin,
mutta silloin myös ansiomerkkejä jaettiin.
Sotaväen lippujuhla 1919 alettiin viettämään,
ja myöhemmin päivä kesäkuulle siirretään.
Liputuspäiviä olivat kumpikin,
ja kun toukokuun kolmantena sunnuntaina Kaatuneiden muistopäivää vietettiin,
oli ehkä selvempää
siirtää Puolustusvoimien juhlaa hieman pidempään.
Kaatuneiden muistopäivänäkin liputetaan
ja tietenkin tänäänkin liput tankoon hilataan.
Tänään Puolustusvoimain lippujuhlaa vietetään,
ehkä Marskin syntymäpäivä jonkun mielessä häivähtää.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Kaisa Kameli.
Kaisa Kameli
Kaisa-Kameli
aavikolla asusteli,
etsi keidasta keskeltä aavikon,
missä pelkää hiekkaa on.
Keitaalla on kaunista,
on vettä ja on palmuja.
Vaan Kaisaa tämä ei auttanut laisinkaan,
se tahtoi lähteä maailmaan.
Ensin oli mentävä keitaan luo,
missä Kaisa satoja litroja kerralla juo.
Sitten voi ylittää aavikon,
missä on aina helle suunnaton.
Se ei haittaa Kaisaa ollenkaan,
vettä vasta parin viikon päästä tarvitaan.
Kaisa saapui Egyptiin,
ja törmäsi siellä ihmisiin,
jotka halusivat Kaisan pyydystää,
myydä, tai pitää sen itsellään.
On kameli Egyptissä arvossa,
Kaisa huomasi olevansa pulassa!
Tuli paikalle lempeä mies,
joka kamelin aatokset ties’.
Hän Kaisalle kauniisti jutteli,
ja riimua päähän sovitteli.
Kaisa suostui yhteistyöhän
ja saatiin tämäkin päivä yöhän.
Yön Kasia vietti karsinassa,
pienessä, huonossa tallissa:
”Tämä on vain väliaikaista!”
päätti Kaisa jalkansa oikaista,
paneutui maahan pitkäkseen,
ja tuhisi hiljaa itsekseen.
Aamulla jo varhain,
saapui mies, kavereista parhain.
Kaisalle jälleen riimun puki,
harjalla kamelin kasvoja suki.
”Tänään mennään Eurooppaan,
Italian ihmeitä katsomaan!”
Siispä satamaan kohti käy parivaljakon tie,
laivaan mies Kaisan vie.
Sillä ylitetään Välimeri,
jossa myös haikala asusteli.
Ei nähnyt Kaisa haita,
kummasteli vain vieraita maita.
Saapui laiva Genovaan,
missä jo miestä odotetaan.
(Genovan rinteillä asuu paljon ihmisiä Afrikasta,
unelmoiden elämästä paremmasta.)
Niin mies hylkäsi kamelin,
sekaan kadulla tungeksivan turistin.
Oli Kaisa aivan kauhuissaan,
niin suurta väkimäärää se ei ollut nähnyt milloinkaan!
Pyöri siinä hämillään,
ei osannut mennä minnekkään.
Jotenkin,
kuitenkin,
joutui keskelle kaupungin.
Piazza de Ferrari, on Geneven suurin nähttävyys,
Kaisan valtasi tyytymättömyys,
”On auto varsin komea,
ja aivan liian nopea.
En tahdo kyytiin sen!”
tuumi Kaisa pakoon paikalta pötkien.
Se suuntasi takaisin satamaan,
”Jospa vain kotiin kyydin saan!”
Oli satamassa monta naista, onnetonta,
jolilla oli massa nyyttiä monta.
Naiset kummastelivat tuskissaan,
kuinka saada tavarat laivaan ollenkaan.
”Minä voin kantaa taakat suuret,
minulla Afrikassa ovat juuret
ja tahdon sinne takaisin,
vaikka kaikki teidät kantaisin!”
Niin pääsi Kaisa laivaan uudestaan,
matkaansa se ei unohtanut milloinkaan.
Kun kotirantan laiva kiinnittyy,
kameli vallan villiintyy,
Tuskin maltaa odottaa,
kunnes kuorma selästä puretaan.
Kameli peitsaten
pinkoo sekaan palmujen.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Helluntai. Hyvää helluntaita jokaiselle.
Helluntai
Helluntaita vietetään 10 päivää helatorstaista,
kolmanneksi suurin kirkollisista juhlista.
Helluntai on aina sunnuntai,
mutta ennen siitä toisen vapaapäivän sai.
kun sitä kaksipäiväisenä vietettiin,
mutta 1970-luvulla se yksipäiväiseksi muutettiin.
”Jos ei heilaa helluntaina,
niin ei koko kesänä!”
Näin ennen nuoriso loruili,
helluntain tarkoitusta tuskin ajatteli.
Pyhän hengen vuodattamiselle tämä päivä omistetaan,
uudella vihdalla sitä juhlistetaan.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Negatiiviset tunteet.
Negatiiviset tunteet
Kaverukset ahdistus ja masennus,
tehkää minulle palvelus:
muuttakaa muualle,
näin pyydän taivaalle,
en tarvitse teitä enää.
Suru, viha, katkeruus,
antakaa niiden tilelle tunne uus,
vaikka iloa ja riemua,
tahdon iloisena riehua.
Sääli, stressi, kärsimättömyys,
tulkoon tilalle kärsivällisyys.
Kaunaa ja kateutta, pyydän, viekää pois,
rakkaudelle enemmän käyttöä ois.
Korvatkaa tunne mustasukkaisuus,
tilalle vaikka empaattisuus.
Kuinka paljon negatiivisia tunteita
sisäänsä voi sulloa!
Niistä tahdon kaikista vapautua,
kuulla, kuinka maailma jo kutsuu mua.
Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Varjo.
Varjo
Melkoinen suurennuslasi tarvitaan
ennen kuin itsestä kaikki varjot esille saa.
Moni laulu neuvoo niitä unohtamaan,
mutta niin ei todellakaan tehdä saa:
varjot pitää kohdata,
niistä on tarkoitus oppia.
Vaikeat asiat on käsiteltävä
ja vasta sitten irti päästettävä.
Onhan toki niin,
että ennen kuin pääsee varjoihin syvempiin,
pitää istua alas ja miettiä kunnolla,
mitä kummaa kantaa omallatunnolla?
Osa pitää vain hyväksyä,
tällainen minä olen,
ja turhaan tästä syyllisyyttä poden.
