Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Näkymätön.
Näkymätön
No nythän mä hokasin,
sanoisin, että vihdoinkin.
Olen ollut rakkailleni hajuton, väritön,
oikeastaan, näkymätön,
tilannehan on aivan järjetön!
Enkä varmasti ole ainoa,
joka koettaa toisia miellyttää
ja itse pimentoihin jää.
Rajoituksia kun mietitään,
mitä kaikkea niitä lieneekään.
Onneksi vuorotyön tekijöitä riittää,
heitä saan tästä oivalluksesta kiittää.
Vastuu on kuitenkin omani,
nyt vasta tajuan voimani.
En tahdo olla enää näkymätön ninni,
vaan rohkea ja voimallinen mimmi.
Ulla-Maija Mantere