Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 4. presidentti Kallio.
4. presidentti Kallio
Gustaf Kalliokangas, ei kerro mitään kenellekkään,
miten hänet Suomen historiaan liitetään?
Hänet paremmin Kyösti Kalliona tunnetaan,
ja aivan varmasti kallion lujuutta tarvitaan,
johtamaan maata talvisodan aikana,
tai neuvottelemaan välirauhan aikana.
Kallio syntyi 10.4.1873 Ylivieskassa,
kuoli 14.12.1940 junanvaunussa,
kotimatkalla, presidentin toimesta luovuttuaan,
mutta ensin muuta historiaa.
Kallio oli presidenteistä ainoa,
jolla ei ollut minkäänlaista tutkintoa.
Hän oli maatalon poika,
suurtilallinen, joka
osti maata, raivasi metsää ja uutta peltoa,
maatalon töihin polte oli valtava.
Vielä presidenttiaikana
piti tilansa hoidon omassa hallussa.
Hoiti säästöpankin kirjanpidon,
osallistui kunnaallispolitiikkaan,
ja myöhemmin valtion politiikkaan.
Hän vastusti Venäjän kutsuntoja,
ja osallistui karkotettujen suomalaisten kokoukseen Ruotsissa.
Kallio johti Suomea pääministerinä,
ja toimi hän myös maatalousministerinä.
Sisällissodan aikana
Kallio pysyi tiukasti Stadissa.
Sodan jälkeen hän matkusti takaisin Nivalaan,
yhtenäisyyttä korostamaan.
Tätä puhetta pidetään yhtenä Suomen parhaista,
eikä sitä löydy mistään dokumenteista.
Kallio esitteli eduskunnassa torppareiden vapautuslain.
mutta laki sisällissodan jalkoihin jäi vain,
sodan jälkeen se kyllä hyväksyttiin,
Kallio suhtautui kriittisesti Itä-Karjalaan kohdistuviin heimosotiin.
Eduskunnan puhemiehenä
hän toimi 15 valtiopäivillä,
kolmesti maatalousministerinä,
neljästi pääministerinä,
toimi puolustus-ja kulkulaitosministerinä.
Hänet myös Suomen Pankin johtajaksi valittiin,
ja pulavuosina sen seuraukset kai stressinä havaittiin.
1937 hänet presidentiksi valittiin
maalaisliiton ja SDP:n tuella,
valinta huomioitiin myös Neuvostoliitossa,
sieltä sähke lähetettiin,
ja presidenttiä sillä onniteltiin.
Kallio tunnettiin rehtinä miehenä,
joka halusi pitää Suomen itsenäisenä.
Oli aina valmis muita auttamaan,
ja teki useita matkoja ympäri Suomenmaan.
Näihin matkoihin usein Kaisakin osallistui,
ja näin presidenttiparin suosio vahvistui.
Ulkomailla Kallio kävi vain Ruotsissa,
pohjoismaista apua sotaan toivomassa.
Viron presidentti kävi Suomessa
ainoana ulkomaisena vieraana.
Talvisodan jälkeen Kallio parahti:
”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tälläisen paperin allekirjoittamaan!”
Sodan jälkeen hän keskittyi kansaa rohkaisemaan
ja maata jälleen rakentamaan.
Hän näytti itse esimerkkiä evakoiden asuttamiseen,
ja antoi osan tilastaan heidän omakseen.
Kallio pyysi eroa presidentin virasta terveytensä takia,
kotiinlähtö oli ilmeistesti hänelle kovinkin makia,
mutta sitä hän ei nähnyt enää milloinkaan,
vaan kunniapartiota rautatieasemalla tarkastaessaan
Porilaisten marssia soitettaessa
hän adjutanttinsa käsivarsille tuupertui,
toinen lähden kertoo hänen kuolleen junassa,
toinen sano hänen kuolleen lähtöjuhlallisuuksissa.
Katariina (Kaisa) Kallio (o.s Nivala; syntyi 28. toukokuuta 1878 Nivalassa
kuoli – 24. marraskuuta 1954 myöskin Nivalassa.
Hänkin oli maatalon tyttö,
sisaruksista en löydä sanaakaan,
vain kerran sisaruksista mainitaan.
Kaisa Kyösti Kallion nai
ja liitosta kuusi lasta sai.
Hoiti kodin tunnollisesti,
ja vastuullinen oli myös Maan äidin pesti.
Hoiti edustustehtäviä huolella,
tahtoi varsinkin naisia suojella.
Talvisodan aikana
Kaisa kiersi sairaaloissa ja siirtoväen luona,
rohkaisten
ja toivoa tuoden.
Omasta tyylistään ja tavoistaan
hän ei ollut valmis luopumaan.
Asennutti presidentinlinnaan kangaspuut.
jolla syntyivät matot ja monet tekstiilit muut.
Näistä osa on edelleen linnassa,
vieläkin käytössä erityistilanteissa.
60-vuotislahjaksi saamilla rahoillaan,
hän Kaisankodin perusti
uupuneille
ja masentuneille,
rauhaa ja lepoa kaipaaville naisille.
Miehensä kuoleman jälkeen takaisin Nivalaan matkusti,
tavallista elämää jatkamaan.
Kaisa oli tunnetusti uskonnollinen,
rohkea ja tunnollinen.
Ulla-Maija Mantere